tiistai 5. elokuuta 2014

Pariskuntapurjehdusta

Appivanhemmat hakivat lapset Hangosta ja niin me saimme vaimon kanssa tilaisuuden purjehtia kahdestaan. Ostaessamme veneen 2011 poika oli 3 vuotta ja emme käytännössä ole päässeet merelle lainkaan ilman lapsia. Hangonkylästä tankkasimme herkulliset kalaostokset mukaan ja purjehdin veneen yksin itäsatamaan. Kävimme yhdessä ostoksilla ja lopulta päätimme nauttia herkullisen lounaan Makaronitehtaalla. Istuimme terassilla kaikessa rauhassa ja nautimme sataman fiiliksestä. Kello oli jo puoli yksi kun irrotimme köydet kohti itää. Oli luvattu 4 - 5 m/s myötäistä tuulta. Spinnukeliä siis.

Spinnun nostimme heti ja nopeutta mukavat 6 solmua lähes heti. Ohitimme samantien isomman fokalla purjehtineen veneen. Vaimo oli pinnassa ja oli yrittänyt pyyntöni mukaan iloisesti vilkuttaa kipparille. Oli kippari vaivoin jaksanut nostaa kätensä. Toinen kippari vastaavassa tilanteessa sisuuntui niin, että kuittasi ohittelumme pienen kamppailun jälkeen. Sen virheen teimme, että otimme sisäväylän. Kauniina päivänä isoja plaanaavia moottoriveneitä meni parin minuutin väliin ja kevyen tuulen spinnuajossa se ei ole kivaa. Ensi kerralla mennään meren puolelta. Vaimo hoiti pinnaa hienosti ja itse trimmailin purjeita. Vihdoinkin hänkin sai viettää ajan purjehtien.


Rödjaniin saavuimme kolmen jälkeen. Voi että meitä ramaisi. Lapset eivät olleet nyt aktivoimassa meitä. Tarvitsimme selkeästi virkistäytymistä. Vedessä oli vaan hiukan sinilevää. Täytin kumiveneen ja lähdimme soutelemaan vastarannalle. Kumiveneen painoraja ylittyi aika reilusti, mutta pinnalla pysyttiin. Vastarannalta löytyi puhtaampi paikka ja pulahdimme veteen. Paluumatkalla auringonpaisteen helliessä märkiä vartaloitamme totesin vaimolle, että eikö tämä ole kuin jostain Harlekiini-kirjasta. Olihan se.


Improvisoitu versio sashimista. Hangonkylän graavilohi oli todella herkullista ja shamppanjan kanssa alkupalat kuin parhaasta ravintolasta. Vaimo on kokannut upeita herkkuja koko matkan ajan. Pieni pentteri ei ole millään tavalla rajoittanut makunautintoja. Kunniakirja siitä hänelle. Muoviset kuohuviinilasit etikettivirheenä. Riedeliltä on onneksi tullut shamppanjalasit O-sarjaan. Joululahjalistaan sellaiset.


Nyt meillä oli aikaa toisillemme. Nukuimme makeasti kahdeksaan, mitä en muista tehneeni pitkään aikaan. Aamupäiväksi luvattiin hyvin kevyttä tuulta, joten ajoimme ensin koneella Jussaröön poimimaan vadelmia ja metsämansikoita. Rantasauna oli tosiaankin palanut. Harmillista. Keskipäivän jälkeen starttasimme kohti Barösundia. Luvattu tuuli oli kaakosta kääntyen itään klo kolmeen mennessä.


Liityimme Barösundiin johtavan väylään Jussarön liittymästä. Väylällä oli väkeä ihan kivasti. Samaan aikaan risteykseen sattui 3 - 4 jalkaa pidempi ihan linjakkaan näköinen vene. Merkkiä en tunnistanut. Siitä alkoi pitkä kissa-hiirileikki. Kryssi oli sen verran vajaata, että sain otettua genoasta kivasti voimaa ja pidettyä kissan takanani. Onneksi olin Aspössa puhdistanut pohjan. Vaikeimpia kohtia olivat kapeikot, joissa saaret plokkasivat tuulta. Niissä kissa saavutti kohisten massansa ja korkeamman mastonsa avulla. Liian lyhyen maston haittoja ei vaan pystynyt kompensoimaan. Tiesin, että kisu menisi vielä ohi koska tuuli tulisi kääntymään enemmän itään ja niin kävikin n. 4 mpk:n kisailun jälkeen. Kryssi kävi sen verran tiukaksi, että jouduin latistamaan genoaa paremman nousukulman saavuttamiseksi. Samalla hävisin sen voimaedun, mitä trimmaamalla olin saanut. Kisu meni ohi vain hetki ennen kuin meidän oli aika laskea purjeet ja kääntyä kohti appivanhempien mökkiä. :/


Olimme sään suhteen Hannu Hanhia. Vain pari tuntia rantautumisen jälkeen tuli ukkosrintama päälle. Vettä tuli vaakatasossa ja hurjat puuskat repivät venettä. Onneksi se pysyi kuitenkin rannassa. Seuraavana päivänä purjehdin veneen yksin Helsinkiin. Siitä tulikin jännä reissu. Ukkosrintama tuli Porkkalan päälle vain 45 min sen jälkeen kun olin ohittanut sen ja lähti seuraamaan. Mäkiluoto oli rekisteröinyt 14(16) m/s tuulia. Taivas takanani oli musta ja aaltojen harjat valkoiset. Käytännössä purjehdin pakoon minkä kerkesin. Samalla tuli kesän nopeusennätys 8,3 solmua. Keskituuli pysytteli onneksi kohdallani noin kympissä ja ei tarvinnut alkaa reivaamaan. Ilmat muuttuivat yhtäkkiä varsin epävakaiksi. Onneksi perhe ei ollut mukana.

Seuraavana aamupäivänä tein veneelle täyssiivouksen. Patjat imuroin, kuivasin ja pohjat sprayasin etikalla. Origokin tuli kiillotettua. Iltapäivällä lähdimme viettämään viimeistä lomaviikkoa minun vanhempieni mökille. Täällä onkin ollut kuuma.