Eläkeläispurjehdus

Mökkeilyn lomassa kävi ilmi, että isäni eno haluaisi nähdä veneeni. Äitinikään ei ollut käynyt vielä purjehtimassa kanssani. Nyt oli hyvä tilaisuus viedä heidät molemmat päiväpurjehdukselle Uudenkaupungin edustalle.

 

 

Isäni eno oli ollut purjeveneessä viimeksi 60-luvulla. Hyvä aika siis kokeilla taas. Merellä hän on saaristolaisena ja aikoinaan vartiolaivan päällikkönä kuitenkin viettänyt paljonkin aikaa. Nuoruudessaan purjehtinut kaljaasilla puulasteja. Aikoina ennen GPS:ää, tutkaa ja hyrräkompassia. Siinä olisi testiä nykyajan luotseillekin. Sumussa meinaan.

 

 

Tässä kuva noin 35 vuoden takaa minusta ja hänestä.

 

 

Ihan ei aurinkoisena purjehdus alkanut. Raumalaiset lähettivät ilkeän näköisiä pilviä päällemme. Ne nostattivat hiukan tuulta. Puuskissa kallisteltiin ihan normaalisti 20 astetta. Äitini istui vähän kankean näköisenä kunnes kysyi;"voiko tämä kaatua". Kolmen henkilön voimin vakuutettiin että ei voi. Ei ainakaan näissä olosuhteissa.

 

 

Tuuli loppui välillä kokonaan kunnes taivas lopulta aukeni ja avomeri oli edessämme. Saimme lopulta kevyttä leppoisaa tuulta.

 

 

Avomerellä uskalsin jättää istuinkaukalon ja käydä makoilemaan suosikkipaikalleni keulaan. Tuolla vesi solisee niin mukavasti. Kävimme jonkin matkan päästä Isokarista. Tuuli oli kuitenkin niin kevyttä, että emme ehtineet sinne saakka. Perhe odotti saaressa.

 

 

Paluumatka leppoisasti myötätuuleen. Välillä virsikirjalla. Kaikille jäi mukava fiilis ja äitikin sanoi uskaltavansa toistekin mukaan.

 

 

Illalla vaimo loihti McDonaldsin annoksesta tällaisen twistin.

 

Posted with Blogsy

UGI valloitettu

Tarkalleen tuo tapahtui jo lauantaina 27.7. Kuvat matkan varrelta eivät ole olleet kovin hyvälaatuisia. IPad Minin omalla kameralla on alkupään kuvat otettu ja jossain vaiheessa otin kuvat Lumia 920:lla kun huomasin, että sain verkon yli siirrettyä kuva padiin. Nyt on kuitenkin hankittuna muistikortinlukija padiin ja Camera+ softa, millä saa horisontinkin suoraan.

Matka on ollut huikea kokemus. Ennen matkaa meille oli täysi arvoitus miten tulemme pärjäämään pienessä veneessä yksivuotiaan kanssa. Pahimmat pelot eivät kuitenkaan toteutuneet, vaan päivät asettuivat omanlaiseensa rytmiin. Uudet purjeet ja varustelu ovat myös menneet nappiin. Aurinkopaneelia tosin jäin kaipaamaan. Matkan varrella tehty pieniä lisähankintoja ja saatu ideoita säilytystilojen parantamiseksi ensi kesää varten.

Pojalle uusi paikka on aina ollut paras. Alussa olikin vaikeinta kun piti käynnistää kone ja suunnata uusiin maisemiin. Innostuneesti hän on auttanut pienissä tehtävissä ja leikkinyt pikkusiskonsa kanssa.

Pieni askel ihmiskunnalle, suuri minipurjehtijalle. Iloisesti hän on sopeutunut vene-elämään. Helsingholmin tiukassa rantautumisessa kiltisti katseli kaukalostaan kun vanhemmat yrittivät venettä laituriin kiinni.

