Viimeiselle matkalle

Perjantaina 20.5. tuli se päivä kun minun piti luopua Charlottasta ja luovuttaa hänet seuraavan kipparin hellään huomaan. Luovutus oli alunperin sovittu edelliselle viikonlopulle, mutta kun samaan viikonloppuun sattui myös talon luovutus ja uuden veneen koepurjehdus Oulussa, oli se vaan liikaa yhdelle viikonlopulle.

Viimeisinä keväthuoltotöinä uusin veneeseen 2 kpl vinssejä, falliboksin kehrät ja lokin läpiviennin. Tällä kertaa yritin tehdä lokin läpiviennistä varmasti tiiviin ja turvallisen. Liimasin epoksilla  sisäpuolelle 30 mm korkean alumiinirenkaan, jonka täytin epoksifillerillä. Ken tuota joskus poistaa yrittää saanee jonkinverran töitä tehdä. Väliaikainen tulppaukseni osottautui myös varsin lujatekoiseksi. Puolen kilon lekalla hakkasin sitä pystysuunnassa 5 minuuttia irti.

Syksyn viimeisellä reissulla talvisäilytykseen lisäsin dieselin joukkoon 2T tuhkaamatonta öljyä. Tuo tuntui tekevän moottorille todella hyvää. Käyntiääni pehmeni ja talven jälkeen kone hörähti todella hätäisesti käyntiin.

Nyt oltiin löysin rantein liikkeellä ja isopurjeen kiinnityksessä tehtiin kaikki mahdolliset kämmit. Iso saatiin kuitenkin lopulta ylös ja voi että purje näytti hyvältä. Keli oli kevyt ja keulalle nostettiin iso genoa.

Keli oli mitä parhain ja hienosti kryssittiin Särkän kohdalta ulos merelle. Valitsimme sisäreitin Melkin pohjoispuolelta kohti Espoota.

Charlotta palasi samaan satamaan, josta hän meille aikoinaan tuli. Huomattavasti parempikuntoisena vaan. Oli todella haikea olo jättää hänet siihen. Niin paljon hyviä muistoja ja ensikokemuksia hänen ansiostaan saimme kokea. Lähivesiltä kasvoimme ulos parissa kesässä ja sen jälkeen tuli purjehdittua aina Ugiin ja Maarianhaminaan asti. Helppoa ei aina ollut, koska pienten lasten kanssa purjehtiminen on vaan hyvin haastavaa. Heidän ehdoillaan kuitenkin aina mentiin ja päivämatkat sovitettiin lyhyiksi. Satamakohteet sellaisiksi, että kaikille olisi jotain tarjolla ollut. Itse olen aina ollut purjehtija sielultani ja oma kölivene vei minut yhä syvemmälle kiinni elämäntapaan. Valitettavasti lasteni äidille ei näin käynyt ja hän päätti luopua paikastaan. Tarinani jatkuu nyt hiukan erilaisena osoitteessa: http://r33blueeyes.blogspot.fi/2016/05/uusi-blogi.html

s/y Charlotta jatkaa elämäänsä nimellä s/y Vahtis osoitteessa: http://syvahtis.blogspot.fi/

Poimintoja messuilta

Venemessujen aika on vuodesta vanhan kaavan mukaan se aika, kun haaveilut ja suunnittelut kesän purjehduksista alkavat. Tänä vuonna purjevenepuolella ei itselleni ollut juurikaan mitään mielenkiintoista katseltavaa. Hienoja veneitä toki esim. Arcona 380, mutta itselleni ei kiinnostava kokoluokka. Moottoriveneitä en jaksanut katsella pl. entisöidyt klassikkoveneet. Suurimman ajan vietinkin varustehallissa.

Ursuitin osastolla kiinnitin huomioni heidän välikuivapukuun. Tarjoushinta 519 e. Tuollaista olen pitkään haaveillut henkivakuutukseksi syyspurjehduksille. Yhdistettynä henkilökohtaiseen satelliitin kautta toimivaan hätälähettimeen antaisi yksinpurjehtijalle jo reilusti lisäaikaa selviytymiseen kylmissä vesissä. Hätälähetin liiveissä on jo, mutta tällainen pitää kyllä jossain vaiheessa saada.

