Miten purjehdus muuttuu kun veneelle tulee 9 jalkaa pituutta ja yli 3000 kg massaa lisää? Nyt sain kokea tuon kun Timo blogista
Cruising and racing in the Baltic antoi mahdollisuuden tutustua veneeseensä Avance 36:een. Oma toiveeni oli päästä merelle hiukan kovemmassa tuulessa ja tuo onneksi toteutui.
Liput liehusivat suorana HSK:n rannassa. Ennuste näytti illalle 10 m/s itätuulta. Ts. varsin ideaalia tuulta koukata hiukan meren puolella kokeilemassa avomeripurjehdusta. Veneessä meitä oli neljä miestä. Itselläni oli lyhyin kokemus purjehtimisesta.
Heti aluksi tuli selväksi, että nyt ollaan kyseessä aivan eri luokan voimien kanssa kuin omassa varttitonnarissani. Täysin voimin iso vinssattiin mastoon ja kuitenkin mastoliikki jäi löysälle. Vaikka meillä oli yksi reivi käytössä, puuskat ottivat kunnolla kiinni ja kallistuskulmat olivat selkeästi korkeammat mihin olen omassa veneessäni tottunut. Samoissa paikoissa missä olen omassa veneessäni tottunut istumaan ei pysynyt paikoillaan. Päätettiin parantaa trimmejä kiristämällä molempien purjeiden falleja.

Fallien kiristyksen jälkeen kallistelu väheni ollen kuitenkin hiukan enemmän mihin olen tottunut. Avance 36 on suhteessa kapeampi vene kuin omani ja tuolla on varmasti vaikutusta siihen millä kallistuskulmalla venettä ajetaan. Välillä vesi kävi jopa leen kannen päällä. Vene ei kuitenkaan lähtenyt broachaamaan. Oma veneeni olisi tuossa vaiheessa jo lähtenyt kääntämään keulaa tuuleen. Olimme tuossa vaiheessa vielä saariston suojassa ja alle metrisellä aallokolla ei juurikaan ollut vaikutusta kulkuun. Massan ja kapean rungon ansiosta vene jyräsi rauhallisesti aaltojen läpi.

Ulompana aallokkokin kasvoi ihan miehekkääksi. Harmajan tuulimittari näytti mielestäni alakanttiin 9(11) m/s. Kovissa tuulissa surffaava työkaverini on sanonut, että itätuulilla Harmaja näyttää alakanttiin ja siltä se merta katsoessa näytti. Emme lähteneet kryssimään, vaan seurasimme matkustajalaivaa sivutuulessa merelle. Uloimpien saarten jälkeen alkoi tulla parimetrisiä aaltoja vastaan. Nyt alkoi isokin vene jo liikehtimään aaltojen vaikutuksesta.

Pinnatuntuma oli aivan erilainen kuin omassa veneessäni. Voimaa tarvittiin luonnollisesti enemmän, mutta myös ennakointia. Myöhästynyt korjausliike muutti kurssia lähes 10 astetta ja sen korjaamiseen kului huomattavasti enemmän aikaa kuin omalla pienellä veneelläni. Yhtä tarkka ajo mihin olen tottunut vaatisi todennäköisesti jonkin verran harjoittelua. Pidempi runko oli luonnollisesti suuntavakaampi. Jossain vaiheessa sivuaalto löi hiukan vettä sitlooraan ja kasteli penkit. Päätin lähteä vaihtamaan purjehdushousut päälle. Tuo oli kuitenkin huonoin hetki mennä sisätilaan. Itselläni on taipumus matkapahoinvointiin ja sisällä tuli äkkiä huono olo aallokon käydessä (ominaisuus joka tuli itselle selväksi jo varusmiehenä miinalaivalla). Kapeassa veneessä oli onneksi tuet lähellä kun heiluin sisällä. Käännyimme slööriosuudelle ja katselin kajuutasta kun takana nouseva aalto nousi pinnamiehen pään yli. Millaiseksi aallokko muodostuukaan kun oikeasti tuulee kovaa. Tällaisessakin kelissä isompi ylitys vaatisi perhepurjehduksessa käytännössä sen, että lapset nukkuisivat ja vanhemmat voisivat olla ulkona. Sitlooraan päästyäni alkoi olo heti helpottaa. Itse kipparoidessa en ole pahaa oloa kokenut. Pinnassa joutuu keskittymään itse suoritukseen.
Purjehduskokemuksena tämä oli itselle erittäin arvokas. Kiitos siitä Timolle. En usko että nyt lasten ollessa pieniä tulen tämän kokoluokan venettä vielä ostamaan. Jo vinssinvapauttajien avaaminen vaati sen verran voimaa, että vaimoni ei pystyisi minua tarvittaessa auttamaan. Avomerellekään ei tee mieli ennenkuin lapset ovat riittävän isoja toimimaan itsenäisesti. Meillä riittää onneksi vielä saaristoa tutkittavaksi siihen asti.
Loppukevennyksenä Merenneidolle ja Anskulle kuvia keittiöstä.
Before (elämää kaaoksen keskellä):
After (eri kulmasta kuvattuna):
Ei nyt löytynyt kuvaa, missä näkyisi koko kokonaisuus. Puolet siis tässä.