Matka siis jatkuu. Alustavat satamat paluumatkalle:

Isokari - Keistiö - Seili - Högsåra - Borstö - Hanko - Jussarö - Inkoon saaristo - HKI 

Katanpää

Aamu valkeni sumuisena Vuosnaisten satamassa. Oli aikaa pestää veneen kansi. Pitkä tovi myös juteltiin viereisen veneen kipparin kanssa. Hänellä oli kokemuksia mm. veneen tuonnista Englannista asti. Aina kiva kun saa kuunnella kokeneempien mietteitä. Me kun olemme vielä purjehdusharrastuksen alkumetreillä ja paljon vielä kokematta. Vasta klo 11 jälkeen alkoi sumu hälvetä ja aloin laittaa venettä purjehduskuntoon. Perheen naisväkikin alkoi heräillä aamupäiväuniltaan.

Saimme mukavan leppoisan luode/itätuulen ja pääsimme hyvin kryssimään pitkin Kihtiä. Maisemat olivat upeita ja meri kimalteli. Vauhti ei päätä huimannut, mutta maisema vaihtui kuitenkin. 

Koska keli oli leppoisa vaihdoimme loppumatkassa rooleja vähäksi aikaa. Varsin hyvin tuo meni. Nyt kun olemme päässeet upeisiin paikkoihin on vaimoakin alkanut kiinnostaa itse purjehdus yhä enemmän. Lapset syövät uskomattoman paljon energiaa. Kaksin hänkin olisi voinut harjoitella jo paljon enemmän. 

Katanpäätä lähestyessä kävi kipparilta käsky laittaa fendarit valmiiksi. Ei auttanut kuin totella kiltisti. Satama oli suojainen ja tilaa mukavasti. Näköalat upeat.

Saaren rakennukset olivat näkemisen arvoisia. Kahvilassa aika oli pysähtynyt. Söimme jätskit sisällä ihan tunnelman takia.

Bunkkerit ja juoksuhaudat olivat tietysti pojalle parasta saaren antia. Myös luonto saarella oli upea.

Näköalatorni sijaitsi saaren korkeimmalla paikalla. Näkymät olivat huikeat. Taatusti käymisen arvoinen paikka. 

Helsingholm - Korppoo - Kustavi

Helsingholm oli todella upea paikka. Tuulikin lopulta rauhoittui ja vietimme rauhallisen yön. Aamulla odotti satumainen maisema ja lempeä aurinko. Tuultakin oli luvattu 6 m/s ja aamulla se näytti toteutuvan. Klo 08:50 irroitimme köydet ja nostimme purjeet lähes samantien. Tuulta ei kuitenkaan riittänyt pitkälle ja lopulta päädyin purjein avustettuun koneajoon.

Kiemurtelimme kapeita väyliä aina Korppoon Rumariin asti. 

Satama oli idyllinen ja tarjosi kivan pienen hiekkarannan lapsille. Itsekin pulahdin uimaan. Oli läkähdyttävän kuuma. Kävimme ystävämme mökillä illallisella. Laituri täyttyi illan mittaan. Osa oli tullut aina Maarianhaminasta asti. Nyt kun kovat tuulet olivat laantuneet, moni oli lähtenyt kotimatkalle. Yö laiturista oli rauhallinen. Seuraavaksi päiväksi oli luvattu taas olematonta tuulta, mikä tarkoittaisi pitkää koneajoa Kustaviin.

Minipurjehtija piti huolen aikaisesta herätyksestä. Päätimme lähteä matkaan jo klo 07:00 ja antaa muille rauhallinen aamu. Kevyellä kelillä aamiaisen sai tehtyä hyvin veneessä. Saaristo oli todella hiljainen. Vasta klo 9 jälkeen alkoi ilmestyä muita veneitä. Olimme matkalla Laura Peterzensin paikkaan hyvän ravintolan toivossa.