Marinean osastolla oli varsin kohtuuhintaisia taittuvia aurinkopaneeleita kaupan. Olivat oikeasti taittuvia. Kuvassa 80 W paneeli.

Tällaisista vedenpitävistä purjehdushanskoista olen useamman kerran kylmillä ja märillä keleillä haaveillut. Löysivät tiensä kotiini. Toimivat myös kosketusnäytön kanssa ja tuo tuli kotona kokeiltua. Marinean osastolta. Hintalapun hintaa en maksanut. Aina kannattaa kysellä messutarjousta.

Kylmät jalat syyskeleillä heikentävät mukavuutta. Tuollaiset heat holdersit ostin ja kotona heti testiin laitoin. Olivat rintamamiestalossakin liian lämpimät, joten uskon että toimivat veneessä kylmillä turkkilevyillä.

Ankannokan alle asennettavat tikkaat näyttivät hyvältä. Tuollaiset pitää todennäköisesti hankkia, jotta pikkuihmiset ja vähän vanhemmat pääsevät kulkemaan.

Uuden uunin hankinta voi olla edessä. En vielä tiedä. Kohtuullisen pieni kulutus uunissa yllätti (87 g/h). Viiden kilon pullollakin uunia voisi käyttää ihan surutta. Antaa uusia mahdollisuuksia kesän kokkailuihin.

Kävin läpi myös vaihtoehtoja kumiveneen korvaajaksi. Tällainen puhallettava kanootti näytti muuten hyvältä, mutta on varsin leveänä todennäköisesti aika hankala lapsen meloa.

Puhallettavat SUP-laudat näyttivät hyvältä, mutta olivat varsin arvokkaita (800 e).

Tämä puhallettava kanootti herätti kyllä mielenkiintoni. Oli toteutettu samalla teknologialla kuin puhallettavat SUP-laudat. Kuorien välillä on tiheä langoitus, mikä näkyy alakuvan sisäkuoren pinnassakin. Varsin jäykkä, kapea ja kevyt. Tämä yksilö vaan lojui ison altaan vieressä, enkä löytänyt vastaavaa kenenkään osastolta. Ts. hintatieto jäi saamatta. Todennäköisesti varsin arvokas, mutta varsin mielenkiintoinen apualus purjeveneeseen.

Uuteen kauteen uudella veneellä?

Lopullisia kauppoja ei tosin vielä ole tehty, mutta ehdollinen kyllä. Reilusti pakkasen puolella olevassa hallissa kun ei voi kovin erikoisia tarkastuksia tehdä ja pitäähän se vene lopulta koepurjehtiakin, jotta kaiken tarpeellisen voi todeta olevan kunnossa.

Varsin pitkään olen seuraavaa venettä katsellut. FF 27:n kanssa on tullut 5 kesää nautittua purjehtimisesta ja sen mukaan muodostunut vahva kuva millainen tulevan veneen tulisi olla. Haluan tulevaisuudessakin eloisan purren, jota voi yksinkin spinnulla ajella. Sisällä olisi kuitenkin kiva olla tilaa riittävästi, jotta vieraitakin voisi ottaa mukaan. Omiin tarpeisiin sopivaa ei vaan ole vastaan tullut. Tai jos on, niin hintalappu on ollut toivottoman korkea. Nyt keskellä talvea tuli kuitenkin myyntiin varsin harvinainen vene, jossa kaikki tuntui loksahtavan paikoilleen.

Osatakilainen pinnallinen 10 m pitkä C/R-vene, jonka sitloota on ajateltu pienelle miehistölle. Teleskooppipinna, jonka avulla pystyy hallitsemaan hyvin ruffin reunalla olevia vinssejä ja vinssinvapauttimia. Viistetyt reunat sitlootan reunalla, joten pystyy mukavasti ohjaamaan reunalta. Barduunat jälkiasenteisena optiona (ei pakolliset käyttää). On - off rullalaite keulalla ja useampi keulapurje. Pari spinnua, laadukkaat purjeet. Oikaisevaa momenttia lähes yhtä paljon kuin X-332:ssa. Suorituskykyä varsin mukavasti muutenkin. Isopurjeessa neliöitä aika tarkaan tuplat nykyiseen verrattuna, mutta jää toki nopeudessa parhaille samankokoisille saman aikakauden konstruktioille hiukan. Systeemipilotti ja Jefan hiilikuituperäsin. Kaksi erittäin tilavaa makuukajuuttaa pitkillä sängyillä ja iso valoisa salonki L-pentterillä. Köli kiinni teräspalkistossa. Itselleni seisomakorkeus aika laajalla alueella. Hyvä uimataso lapsille.

