Vauvalle karsina ja puunausta

Viime viikot ovat olleet mullistuksien aikaa perheessämme kun 10 kuukautinen viipeltää vauhdilla eteenpäin ja nousee seisomaan milloin mitäkin vasten. Olin onnistunut tuon vaiheen jotenkin blokkaamaan mielestäni. Ensi kesä tulee olemaan haasteellinen tytön iän takia. Yksivuotias mennä viipeltää vailla mitään järkeä. Siksi piti kehittää hänelle turvallinen paikka leikkiä yksikseen. Salongin sohva on siitä hyvä, että siihen on hyvä näköyhteys sitlootasta. Tein tytölle tuohon alumiiniputkesta, kahdesta haasta ja kissansuojaverkosta oman karsinan. Myöhemmin tuon kissaverkon voi korvata kankaalla, joten siihen tulee hyvä meripunkka lapselle.

Pari kesää sitten kun Charlottan ostin, ei hän kovin puhtoinen kannelta ollut. Kansi oli musta noesta ja nuhjuinen. Yritin silloiselta omistajalta kysyä, jos Charlottan saisi puhdistettua valkoiseksi. Hän ei tiennyt miten se pitäisi tehdä. Kertoi kyllä että aikoinaan oli ollut vaikea löytää hyväkuntoista venettä. Veneen omistuksen aikana ei ollut kuitenkaan kertynyt tietoa, että miten sen veneen saisi pysymään hyväkuntoisena. Itselläni oli kyllä aavistus, että nuhruisen pinnan alta voisi löytyä puhtaampi vene. Nyt viikonlopun aikana sain sen hierottua esiin. Viime keväänä meni aika valitettavasti pelkän pohjan kanssa ja kansi joutui jäämään vähemmälle huomiolle.

Menetelmästä käytetään jostain syystä nimitystä myllytys. Se mitä tuossa käytännössä tehdään on hionta karkeudeltaan eriasteisilla hiomatahnoilla. Käytin Farecla G3/G6/G10 tahnoja. Osan pinnoista kuten kyljet ja kannen suuremmat pinnat hioin koneellisesti. Pinttyneimmissä paikoissa aloitin G3 tahnalla ja sen jälkeen G6 ja mahdollisesti G10. Tuon jälkeen Autoglymin punaisella vahaus. Annoin ensimmäisen vahan kuivua hyvin yön yli ennen seuraavaa kerrosta. Kylkiin laitoin jo Autoglymin kovavahan viimeiseksi kerrokseksi.
 

Sitlootassa oli paljon kaikenlaisia mustia raitoja jne. kengistä. Nuo lähtivät kaikki varsin helposti hiomatahnalla. Paljon on kuitenkin vielä puuhaa edessä ennen vesillelaskua.

Citypurjehtijoiksi

Charlottan kotisatama muuttuu Laajasalon itäpuolelta sen länsipuolelle. Ts. suoraan Helsingin edustalle saarien rajaaman tilan sisäpuolelle. Tällä hetkellä tuo on meille varsin optimaalinen sijainti, koska pääsen töistä veneelle 6 minuutissa. Pihlajasaari on vain tunnin matkan päässä ja matka länteen lyhenee muutenkin tunnilla. Pursiseurojen ravintolat ovat myös ihan iltapurjehduksilla tavoitettavissa. Voisi viedä vaimo ulos syömään muuallekin kuin Ikeaan, jossa on keittiöremontin myötä tullut vierailtua ihan liikaa talven aikana. Ainut mikä tuossa mietityttää on kapeat ja ruuhkaiset reitit ulos merelle.

Kustaanmiekka on ilmeisesti ongelmallinen pyörivien tuulien ja mereltä nopeasti saapuvien matkustajalaivojen takia. En halua että Charlottalle käy kuten alla linkittämässäni videossa. Optimaalista olisi, jos pääsisi purjehtien ulos, eikä tarvitsisi montaa kertaa nostaa ja laskea purjeita. Särkän kohdalta (reitti 1) ilmeisesti voisi olla mahdollista kryssiä ulos vallitsevilla lounaistuulilla. Tuossa pitäisi olla vettä sen verran, että voisi purjehtia laivaväylän ulkopuolella. Reitti 2 taas voisi olla optimaalinen tulla sisään kovalla tuulella. En tiedä. Jos jollain on kokemusta, otan vinkkejä mielelläni vastaan.

OT: Purjemaakarilta kyselin tarjouksia kovan tuulen fokasta (85 % LP). Työkaverin kanssa juttelin ja molempia kiehtoisi kokeilla (12 - 14)  m/s kelejä.

