Pettymyksiä ja onnistumisia

Tänään oli sitten se päivä kun tuunatulla pohjalla varustettu s/y Charlotta matkasi veteen. Parppei sai hyvin sullottua ison autonsa kapealle pihatiellemme. Aika linkussa hänen kuorma-autonsa oli ja vastakkaisen naapurin pensasaita sai ehkä joitain kolhuja. Lähtiessä auton ollessa aivan poikittain kapealla kadullamme joku hullu pyöräilijä olisi väkisin halunnut ajaa metrin raosta auton alle. Onneksi isäni sai revittyä häntä hihasta. Oli kuulemma sekunttiaikataulu. Tuolla asenteella voi perille pääseminen jäädä kokonaan tapahtumatta.

Vene saatiin ongelmitta veteen, mutta sitten alkoivat vastoinkäymiset. Toinen porukka oli tulossa meidän jälkeen ja olivat kovin malttamattomia. Olisivat halunneet siirtää venettäni maston ollessa vielä nosturissa kiinni. Siinä hätäillessä sitten Parppei onnistui tiputtamaan maston kiinnityspultin mereen. Ei siitä suurta hätää, saahan noita kaupasta. Isäni ei vanteista yms. juuri tiennyt ja onnistui siinä kiireessä vetämään isopurjeen nostimen maston sisään kun piti kiinnittää takaharus. Itse en ollut tajunnut laittaa solmua istuinkaukalon puoleiseen päähän. Tuo onkin sitten sen luokan moka, että huh huh. Siellä kökötti sitten nostin maston sisässä. Kone onneksi käynnistyi ja suuntasimme mastonosturille. Ystävällinen venekerhon jäsen suostui avaamaan mastonosturin meille. Ainut toiveemme oli yrittää syöttää nostinta yläkautta. Käytännössä tuo on ihan mahdoton tehtävä. Oikeaan reikään osuminen on aivan tuurista kiinni. Onnistuin kuitenkin pyydystämään nostimen väärän pylpyrän kautta. Ajattelin että tämä kesä voitaisiin mennä tuolla setupilla, mutta rantaparlamentti oli sitä mieltä, että 90 asteen käännön tekevä pylpyrä ei kestä, koska ei ole läpipultattu. Siinä he olivat oikeassa. Laituriparlamentin mukaan masto pitäisi kaataa, muuten homma on mahdoton. Päätin ottaa aikalisän, ajaa vene laituriin ja lähteä töihin.

Töissä sain ideoitua nostimen pelastussuunnitelman. Kävin protopajalta hakemassa n. 1 mm paksua tankoa jonka päähän taitoin koukun. Ajoin veneelle. Lävistin nostimen köyden pään poikittain pienellä ruuvimeisselillä ja survoin ohuen narun siitä läpi. Solmin narun ja teippasin kokonaisuuden ilmastointiteipillä. Ts. jatkoin nostinta ohuemmalla narulla. Vedin nostimen maston sisään niin, että  ohut naru meni sisään. Oikean pylpyrän aukosta aloin naaraamaan narua tekemälläni koukulla. Onnistuin varsin helposti onkimaan ohuen narun ja vetämään sen oikean pylpyrän alta. Paksumpi nostinköysi seurasi kiltisti perässä. Synkät pilvet väistyivät ja riemu valtasi mielen.

Loppuilta meni rikin säätämisessä ja isopurjeen laittamisessa paikoilleen. Nyt on vene valmiina laiturissa. :)

Näyttää pahalta, tuntuu hyvältä

 

Kuvassa vesihiottu (karkeus 600) peräsin kasteltuna. Kuivana pohja on varsin ruma, koska hioessa ensimmäinen myrkkykerros on tullut esiin. Pohja on siis aivan läikykäs, mutta onnistuneista kohdista tuntuu mukavan sileälle käteen. Ensimmäinen kerros oli punainen ja toinen tumman harmaa. Hiominen oli varsin työläs. Toinen myrkkymaalikerros ei levinnyt hyvin. Veneen kylki ei saisi olla auringon lämmittämä. Jouduin aloittamaan hiomisen 180 paperilla. Siitä sitten vaiheittain 240 - 320 - 400 - 600. Seuraava paperi poistaa aina edellisen naarmut. Järjestelmä on suunniteltu niin, että yhden karkeuden yli ei voi hypätä. Selkeästi oli myös taitolaji huomata, milloin pinta oli riittävän hyvä sille karkeudelle. Appelsiinit vaan täytyy hioa pois karkeimmilla laaduilla.