Yllä olevaan taulukkoon yritin muutella veneen IMS-taulukkoa luettavampaan muotoon. Toivottavasti meni oikein.

Toivottavasti ei tule epämiellyttäviä yllätyksiä, vaan että hänestä tulee pitkäaikainen perheenjäsen. Isommat tilat mahdollistaisivat omien kavereiden/vanhempien ja lasten kavereiden mukaan ottamisen. Ja miksei sitä voisi kutsua ihan tuntemattomiakin purjehduksesta kiinnostuneita mukaan.

Kauden lopetus

Viikonlopuksi luvattiin poikkeuksellisen kaunista ilmaa. Lämpöä 10 astetta ja kevyttä 4 - 5 m/s tuulta. Usein olen viimeisen yön yli reissun tehnyt kovemmilla tuulilla. Nyt kyllä meikäläistä hemmoteltiin.

Viikonlopun purjehduksellinen osuus ei kuitenkaan ihan putkeen mennyt. Paapurin genoavinssi ei oikein ottanut toimiakseen. Yllättäen alkoi pyörimään molempiin suuntiin ja siten teki vinssaamisen varsin hankalaksi. Yritin korvata sen fallivinssillä, joka ensin jumitti täysin ja sitten korkkasi ylöspäin. Osia alkoi tippua sisältä. Se taisi olla sen vinssin uran loppu. Yhtäkkiä sitten genoavinssi jotenkin tokeni toimien välttävästi ja perille päästiin. Onneksi keli oli kevyttä ja isoa ei pitänyt alkaa kiristämään mastoliikistä. Molemmat vinssit olivat oireilleet aikaisemmin kesällä. Onneksi kestivät kuitenkin kauden loppuun asti.

Oikeassa vaatetuksessa ei tullut kylmä. Tekninen alusasu, villafrotee väliasu ja kuorivaatteet päällä. Purjehdushanskat olisivat voineet olla tähän vuodenaikaan suljettua mallia. Lyhyt reissuhan tämä lopulta oli.

Saarikohde oli tuttu ja turvallinen Käärmesaari. Pääsin sen verran myöhään liikkeelle että pidemmälle en olisi ehtinytkään ennen pimeän tuloa. Väkeä oli vuodenaikaan nähden paljon liikkeellä. Aikaisempina vuosina on täällä ollut korkeintaan yksi venekunta lisäkseni näihin aikoihin. Yksi miesporukka oli liikkeellä telttamajoituksella.

Aurinko laski aika tarkkaan klo 18. Luonto oli todella kaunis. Olin todella fiiliksissä. Toivottavasti pojalle löytyisi ensi kesäksi joku kaveri, jonka voisi ottaa mukaan näille retkille. Täällä olisi paljon hienoa metsää tutkittavaksi pojille.

Venekeittiössä oli tällä kertaa enemmänkin comfort foodia kuin gourmetta.

Oli taas kiva fiilistellä kaupungin valoja. Välillä tuli oikeastaan haikea olo. Ehkä tämä on viimeinen syysreissu Charlottalla. Olen vähän niin kuin kasvanut hänestä ulos ja käynyt jo isompia katsomassa. Ehkä keväällä joudun hänet hylkäämään ja antamaan jonkun toisen vastuulle. Hän on vienyt minut ja perheeni hienoihin paikkoihin ja tarjonnut upeita elämyksiä. Auton voisin ilman tunnontuskia ajaa romuttamolle mutta suhde veneeseen on jotain aivan muuta.

Laitoin yöksi lämmittimen puoliteholle ja se jaksoi pitää sisätilan n. 15 asteen lämpöisenä. Kevyen untuvapeiton alla se riitti hyvin kun päälläni oli pitkä tekninen alusasu ja sukat. 

Aamu aukeni sumuisena mutta siitä se sää sitten kuitenkin selkeni. Tässä vielä Helsingin matalaa silhuettia.

SPS:n sataman lännemmässä poukamassa taisi olla enää yksi vene vedessä. Mantereen puolella oli tilanne parempi. Kaunis ilma oli saanut ihmiset liikkeelle.