Klo 13 saavuimme sinne. Kaarsin hiukan ravintolan ohi ja löysin kivan laituripaikan. Siihen asteli Hra Peterzens hiukan kysyvän näköisenä. Kysyin että eikö nämä ole vierasvenepaikkoja. Että syömään ja yöksi oltaisiin tulossa. Juu ovat, hän vastasi. Mutta tuolla sivummalla meillä on lasten leikkipaikka ja ehkä siksi paremmat paikat teille siellä. Vaimo ihmetteli että ei tästäkään nyt pitkä matka ole. No mulle oli sama. Lopulta meidät ohjattiin ihan sen kuralätäkön perimmäiseen nurkkaan, mihin oli ilmeisesti jo aikaisemmin ohjattu pari vanhaa uppoamarunkoista moottorivenettä. Isäntä selitti sitä sun tätä, mutta tämän dumppauseleen jälkeen kaikki sanat olivat oikeastaan aika turhia.

Lapset trampoliiniin. Vaimo ei vaikuttanut tyytyväiseltä. Paikassa ei ollut oikeastaan mitään merellistä fiilistä. Merta ei näkynyt, autoja kyllä.  Tukahduttavan kuuma. Vauva ei suostunut nukkumaan kuumassa. Vaimo googlasi Vuosnaisten merikeskuksen 8 mpk:n päästä ja 15 sekunnin mietinnän jälkeen kone starttasi onneksi jälleen. Sellainen fiilis on, että tänne emme palaa, koskaan.

Onneksi lähdimme. Tuuli oli noussut ja saimme upean parin tunnin pituisen purjehdeksen aavalla maisemalla.

Täällä oli tilaa hengittää ja merellinen maisema. Sauna oli upea ja sen maisemat vielä upeammat. Lapsilla oli kivaa maastoa leikkiä. Ravintola oli baari-tyylinen, mutta paistetut silakat todella hyvät. Ilta-aurinko paistaa juuri upeasti tätä kirjoittaessani purjeveneille varattuun laituriin.

Hangosta Helsingholmiin

Hangossa tuuli kovaa. Tulliniemen sääasema näytti pahimmillaan 12 m/s keskituulta ja 15 m/s puuskia pohjoisesta. Hangonkylän satamassa liput liuhuivat suorina. Vene värähteli tuulen vaikutuksesta.

Kajuutassa tunnelma oli kuitenkin idyllinen. Perhe käpertyi pariksi illaksi paikoilleen nauttimaan kauniin Hangon tarjonnasta.

Toisena iltana herkuttelimme Makaronitehtaalla. Alkuruokana tosin Carpaccio. Seuraavana aamuna oli lähdön aika. Aamuksi oli luvattu tuulen laskevan 9 m/s:iin.

Aamun tuuliennuste piti hyvin paikkansa. Lähdimme liikkeelle 08:50 yhdellä reiveillä sivuvastaiseen Hangon läntisen selän yli. Nopeus oli heti alusta 6-6,7 solmua. Keskivaiheilla purin reivin kun tuuli hiukan himmasi. Selän lopussa tuuli yltyi jälleen ja aika rajoilla mentiin tuulipinta-alan suhteen. Purjeilla jatkoin aina Kasnäsiin asti, jolloin tuuli muuttui täysin vastaiseksi ja varsin kovaksi. Tuulen olisi pitänyt laantua päivän aikana, mutta se yltyikin. 