Torstaina vene lasketaan vihdoin veteen. Valitettavasti lauantaiksi on luvattu huonoa säätä. Toivotaan että ennustus muuttuu viikon aikana.

Pohjaremppa jatkuu II

Pohja vaihtoi viikonloppuna väriä kolme kertaa. Tänään sain pintaan ensimmäisen myrkkymaalikerroksen. Aamupäivä meni pohjaa hioessa. Levitin hiomavaraksi yhden ylimääräisen primerkerroksen ja hionnan jälkeen käytännössä neljäs ja viiden kerros yhdistyivät yhdeksi tasaiseksi kerrokseksi. Paperina oli 180 vesihiomapaperi. Myrkkymaali tasottui maalatessa (mohair-tela + vaahtomuovitela) varsin tasaiseksi ja nyt näyttää, että pohjan saa hiottua varsin liukkaaksi. Köliä tulen vielä tasoittamaan hiukan ennen lopullisia primereita ja myrkkymaalia. En ole ollut sen tasaisuuteen tyytyväinen. Toinen myrkkykerros pohjaan vielä ja sitten lopullinen hionta. Omia voimia tämä pitkä prosessi on syönyt jonkin verran, mutta perheen vielä enemmän, koska vene on vienyt kaiken vapaa-ajan.

Karttaplotterille asennettiin isän kanssa istuinkaukaloon oma liitin ja keulakajuuttaan 12 V tupakansytytin. Saa poika virtaa DVD-soittimeen. Kaiteet asennettiin ja masto nostettiin kannelle odottamaan kuljetusta. Pian merelle!

2-akkujärjestelmä asennus

Keep it simple 2-akkujärjestelmä asennettu. Kahden akun miinuspuolet katkaistaan kuvan kytkimellä ja plussat ovat yhdessä pääkatkaisijaan kytkettynä. Hyvin toimii ainakin maissa kokeiltuna. Ei diodeja tms. elektroniikkamiesten juttuja. Kytkin on istuinkaukalossa, niin pystyn hyvin hallinoimmaan sitä ja lapset eivät pääse vääntelemään vahingossa. Pääkytkin on sisällä hyvin piilossa konetilan puolella. Aikaisemmin pääkytkin oli tämän punaisen vaihtokytkimen paikalla ja kuka tahansa olisi voinut käynnistää koneen, jos hänellä olisi ollut avain tuohon kytkimeen. Enää ei tarvi stressata starttiakun tyhjenemisestä illan aikana.

Koneeseen asennettiin uusia tiivisteitä ja koekäytettiin. Otti aikansa käynnistyä, mikä tuntuu olevan VP 2001:sen ominaisuus kylmällä kelillä. Aerostartilla lähti kylmässä. Myös meriveden imuletku vaihdettiin, koska siinä oli puukon tekemä viilto. Onneksi ei ollut revennyt. Paatti olisi täyttynyt hiljalleen vedellä.  Ymmärrän, jos jollain on puukko joskus lipsahtanut, mutta tuo on todellakin ollut väärä paikka jättää virhe korjaamatta.

Kolmas primerkerros levitetty. Pientä appelsiinikuviota tulee edelleen, mutta hiukan parempi tulos. Vähensin kovettimen määrää, koska primer kuivuu aivan liian nopeasti tasaisen pinnan saavuttamiseksi. Levitän todennäköisesti 5 kerrosta, jotta jää hiomisvaraa. Käytössä mohair-tela ja vaahtomuovitelalla tasoitan hyvin kevyellä vedolla.

