keskiviikko 31. heinäkuuta 2013

Eläkeläispurjehdus

Mökkeilyn lomassa kävi ilmi, että isäni eno haluaisi nähdä veneeni. Äitinikään ei ollut käynyt vielä purjehtimassa kanssani. Nyt oli hyvä tilaisuus viedä heidät molemmat päiväpurjehdukselle Uudenkaupungin edustalle.

 

 
Isäni eno oli ollut purjeveneessä viimeksi 60-luvulla. Hyvä aika siis kokeilla taas. Merellä hän on saaristolaisena ja aikoinaan vartiolaivan päällikkönä kuitenkin viettänyt paljonkin aikaa. Nuoruudessaan purjehtinut kaljaasilla puulasteja. Aikoina ennen GPS:ää, tutkaa ja hyrräkompassia. Siinä olisi testiä nykyajan luotseillekin. Sumussa meinaan.
 
 
Tässä kuva noin 35 vuoden takaa minusta ja hänestä.
 
 
Ihan ei aurinkoisena purjehdus alkanut. Raumalaiset lähettivät ilkeän näköisiä pilviä päällemme. Ne nostattivat hiukan tuulta. Puuskissa kallisteltiin ihan normaalisti 20 astetta. Äitini istui vähän kankean näköisenä kunnes kysyi;"voiko tämä kaatua". Kolmen henkilön voimin vakuutettiin että ei voi. Ei ainakaan näissä olosuhteissa.
 
 
Tuuli loppui välillä kokonaan kunnes taivas lopulta aukeni ja avomeri oli edessämme. Saimme lopulta kevyttä leppoisaa tuulta.
 
 
Avomerellä uskalsin jättää istuinkaukalon ja käydä makoilemaan suosikkipaikalleni keulaan. Tuolla vesi solisee niin mukavasti. Kävimme jonkin matkan päästä Isokarista. Tuuli oli kuitenkin niin kevyttä, että emme ehtineet sinne saakka. Perhe odotti saaressa.
 
 
Paluumatka leppoisasti myötätuuleen. Välillä virsikirjalla. Kaikille jäi mukava fiilis ja äitikin sanoi uskaltavansa toistekin mukaan.
 
 
Illalla vaimo loihti McDonaldsin annoksesta tällaisen twistin.

 

tiistai 30. heinäkuuta 2013

UGI valloitettu

Tarkalleen tuo tapahtui jo lauantaina 27.7. Kuvat matkan varrelta eivät ole olleet kovin hyvälaatuisia. IPad Minin omalla kameralla on alkupään kuvat otettu ja jossain vaiheessa otin kuvat Lumia 920:lla kun huomasin, että sain verkon yli siirrettyä kuva padiin. Nyt on kuitenkin hankittuna muistikortinlukija padiin ja Camera+ softa, millä saa horisontinkin suoraan. 


Matka on ollut huikea kokemus. Ennen matkaa meille oli täysi arvoitus miten tulemme pärjäämään pienessä veneessä yksivuotiaan kanssa. Pahimmat pelot eivät kuitenkaan toteutuneet, vaan päivät asettuivat omanlaiseensa rytmiin. Uudet purjeet ja varustelu ovat myös menneet nappiin. Aurinkopaneelia tosin jäin kaipaamaan. Matkan varrella tehty pieniä lisähankintoja ja saatu ideoita säilytystilojen parantamiseksi ensi kesää varten.


Maiseman vaihtuminen päivittäin on ollut vaimolle mieluisaa. Hän on myös pärjännyt hyvin kelin kovetessakin. Alunperin oli tarkoitus, että purjehtisin veneen takaisin Helsinkiin isäni kanssa. Nyt vaimo haluaa kuitenkin myös paluumatkalle koko perheen voimin. Seikkailu siis saa jatkoa ensi lauantaista alkaen.


Pojalle uusi paikka on aina ollut paras. Alussa olikin vaikeinta kun piti käynnistää kone ja suunnata uusiin maisemiin. Innostuneesti hän on auttanut pienissä tehtävissä ja leikkinyt pikkusiskonsa kanssa.


