Kesän reittisuunnitelma

Itsellä on sen verran kevättä jo rinnassa lämpimien kelien takia että piti jo aloittaa matkasuunnitelman teko lomapurjehdukselle. Koska viime kesän purjehdukset menivät niin mukavasti, niin vaimokin on ollut kivasti fiiliksissä mukana. Hyvän ruoan ja viinin äärellä ollaan jo haaveiltu grillihetkistä ja auringonlaskuista upeassa saaristossamme.  Tällä hetkellä on täysin auki purjehdimmeko ensi kesän nykyisellä veneellämme vai vaihdammeko isompaan. Itselleni tuolla ei niin suurta merkitystä ole. Pääasia että saamme liikkua tuulen voimalla.

Ensi kesänä minipurjehtija täyttää 2 vuotta. Itselleni se on täysin kysymysmerkki millaisia haasteita tuo ikä tuo tullessaan. Sen verran tykkää kiipeillä ja mennä että en ihmettele vaikka hänet saisi poimia merestä useamman kerran. Toivottavasti nukkuu ensi kesänä edes puoli seitsemään asti.

Uudessakaupungissa on Crusell Music Festival 26.7. - 2.8. ja silloin olisi tavoitteena olla siellä. Pidettäisiin viikko mökkeilyä kuten viime vuonna. Pikkuserkkukin on toivonut pääsevänsä purjehtimaan ensimmäistä kertaa. Moottorilla kun on joutunut koko ikänsä kulkemaan.

Menomatka  olisi hyvin sama kuin viime kesänä, mutta Korppoosta lähtisimme Kihtiä pitkin pohjoiseen. Paluumatkalla olisi taas tarkoitus koukata Ahvenanmaalle päin. Otan oikein mielelläni vastaan satamaideoita tuolta suunnalta. Tarvittaessa reitti muokkaantuu tuulien etc. mukaan mieleiseksi. Kökar - Jurmo alueella tulemme jos mahdollista viettämään enemmänkin aikaa.

HKI 
Inkoon  saaristo (yksinpurjehdus)
Rödjan/Jussarö
Hanko
Helsingholm
Korppoo/Rumar (ystävän mökki)
Nötö örarna (Restaurang Gullvivan)
(Katanpää)
UGI (mökki+Crusell-viikko)

Paluumatka

Isokari
Lappo
Sottunga
Kökar
Jurmo
Högsåra
Hanko (Mofa hakee lapset mökille)
Raaseporin saaristo (vaimon kanssa kahdestaan :D)
Inkoon saaristo (mökki)
HKI

Venemessut 2014 Helsinki

Pimeä talvi takana. Linnut laulaa, lunta ei juurikaan maassa ja venemessut. Kaikki kiva edessäpäin. Kauden alkuun enää 2,5 kuukautta. Näitä messuja odottelin vaikka tiesin ettei siellä montaakaan purjevenettä esillä ole. Messuilla esiteltiin kuitenkin Salona 33, joka on ainakin minun huomioni saanut esitekuvien perusteella.

Veneen ulkonäkö ei tuottanut pettymystä. Kivan sporttinen, mutta omalla tavallaan hillitty. Veneessä pinna ja ergonomia näytti pikaisesti katsottuna aika kivalta. Sisällä oli avaraa ja seisomakorkeutta riitti minullekin oikein hyvin.

Sekä keula- että peräkajuutat olivat riittävän tilavia kahdelle aikuiselle. Molemmista löytyi lisäksi hyvin tilaa vaatteille. Pentterissä oli mielestäni tilaa myös aika mukavasti. Valitettavasti kuitenkin vain yksi allas. Sitlootan penkkien säilytystilat vaikuttivat kuitenkin aika pieniltä. Kaikkea en jäänyt kuitenkaan tarkasti tutkimaan.

Pohjan antifouling-maalaus jätti toivomisen varaa sileyden puolesta. Itselläni jäi kokonaisuutena veneestä sellainen pitää saada tällainen -fiilis ja hymyssä suin kyselin vaimon mielipidettä. Hänen mielestään vene oli ylisporttinen ja hän ei voisi ikinä kuvitella seilaavansa avoperäisessä veneessä. Patjatkin olivat olleet väärän värisiä. Viereinen Hanse ovella varustetulla perällä ja sitlootaan kiinteästi asennetulla pöydällä oli kuulemma paljon mukavampi. Kun vielä pojankin wow-elämykset tuntuivat kohdistuvan vain yli 60 solmua kulkevia moottoriveneitä kohtaan, tulin siihen tulokseen, että perheemme mieltymykset ovat hyvin jakaantuneet. 

Minipurjehtijalle sovitimme Hokkan liivejä. Ei minkäänlaista kitinää, vaikka tyttö on kilorajan alarajalla. Lähti juoksemaan iloisesti pitkin käytävää. Kalliit liivit, mutta tuskin kaduttaa kesällä, jos turhaa kitinää ei tule liiveistä. Hokka on onnistunut patentoimaan tuon irtopallerotäytteen ja kilpailijat ovat heikoilla tuon suhteen. Liiveillä pitäisi olla myös hyvä jälleenmyyntiarvo. Se nähdään sitten parin vuoden päästä.

Itselleni ostin Crewsaverin 190 N Ercofitit ja niihin sopivan selviytymispuukon. Jalkaremmit, painelaukaisin, automaattinen valo, huppu ja luonnollisesti lenkki veneeseen kiinnittymistä varten. Vaimo oli selvästi helpottuneen oloinen kun näki nämä päälläni. Sitä tulee kuitenkin yksin purjehdittua myöhään syksylläkin. Vielä olisi listalla Ursukin välikuivapuku. Vaimolle ei valitettavasti lasten kitistessä löytynyt sopivaa purjehdusasua.