Volvo Penta 2001 jäähdytysongelma

 

Meillä oli viime vuonna kuumenemisongelma koneen kanssa. Veneellä ei voinut ajaa yli 4 solmua ilman että kone lämpeni liikaa. Englanninkielisestä keskustelupalstalta luin vastaavasta ongelmasta. Tässä koneessa on sellainen tyyppiongelma, että reikä, minkä kautta jäähdytysvesi pääsee kiertämään lohkoon on pieni ja menee helposti tukkoon. Kylmällä koneella jäähdytysvesi ohjataan suoraan koneen läpi pakoputkeen. Kuvassa harmaa tanko on työnnetty siihen kanavaan. Kanavan takaosassa on alaspäin noin 4 mm halkaisijaltaan oleva reikä mistä vesi pääsee kiertoon kun termostaatti (ennen pakosarjaa, termostaatti pesä kuvassa ylhäällä vasemmalla ruosteinen ympäriltä) avautuu. Tuo reikä meillä oli tukossa eikä sitä millään meinannut löytää. Vasta kun hioin putken kirkkaaksi vesihiomapaperilla (katso kuva alhaalla) reikä tuli esiin. Edes rautatangolla (pää taivutettu) sorkkimalla tuota reikää ei löytynyt.

Mitätön ongelma korjata, mutta varsin kiusallinen merellä. Välillä voi tehoja oikeasti tarvita kovan tuulen takia. Toivottavasti ensi kesänä ei ole enää ongelmia.

Pohjaremppa jatkuu

Ensimmäinen kerros primeria levitetty pohjaan. Tulos oli varsin pettymys. Levitin mohair-telalla ja tasoitinpensselillä tasoitin. Pensselin jälki jäi liikaa näkyviin ja jouduin vesihioimaan ensimmäistä kerrosta jonkin verran. Yritetään toinen kerros vaahtomuovitelalla, jos tulisi parempi.

Kölin tasoittaminen ja muotoilu vasta hauskaa onkin ollut. Sovitin köliin FE 83:n köliprofiilia, mutta se ei kyllä omaan köliini istunut. Mahtaisikohan johtua siitä, että FF 27:ssa on lyijyköli ja siksi se on pystytty tekemään kapeammaksi. Oman kölini pisaramuoto on edempänä. Tosin etureuna oli tylppä ja siihen olen nyt muotoillut pyöristyksen. Kokonaisuutena muoto vaikuttaa mielestäni hyvin loogiselta ja en lähde sitä muuttamaan sen enempää. Spakkelin kovuus yllätti. Varsin hidasta hioa. Ei kannata yhtään ylimääräistä levittää.  Isä on onneksi luvannut tulla apuun koneen ja kakkosakun kanssa. Jos vaikka vene saataisiin tänä kesänä vesillekin.

Uusi pinnapilotti

 

Kuvassa Simrad TP10. Perhepurjehtija on käytännössä yksinpurjehtija, koska aina voi tulla tilanne, että on pärjättävä yksin. Autopilotti on perämiehenä lisäksi oiva apu liikkeelle lähtiessä. Lähtiessä voi vaan heittää tavarat sisään ja irrottaa köydet. Koneajon aikana saa viritettyä purjeet kuntoon ja niin säästää helposti 10 minuuttia molemmissa päissä. Olisin toivonut kauko-ohjattavaa mallia, mutta niiden hinnat olivat liikaa tälle veneelle. Ehkä seuraavaan sitten. Olisi kiva että keulasta voisi ohjailla. Yleensä rempoissa on tottunut, että mikään ei mene niinkuin on suunnitellut. Uusi pinnapilotti sopi kuitenkin suoraan vanhan pilotin reikään ja vanhan liittimenkin sai helposti vaihdettua uuteen pilottiin.

 

Visa 319 MSD asennettuna. Etulevy puuttuu. Pitää vielä värjätä oikeaan sävyyn. Uusi ergonominen sijoitus hiukan vinoon. Jää takapuolelle enemmän tilaa. Yllättävän hyvin työ sujui, mutta ahtaassa paikassa näpertäminen on aina hankalaa.

Huohotinputken aktiivihiilisuodatin joutsenkaulalla ja imuputki. Toivotaan että ei tule vesi sisään.