Sisustan hiontaa

Viikonloppuna aloitin sisutan fiksauksen. Osassa kohtaa salonkia lakkaus on ollut vaatimattomassa kunnossa ja kunnostuksen tarpeessa. Toisissa kohtaa lakkapinta taas on ollut erittäin hyväkuntoinen. No jos nyt saataisiin tasaisempi laatu  ympäri venettä.

Fein osoittautui todelliseksi tehopaketiksi. Vielä kun pölyimurin laittoi kiinni alkoi valmista syntymään vauhdilla. Lakkakerros oli tosin paikoin varsin ohut, ei ole Swanin menetelmillä tätä venettä lakattu. Aivan viimeisen pinnan tulen tekemään vielä käsin ennen lakkaamista.  Varovainen koneen kanssa sai myös olla. Varsinkin kolmiopään kanssa, jotta ei antanut kulman ottaa liikaa. Paperi 120 tuntui toimivan parhaiten.

Oviaukon yhteydessä oli isoja tummuneita kohtia. 

Muutamissa minuuteissa nuo oli poistettu. 

Tulpattavia reikiä varten ostin Biltemasta valmiita tulppia. Todella kätevää. Porakoneen ja feinin avulla iso määrä vanhoja reikiä oli hetkessä tulpattu. Lakkaus tulee olemaan minulle työvaiheena uutta. Jos jollain on hyviä vinkkejä, niin otan mielelläni vastaan.

Peräsimen irrotus

Aprillipäivän haaveiluista on aika palata todellisuuteen. Jos kesäisin saa purjehduksella nauttia mies vs meri asetelmasta, on se näin keväisin mies vs vene. Peräsimen irrotuksessa on kaksi tapaa. Helppo ja vaikea. Tässä kerrotaan tuosta jälkimmäisestä.

Alku sujui ihan mallikkaasti. Kaivuutyö meni nopeasti. Isoa kiveä/juurta ei onneksi tullut vastaan. Peräsin oli helppo tukea liinoilla. 

Sitten alkoivat ongelmat. Murkula, johon pinna kiinnittyy ja joka pitää peräsinakselin ylhäällä on ilmeisesti jonkun omatekele. Ensin ajattelin vain yhden ruuvin jämähtäneen kiinni. Metrin jatkovarrellakaan en saanut sitä hievahtamaan. Lopulta porasin ruuvin irti. Sen jälkeen huomioni kiinnittyi keskellä akselia olevaan sokkatappiin. Lyömällä se ei liikahtanut mihinkään. Se oli liimattu kiinni. Tässä vaiheessa oli selvää, että murkula pitää uhrata ja päädyin poraamaan sokkatapin ympäriltä. Itse tappi oli haponkestävää ja pikateräs ei siihen purrut. Lopulta totesin että mulla ei ole riittäviä työkaluja tähän ja lopetin homman. Ainut lohtu tässä kohtaa oli, että murkula oli alumiinia.

Seuraavana päivänä rautakaupan kautta kotiin. Olin ajatellut hankkivani edullisen monitoimityökalun osan rikkomista varten. Lopulta poistuin kuitenkin kaupasta kallein Fein mukanani. Myyjä sai minut vakuutettua, että jos on vanha vene, niin hommaa riittää sen verran paljon että halvemmista loppuu käyttötunnit alkuunsa. No laitteen pitäisi olla lujuudeltaan isältä pojalle -mallia.

Sitten alkoi tapahtua. Liimaa oli todella käytetty sen verran, että halkaistuani osat feinillä jouduin silti pienellä lekalla moukaroimaan osat irti toisistaan.

Nämä pitäisi vielä saada irti toisistaan, jotta saa pinnan rosterituen pelastettua. Tuo pultti on liimattu kiinni, eikä 60 cm putkipihdeillä väännettynä hievahtanut mihinkään.  Pitää yrittää lämmittää sitä reilusti kaasuliekillä.

Tässä vaiheessa helpotus oli suuri. Sokka irtosi akselista ja peräsinakseli säilyi vahingoittumattomana.  Itse peräsimen paino yllätti. Siellä täytyy olla terästä sisällä jonkin verran.

Varsinaisten laakereiden irrotusta varten hommasin tuota varten tehdyn työkalun. Laakeri irtosivat onneksi helpolla. Pelkäsin että nekin olisi liimattu tiukasti kiinni. Seuraavana vuorossa onkin sitten tuon murkulan uudelleensuunnittelu järkeväksi kontruktioksi ja sen jälkeen sen sekä laakereiden koneistus.

Kisaveneen kippariksi

Työnantajan kanssa on viime kesästä asti ollut puhetta jos haettaisiin yritykselle näkyvyyttä kilpapurjehduksen kautta. Hän on jo siitä asti yrittänyt houkutella minua ottamaan tuollainen projekti vastuulleni. Vähäisen kokemukseni ja muutenkin rajallisen ajankäytön takia en ole tuohon suostunut, mutta tänään vihdoinkin saatiin sovittua reunaehdot, jolla hommaan voitaisiin ryhtyä.

Ajankäytöllisesti saimme tuosta mahdollista kun sovimme, että kisailuun/harjoitteluun käytetty aika korvattaisiin työaikana. Ei nyt  suoraan, mutta inhimillisellä kertoimella. Lisänä tuohon tulisi lisäksi mahdolliset charter-purjehdukset yrityksen vieraille. Nuo todennäköisesti vievät varsin huomattavan ajan kesäkuukausina, joten toimistolla varsinaiset työt pitäisi jakaa muille. Toisena ehtona oli että vene olisi käytössä perheeni lomapurjehduksilla. Sen pitäisi siis kisailun lisäksi soveltua myös siihen.

Alunperin ajatuksena oli hankkia FF 36. Onhan se ollut varsin suosittu. Hetken harkittuamme löysimme siitä kuitenkin kriittisiä puutteita. Onhan venessä kokoonsa nähden purjetta ihan kivasti, mutta näkyvyyden kannalta korkeampi masto ja isommat purjeet olisivat ihan mukava juttu. Tilojen kannalta tuo on vähän niin ja näin. Parhaimmillaankin tuohon saa 3 makuuhyttiä ja neljän hengen perheessä siinä on yksi liian vähän. Lapsilla olisi kiva olla molemmilla omat hytit ja jos vaikka sattuu riitaa matkalla, niin kippari joutuu nukkumaan sohvalla. Ei kovin kiva juttu.

Seuraavaksi mietimme FF 46:sta. Eli malliston suurinta. Ongelmaksi tuossa tuli, että työkaverin appiukolla on FG 46 ja pärjätäksemme tarvisemme todennäköisesti marginaaliksi enemmän jalkoja. Jos ei taidoilla pärjää niin eikös euroilla saa nopeutta lisää. Tässä vaiheessa FF piti unohtaa, koska mallisto loppui tähän.

Balticilta löytyi onneksi sopivan kokoinen kun laitettiin vaatimukseksi rohkeasti 10  jalkaa lisää. Tuossa alkaa olla jo mittaa sen verran, että ei kirput pyöri nilkoissa.

Pentterissäkin on tilaa sen verran mukavasti, että kaksi mahtuu kokkailemaan samalla kertaa. Ei joudu kippari yksin passaamaan koko porukkaa. Ihan ensi kesäksi ei saatu vielä venettä tilattua, mutta onhan tässä  sitten yksi kesä aikaa harjoitella trimmejä.