Iso Vasikkasaari ja armotonta kisailua

Ajanpuutteen takia jäi bloggaus Espoon Isosta Vasikkasaaresta tekemättä viime kesänä. Tehdään se siis nyt, koska paikka on ehdottomasti käymisen arvoinen. Olimme tuolla elokuun puolessa välissä. Itse yritin ennen sinne menoa saada tietoa kiinnittymispaikoista. Jotain tietoa eteläisestä laiturista olikin, mutta en kokenut reittiohjeita riittävän luotettaviksi. Siksi kiinnityimme pohjoiseen yhteysvenelaiturin viereen. Kyllä tuossakin yöpyi, mutta ehdottomasti kannattaa selvittää reitti eteläiseen laituriin. Trafiikkia oli yhteysvenelaiturin vierestä melkoisesti. Ei ainoastaan väylällä, vaan paikallisten busterkuskien reitti kulki 30 m päästä. Yöksi meno rauhoittui onneksi.

Kiinnityimme uloimpaan reunaan ja meillä jäi vettä kölin alle enää 30 cm. Eli kovin matalalla vedellä ja isolla veneellä ei kannata tähän tulla. 

Eteläisen laiturin näköalatasanteelta oli huikeat näkymät. Saniteettitilat olivat saaressa todella siistit. Aivan eri maata kuin esimerkiksi Helsingin omistamassa Kaunissaaressa.  Perjantai-iltapäivällä laituri täyttyi jo aikaisessa vaiheessa ja loput joutuivat kiinnittymään kalliolle.

Saaressa toimii ravintola Gula Villan. Ruoan taso on ollut vähän vaihtelevaa. Välillä todella hyvää, mutta ei aina. Heidänkin laituriin saa jäädä yöksi, jos heillä syö. 

Saaressa on hyvät ulkoilureitit ja täällä voi vaikka lenkkeillä. Kuva kertoo myös miehen elämän eri vaiheista. Tässä on ori-vaihe muuttunut muuli-vaiheeksi. 

Saaren keskellä on isot viheriöt ja leikkipuisto. Grillauspaikat jne. löytyy myös. Meno todella siistiä. Espoon nuoriso oli tullut saareen soittelemaan viulua ja huilua. 

Seuraavaksi päiväksi oli luvattu upea purjehdussää. Noin 6 m/s lounaistuulta. Ts. paras mahdollinen keli kotimatkalle Helsingin itäpuolelle. Ajoitin lähdön niin, että olisimme sopivasti liikkeellä tuulen noustessa. Valitsin pitkän reitin Ison Vasikkasaaren länsipuolelta kiertäen. Aluksi tuulta oli tuskin 3 m/s. Nuottaniemi jäi taakse ja jossain vaiheessa huomasin kaksi erittäin korkeaa mastoa takanani. Tuli sellainen fiilis, että goljatit tulee ja jyrää meitin. Mastot niillä oli ainakin 5 m pidempiä ja toinen monirunko (toinen oli erittäin pitkä First). Armotta näyttivät ottavan kiinni. Kutukarin kohdalla olivat jo 100 metrin päässä. Edellä olevasta veneestä näin, että tuuli siftasi ja tuli pläkä tuossa kohtaa. Olin varma että liukuvat massansa kanssa ohi samantien. Sanoin vaimolle, että jos olen punaisen viitan kohdalla ensin, niin tuuletan. Jollain ilvellä sain vendattua sopivasti ja pidettyä vauhdin yllä. Pääsin hitaasti pläkäkohdan yli. Goljatit tulivat rintarinnan. Olin varma että pitkillä mastoilla saavat hyvin tuulta saarten takaa, mutta siihen jäivät. Jouduin lunastamaan lupaukseni. Otin kuitenkin kaiken voiman purjeista ja halusin katsoa miten pitkälle pääsen. Meillä oli Firstin kanssa sama matka ja pääsin lopulta 1,5 mpk päähän Kutukarista ennenkuin paahtoi armotonta kyytiä ohi. Sen enempää iloa siitä ei sitten saanut.

Tuuli nousi pikkuhiljaa ja voimaa alkoi olla jopa liikaa purjeissa. Onneksi saavuimme uloimmalle väylälle ja pääsimme kääntymään itään päin. Matkaan lyöttäytyi jalan tai kaksi pidempi linjakkaan näköinen purjevene. Mentiin rinta rinnan virsikirjalla. Tuuli oli noussut n. 7 m/s ja virsarilla otettiin välillä yli 7 solmun nopeuksia. Toinen vene sai aavistuksen paremman vauhdin, joten jouduin tasoittamaan sitä paremmalla leikkauksella kohti Santahaminaa. Saavuimmekin sinne kulmille samaan aikaan. Toinen vene kääntyi Herttoniemeen päin. Tuuli jatkoi nousuaan aina 9 m/s asti ja jouduimme laskemaan genoan. Aallokko avitti menoa ja ennen Villinkiä tuli kesän nopeusennätys 8,5 solmua. Vähän ennen näin yhden nuoren parin harjoittelemassa Vegalla. Tuulta oli selkeäsi liikaa heidän purjeyhdistelmälleen. Ilmatieteenlaitoshan oli luvannut sen 6 m/s. Aloittelevalle purjehtijalle tuo ero on melkoinen.