Olin ajatellut nauttia maisemista Högsåran itäpuolen rännissä, mutta koneajo kovaan vastatuuleen ei ollut kovin nautittavaa. Norstön nurkalla nostimme vielä purjeet viimeiselle 2,5 mpk:lle. Laitoin yhden reivin. Sekin oli lopulta liikaa. Tuuli kiihtyi Hesingholmenin ja Sandön välissä lopulta niin kovaksi, että kaikilla trimmijipoillakin jatkuva kallistus oli 25 astetta. Käytännössä siirryttiin jo kovan kelin fokan alueelle n. 12 m/s. Koska matkaa oli vain vähän laskin ison ja fokalla loppumatka. Tuuliolosuhteet laituriin ajossa olivat tähänastisista haastavimmat. Päätin lopulta ajaa ensin keulan laiturin kulmaan ja siitä peruutimme pitkän köyden varassa poijulle. Kukaan laiturin veneiden miehistä ei tullut auttamaan. Itse kyllä riensin juosten auttamaan kun 36 jalkainen vene oli pulassa sivutuulikiinnityksen ja lapsimiehistön kanssa. Perillä olimme noin 14:20, matkaa noin 28 mpk.

Onnistuimme saamaan viimeisen vapaan saunavuoron. Maisemat olivat aivan upeat ja paikka oli hyvin lapsiystävällinen hiekkalaatikkoineen ja kaneineen.

Grillistä karitsan paahtopaistia ja fiilistelyä idyllisessä satamassa. Huomenna kohti Korppoota. 

Barösundista Hankoon

Perjantaina näytti, että sää saaristossa on aivan sekaisin. Välillä aurinko paistoi nätisti ja seuraavana hetkenä oli rankkasade erittäin kovalla tuulella höystettynä. Kiitimme onneamme että olimme mökin lämmössä emmekä merellä. Sääennusteet olivat sellaisia, että olimme ajatelleet jatkaa matkaa jo lauantaina. Torstai-illalla sain selkäkrampin klapien hakkuun ja nyrkkipyykin huonojen työasentojen seurauksena. Matkan jatkuminen näytti tuolloin epätodennäköiseltä, mutta jotenkin sain hoidettua itseni lähtökuntoon la aamuun mennessä. Siinä käytettiin kaikki mahdolliset keinot sisältäen Pilates,TRE, tulehduskipulääkkeet ja lihasrelaksantit.

Tuulet olivat meille osittain suotuisat. Tuuli oli luoteesta, joten vaihdoimme määränpäämme Jussaröstä Rödjaniin rauhallisen yön toivossa. Päätös oli oikea. 

Matka Inkoon saariston läpi Tammisaaren saaristoon oli aivan upea. Tuuli oli tosin haasteellinen. Keskituuli luokkaa 6 m/s mutta puuskat 11 m/s ja tuulensuunta pyörivä. Tehokas purjehdus vaati jatkuvaa trimmaamista. Matka eteni vauhdilla. Huiput olivat 7 solmua. Lopussa vaimo yllätti kun edessä ollut H piti ohittaa ja hän ei olisi malttanut loputtaa puhjehdusta. Tiukassa kryssissä H nyörtyi ja pääsimme kääntymään Rödjaniin. 

Saimme kivan satamapaikan idyllisessä ja suojaisessa miljöössä. Kiersimme luontopolun ja illalla paistoimme pitsat. Aamulla irroitimme köydet ensimmäisinä vähän ennen klo yhdeksään kohti Hankoa. Muiden veneilijöiden vuorokausirytmi näyttäisi hiukan poikkeavan meidän rytmistä.

Tuulet olivat suotuisat. N. 6 - 7 m/s. Vasta Tulliniemen jälkeen jouduimme laskemaan purjeet kun kryssiessämme kapealla väylällä tuli leveänä rintamana vastaan armada virsikirjoja. Jo ennen klo 14 kiinnityimme Hangonkylään. Se oli onni koska klo 15 jälkeen tuulet nousivat reilusti. 26 mpk päivämatka meni todella mukavasti. Lopussa hyvästä nousukulmasta oli suuri apu. Vene purjehti kuin unelma kapeilla saaristoväylillä. 

Söimme upean illallisen På Krokenissa pojan kummitädin kanssa. Jatkoimme tuosta vielä lasilliselle punaviiniä veneelle. Tuulen tuivertaessa 12 m/s oli kiva olla turvassa suojaisessa satamassa. 