Pieni askel ihmiskunnalle, suuri minipurjehtijalle. Iloisesti hän on sopeutunut vene-elämään. Helsingholmin tiukassa rantautumisessa kiltisti katseli kaukalostaan kun vanhemmat yrittivät venettä laituriin kiinni.

Matka siis jatkuu. Alustavat satamat paluumatkalle:

Isokari - Keistiö - Seili - Högsåra - Borstö - Hanko - Jussarö - Inkoon saaristo - HKI 




perjantai 26. heinäkuuta 2013

Katanpää

Aamu valkeni sumuisena Vuosnaisten satamassa. Oli aikaa pestää veneen kansi. Pitkä tovi myös juteltiin viereisen veneen kipparin kanssa. Hänellä oli kokemuksia mm. veneen tuonnista Englannista asti. Aina kiva kun saa kuunnella kokeneempien mietteitä. Me kun olemme vielä purjehdusharrastuksen alkumetreillä ja paljon vielä kokematta. Vasta klo 11 jälkeen alkoi sumu hälvetä ja aloin laittaa venettä purjehduskuntoon. Perheen naisväkikin alkoi heräillä aamupäiväuniltaan. 


Saimme mukavan leppoisan luode/itätuulen ja pääsimme hyvin kryssimään pitkin Kihtiä. Maisemat olivat upeita ja meri kimalteli. Vauhti ei päätä huimannut, mutta maisema vaihtui kuitenkin. 


Koska keli oli leppoisa vaihdoimme loppumatkassa rooleja vähäksi aikaa. Varsin hyvin tuo meni. Nyt kun olemme päässeet upeisiin paikkoihin on vaimoakin alkanut kiinnostaa itse purjehdus yhä enemmän. Lapset syövät uskomattoman paljon energiaa. Kaksin hänkin olisi voinut harjoitella jo paljon enemmän. 


Katanpäätä lähestyessä kävi kipparilta käsky laittaa fendarit valmiiksi. Ei auttanut kuin totella kiltisti. Satama oli suojainen ja tilaa mukavasti. Näköalat upeat.


Saaren rakennukset olivat näkemisen arvoisia. Kahvilassa aika oli pysähtynyt. Söimme jätskit sisällä ihan tunnelman takia.


Bunkkerit ja juoksuhaudat olivat tietysti pojalle parasta saaren antia. Myös luonto saarella oli upea.


Näköalatorni sijaitsi saaren korkeimmalla paikalla. Näkymät olivat huikeat. Taatusti käymisen arvoinen paikka. 










torstai 25. heinäkuuta 2013

Helsingholm - Korppoo - Kustavi

Helsingholm oli todella upea paikka. Tuulikin lopulta rauhoittui ja vietimme rauhallisen yön. Aamulla odotti satumainen maisema ja lempeä aurinko. Tuultakin oli luvattu 6 m/s ja aamulla se näytti toteutuvan. Klo 08:50 irroitimme köydet ja nostimme purjeet lähes samantien. Tuulta ei kuitenkaan riittänyt pitkälle ja lopulta päädyin purjein avustettuun koneajoon.



Kiemurtelimme kapeita väyliä aina Korppoon Rumariin asti. 


Satama oli idyllinen ja tarjosi kivan pienen hiekkarannan lapsille. Itsekin pulahdin uimaan. Oli läkähdyttävän kuuma. Kävimme ystävämme mökillä illallisella. Laituri täyttyi illan mittaan. Osa oli tullut aina Maarianhaminasta asti. Nyt kun kovat tuulet olivat laantuneet, moni oli lähtenyt kotimatkalle. Yö laiturista oli rauhallinen. Seuraavaksi päiväksi oli luvattu taas olematonta tuulta, mikä tarkoittaisi pitkää koneajoa Kustaviin.