Olemme saaneet nauttia harvinaisen lämpimästä ja vähätuulisesta syksystä. Olin odottanut kunnon tuulia, jotta olisin päässyt treenaamaan kovan tuulen taitoja. Niitä ei nyt sitten tullut. Kesälomalla tuli onneksi koeteltua kovempia kryssikelejä ja sain varmuutta niiden kohtaamiseen. Satamaan päästyäni tyhjensin suurimman osan tavaroista veneestä. Kuivatin myös isopurjeen ja otin sen pois. Vielä pitäisi saada vene turvallisesti pukkien päälle talvehtimaan.

Hard rock Söderskär

Työpaikan kesäteekkarin kanssa on useamman kerran tullut juteltua purjehtimisesta. Selkeästi hänellä on ollut kova hinku merelle, mutta ei omaa venettä. Kavereiden kanssa tehdyt purjehduksetkin tuntuivat rajoittuvan Suomenlinna - Haukilahden paviljonki välille. Ex tempore tarjosin sitten hänelle mahdollisuuden kokea parasta mahdollista, mitä syyspurjehduksella on Helsingin edustalla tarjottava. Eli yön yli reissua Söderskärin majakalle. Iloisesti hän otti tarjouksesta kiinni ja niin lauantaina keskipäivän aikaan irroitimme köydet ja suuntasimme kokan sinne.

Saimme iloisen n. 8 - 9 m/s kryssikelin majakalle. Aloittelijalle haastava keli ohjata aallokon takia. Ohjaustarkkuus oli luokkaa +/- 10 astetta ja välillä piti huomauttaa, että nopeus oli n. 2 solmua targettia alhaisempi. Kaikki ohjausliikkeet tulivat sekunnin pari liian myöhässä ja siten siitä pinnan kääntämisestä tulikin varsin haastavaa. Itse on tuota jotenkin vaikea opettaa kun on jo pienenä pinnaan kiinni kasvanut ja peräsimen paineesta sekä veneen liikkeestä pystyy ennakoimaan ohjausliikkeita niin, että suunta pysyy varsin tarkkana. Todennäköisesti aikuisena purjehduksen aloittava joutuukin harjoittelemaan paljon pelkästään veneen ohjaamista.


Söderskär oli upea ja kesäteekkarikin oli haltioissaan paikasta. Onneksemme saimme kiinnittyä yhteysveneen laituriin. Yhteysveneestä oli ilmeisesti potkuri tippunut lahdella ja ei siksi ollut juuri nyt lähdössä mihinkään. Olin alunperin ajatellut kiinnittyä tuossa yläkuvassa näkyvään kallioon. Tuuli tuli kuitenkin sen verran idän puolelta illalla vielä että jonkin verran olisi tuossa keikuttu. Muita purkkareita ei ollut kun tulimme, mutta myöhemmin illalla tuli iso Omega yhteysveneen kylkeen yöksi.

Ruoaksi tehtiin herkkutattirisottoa ja lampaan karetta. Molemmat onnistuivat varsin hyvin. Kilon paketti karetta kahdelle oli myös aika sopiva määrä. Ei ainakaan jäänyt tunne että olisi vielä pitänyt lisää lihaa saada.

Hyvän ruoan jälkeen oli rommitotien vuoro. Juoma saavutti suuren suosion ja lopulta ilta venyi aika pitkäksi. Molemmat olimme fiiliksissä syksyisestä tunnelmasta kajuutassa. Ilma oli kuitenkin niin lämmin, että en laittanut edes lämppäriä päälle.

Aamu saarella oli upea. Muutama sana tuli vaihdettua lintubongareidenkin kanssa. Olivat bonganneet kaksi merikotkaa kaukana olevan linjataulun päältä. Kaukoputkessa kun oli 60 kertainen suurennus, näkyivät linnut putkella varsin selkeäsi. Yhtäkkiä kuulimme rumpujen soittoa ja olimme molemmat vähän :O

Itselle tuntematon yhtye oli tullut aamulla tekemään musavideota saarelle. Päät heiluivat kuin rankalla 80-luvulla.

Paluumatka meni rennosti slöörillä. Lähempänä manterettä oli paljon purkkeita liikkeellä. Itse pääsin pitkästä aikaa elbaamaan salonkiin gastin ohjatessa venettä. Kokonaisuutena uskomattoman upea reissu.