Yli Porkkalan selän

Aamulla kyllä jännitti hiukan. Ensimmäinen vastatuulipurjehdus selän yli oli edessä. Tuulta oli luvattu jotain kuuden ja yhdeksän metrin välillä. Aallokosta ei tietoa. Aamulla pikainen aamiainen ja startti klo 8:30. Tämä koska halusin selän yli ennen tuulen nousua.

Lähdimme liikkeelle tiukoin purjein, keulassa fokka ja iso täysin auki. Juuri ennen selkää tuo näytti olevan hyvä idea. 

Mutta tuuli olikin kevyttä. Juuri ja juuri 5 m/s. Ei riittävästi fokalle, joten matkanteko varsin leppoisaa. Aallonpituus oli nyt aika sopiva veneelle ja kulku pehmeää. Vaimo ihmetteli, että tämäkö se paljon puhuttu selkä on. No meri oli lempeä meitä kohtaan. Vauhtia oli liian vähän. Suurimmalla genoalla oltaisiin menty varmaan solmun verran nopeammin. Peräsimessä alkaa olla klappia yläpäässä liikaa. Häiritsee vatkaavassa aallokossa. Tuo hiukan huolettaa. 

Jonkin verran oli purjeveneitä selällä. Yksi FE83 kohdattiin. Etenimme aika samaa vauhtia. Juuri ennen Bågaskäriä laskimme purjeet, koska tuuli oli vastainen kapealla väylällä. Ihan loppumatkasta saimme saattueen kun mofa tuli moottoriveneellä vastaan. Onneksi lähdimme aikaisin koska tuuli yltyi lopulta päivän mittaan reilusti. 

Mummikin tuli heiluttamaan tervetulleeksi. 

Nyt rauhoitutaan paikoilleen sunnuntaihin asti, jonka jälkeen Hankoon Jussarön kautta. 

Matkalla

Sunnuntaina starttasimme Helsingistä. Tuulta ei lainkaan, joten koneella Isoon Vasikkasaareen. Siellä grillasimme pitsaa ja kiertelimme saarta. Sain mahtumaan mukaan pojan polkupyörän, joka oli isossa saaressa oivallinen apu. Hiekkalinnan rakentelua ja uimista. Lapset oikein tyytyväisiä. 

Eilen kurvasimme aamulla Haukilahden paviljongin laituriin. Minä taksilla hakemaan muutamia juttuja kotoa ja lapset jäätelölle. Noin klo 13 starttasimme kohti Porkkalaa. Tuuli nousi 7 -> 10 m/s kryssipäivän aikana. Alkumatkasta teräviä aaltoja, jotka hyppyyttivät venettä kohtalaisesti ja hidastivat vauhtia. Keulilla st-fokka ja iso täysin auki. Tuolla setillä mentiin Porkkalaan asti. Sain trimmattua ison keliin sopivasti. Alkumatkasta en ollut vauhtiin tyytyväinen, mutta rannikon lähestyessä aallokkon vaikutus väheni. Takaa lähestynyt vene ei enää saavuttanut ja pari isompaa ohitettiin. Vene oli kuiva purjehtia. Muutamat pärskeet tuli naamalle. Lapset onneksi nukkuivat. Vaimo ei ihan yhtä paljon nauttinut kuin minä. 

Juuri kun tulimme sisään Porkkalaan tuli repivää tuulta. Bågaskär näytti 12 - 14 m/s. Purjeet alas ja koneella Lähteelään. Vietimme siellä kivan aamupäivän ja tänään siirryimme Porkkala Mariniin saunomaan ja illalliselle. Tänään ollut kovatuulinen päivä. Huomenna toivottavasti hiukan rauhallisempi tuuli kun suuntaamme Porkkalan selän yli Inkoon saaristoon.

Bauhausista ostin 39 €:lla pienen kumiveneen ja Clas Ohlsonista tehokkaan pumpun. Vene ei vie pakattuna juuri mitään tilaa ja sillä on kiva tehdä tiedusteluretkiä lasten kanssa. Saa vaimo välillä opiskelurauhaa.

Vene aika survottuna täyteen, korkeintaan muutama kassi mahtuisi vielä. Joillain pienillä innovaatioilla voi vielä parantaa säilytystiloja ja pentterin toimivuutta tulevina kesinä. 

Suomenlinna parasta Helsinkiä

Parin päivän päästä pitäisi startata kohti Saaristomerta. Muutama päivä ollaan vielä tässä Helsingin vesillä ja rauhassa siirretään tavaroita veneeseen. Tänään vietiin peräkontillinen ja veneen kaapit ja lokerot alkoivat pikkuhiljaa saada täytettä. Hyvin näyttäisi veneen säilytystilat riittävän kun tarpeettomat tavarat on tuotu pois. Veneen täytön jälkeen suuntasimme kohti Suomenlinnaa. En tuossa kohtaa vielä ajatellut, että päivästä saattaisi tulla varsin täydellinen. Ihan kaikki ei kuitenkaan putkeen mennyt. Järjestimme pienen MOB näytöksen Suomenlinnan vierasvenesatamassa kun yksi fendari tippui. Joku s-sana taisi vaimolta päästä ja laiturissa oli paljon hymyileviä kasvoja. Fendari pelastettiin ja sen jälkeen rantauduttiin ihan mallikkaasti.

Rannasta suuntasimme piknikille. Minipurjehtija piti huolen, että kippari ei päässyt nukahtamaan mukavassa auringonpaisteessa. Yleensä isin asettuessa makuulle on se kuin kutsuhuuto; tässä pomppulinna, tule ja riehu. 

Poika on kehittänyt hyvät tekniikat leikkejä häiritsevää pikkusiskoa varten. Tai siis miten pikkusisko saadaan poistettua paikalta. Kotona ne isoveljen legot on kuitenkin aina kaikkein kiinnostavimmat. Tuota kantotekniikkaa käytetään joka viides minuutti. 

Viisivuotiaalle tuskin mikään on niin upeaa kuin tykit ja luolastot. Ihan kaikki kolot piti tutkia ja yhtään tunnelia ei jätetty läpijuoksematta. Tänne pitää palata kuulemma uudestaan.

 Täksi päiväksi ei luvattu juurikaan tuulta. Satamasta lähdettyä suuntasimme kuitenkin merelle, koska tuulta näytti olevan ihan riittävästi kivalle iltapäivän purjehdukselle. Vauvakin nukahti, joten luvassa oli rauhallista laatuaikaa vanhemmille.

Harmaja näytti 3(4) m/s juuri sen ajan kun purjehdimme kohti Päntäriä. Se oli mielestäni alakanttiin, koska kryssillä ja sivutuulessa nopeutemme oli 5 - 5,5 solmua (GPS). Ilma oli aivan upea.  

Mielestäni oli shortsikeli, mutta naisväki ei ollut tuosta ihan samaa mieltä.  Paluumatkalla Päntäristä yksi kansanvene tuntui tulevan perään kiinni kun arvioin kohtaamisen väärin. Jouduin nostamaan kurssia aika paljon tilaa antaessa, mutta hän ei katsonnut tarpeelliseksi joustaa kurssissaan yhtään. Onneksi nopeampana sain lopulta tilaa omalle reitilleni.

Minipurjehtijakin alkoi tottumaan veneeseen ja oli iloinen kun sai liikkua vapaasti kevyen kelin takia.  Virsarilla mentiin lopulta lähelle kotisatamaa ja taidettiin bongata Kerttu juuri ennen purjeiden laskua. Iso tietysti jumitti tuolloin hiukan huonojen ratsastajien takia.

Upea päivä sai upean lopun kun illastimme Il Farossa aivan kotisataman vieressä. Todella hyvät pitsat ja pastat kivassa merellisessä mutta urbaanissa miljöössä.