Kasuunille kovalla tuulella

Kotona pientä pintaremonttia vessassa ja ajattelin tasotteiden kuivuessa käydä kääntymässä ensimmäistä kertaa Helsingin majakalla. Sinne luvattiin reipasta 10 m/s tuulta ja halusin käydä katsomassa millaiset olosuhteet tuolla ulkona on. Perjantaina kävin töiden jälkeen ostamassa turvaköyden liiveihini varmuuden vuoksi. Lähtiessä viritin uuden ankkuriliinani elämänlangaksi. Köydet irroitin 12:45 ja virittelin purjeet jne. valmiiksi Kruunuvuorenselällä.

Yllä oleva kuva on kuvakaappaus videosta hiukan Harmajan jälkeen. Keli oli tuolloin vielä aika ok kympin tuntumassa. Sain vaan päähäni laittaa köyden ohjaamaan venettä ja mennä kannelle kuvaamaan. Naru ei tietysti osannut ottaa aaltoa oikein ja tuossa tulos. Kamera ja äijä saivat sen verran vettä päälleensä, että kaikenlainen kuvaaminen loppui tuohon kertaan.

No tuuliennuste ei pitänyt. Matkalla tuuli nousi ja aallot myös. Merkitsevä aallonkorkeus oli 1,8 m ja siten yksittäisiä 3 m aaltoja tuli vastaan. Aallokko tuli tiukan kryssin suunnasta ja välillä aallot iskivät kylkeen heittäen vettä päälle kuin saavilla olisi heitetty. Olin lähtenyt matkaan fleese puettuna. Onneksi kuitenkin hyvät purjehdushousut ja saappaat. Sain onneksi vaihdettua purjehdustakin päälle. Kerran tärähdin aallonpohjalle niin, että salongin kaappi aukesi ja maustepurkit vierivät pitkin lattiaa. Köysi taas ohjaamaan ja fiksaamaan sitä. Fokan snörppiäkin piti käydä kiristämässä. Se meni onneksi ok ja turvaköyttä käytti mielellään.

Pari mailia ennen kasuunia tuli lännestä härön näköinen pilvi, joka alkoi piiskaamaan tuulta todella kovaa. Olin täysin over powered tilanteeseen ja päätiin kääntyä takaisin slöörille. Vene ei vaan pysynyt hallussa. Kaksin käsin pidin pinnasta ja silti broachasin. Purjeet väpättivät hervottomasti. Varmaan tuossa vaiheessa myös menetin perälippuni ja saalingissa oleva rinkula purjesuoja päätyi jotenkin jumiin ylös mastoon :O . Isopurje alas ja meno rauhoittui. Olisi ehkä kannattanut nostaa iso kahdella reivillä ylös. Nyt meno oli sellaista vaappuvaa.

Vasta Kruunuvuorenselällä nostin ison uudestaan ja purjehdin mukavasti järviolosuhteissa niin että sain eväät syötyä. Mitä sitten olisi kannattanut tehdä toisin? Ainakin fokassa olisi kannattanut olla alasvetäjä ja se purjehdustakki olisi kannattanut pukea heti alkumatkasta. 

Isältä pojalle

Nyt tuli sitten se kesä, jolloin vanhan optarini siirtäminen pojalleni tuli ajankohtaiseksi. Jollalla ja purjeella on ikää jo kunniotettavat 35 vuotta, joten ovat molemmat parhaat päivänsä nähneet. Haussa olisikin huomattavasti nuorempi purje. Rikiä on myös tarkoitus modifioida ja olen jo käynyt tarvittavat helat ostamassa. Jollassani on aikoinaan ollut kauniit puureunat, mutta ne maatuivat jossain vaiheessa pois.

Itse harjoittelu sujui varsin luontevasti kevyessä tuulessa isän soutaessa vierellä ja huudellessa neuvoja. Minua ei kukaan koskaan opettanut, vaan suurinpiirtein tyrkättiin jolla laiturista irti järvenselälle. Sellaista se on kun on meripelastuksen ammattilainen isänä. Eihän suutareiden lapsillakaan kenkiä ole. Halusin nyt itse helpottaa poikaa ensimetreillä. Ohessa lyhytelokuva aiheesta.