Minipurjehtija piti huolen aikaisesta herätyksestä. Päätimme lähteä matkaan jo klo 07:00 ja antaa muille rauhallinen aamu. Kevyellä kelillä aamiaisen sai tehtyä hyvin veneessä. Saaristo oli todella hiljainen. Vasta klo 9 jälkeen alkoi ilmestyä muita veneitä. Olimme matkalla Laura Peterzensin paikkaan hyvän ravintolan toivossa.

Klo 13 saavuimme sinne. Kaarsin hiukan ravintolan ohi ja löysin kivan laituripaikan. Siihen asteli Hra Peterzens hiukan kysyvän näköisenä. Kysyin että eikö nämä ole vierasvenepaikkoja. Että syömään ja yöksi oltaisiin tulossa. Juu ovat, hän vastasi. Mutta tuolla sivummalla meillä on lasten leikkipaikka ja ehkä siksi paremmat paikat teille siellä. Vaimo ihmetteli että ei tästäkään nyt pitkä matka ole. No mulle oli sama. Lopulta meidät ohjattiin ihan sen kuralätäkön perimmäiseen nurkkaan, mihin oli ilmeisesti jo aikaisemmin ohjattu pari vanhaa uppoamarunkoista moottorivenettä. Isäntä selitti sitä sun tätä, mutta tämän dumppauseleen jälkeen kaikki sanat olivat oikeastaan aika turhia.

Lapset trampoliiniin. Vaimo ei vaikuttanut tyytyväiseltä. Paikassa ei ollut oikeastaan mitään merellistä fiilistä. Merta ei näkynyt, autoja kyllä.  Tukahduttavan kuuma. Vauva ei suostunut nukkumaan kuumassa. Vaimo googlasi Vuosnaisten merikeskuksen 8 mpk:n päästä ja 15 sekunnin mietinnän jälkeen kone starttasi onneksi jälleen. Sellainen fiilis on, että tänne emme palaa, koskaan.


Onneksi lähdimme. Tuuli oli noussut ja saimme upean parin tunnin pituisen purjehdeksen aavalla maisemalla. 


Täällä oli tilaa hengittää ja merellinen maisema. Sauna oli upea ja sen maisemat vielä upeammat. Lapsilla oli kivaa maastoa leikkiä. Ravintola oli baari-tyylinen, mutta paistetut silakat todella hyvät. Ilta-aurinko paistaa juuri upeasti tätä kirjoittaessani purjeveneille varattuun laituriin.








tiistai 23. heinäkuuta 2013

Hangosta Helsingholmiin

Hangossa tuuli kovaa. Tulliniemen sääasema näytti pahimmillaan 12 m/s keskituulta ja 15 m/s puuskia pohjoisesta. Hangonkylän satamassa liput liuhuivat suorina. Vene värähteli tuulen vaikutuksesta.


Kajuutassa tunnelma oli kuitenkin idyllinen. Perhe käpertyi pariksi illaksi paikoilleen nauttimaan kauniin Hangon tarjonnasta.



Toisena iltana herkuttelimme Makaronitehtaalla. Alkuruokana tosin Carpaccio. Seuraavana aamuna oli lähdön aika. Aamuksi oli luvattu tuulen laskevan 9 m/s:iin.


Aamun tuuliennuste piti hyvin paikkansa. Lähdimme liikkeelle 08:50 yhdellä reiveillä sivuvastaiseen Hangon läntisen selän yli. Nopeus oli heti alusta 6-6,7 solmua. Keskivaiheilla purin reivin kun tuuli hiukan himmasi. Selän lopussa tuuli yltyi jälleen ja aika rajoilla mentiin tuulipinta-alan suhteen. Purjeilla jatkoin aina Kasnäsiin asti, jolloin tuuli muuttui täysin vastaiseksi ja varsin kovaksi. Tuulen olisi pitänyt laantua päivän aikana, mutta se yltyikin. 


Olin ajatellut nauttia maisemista Högsåran itäpuolen rännissä, mutta koneajo kovaan vastatuuleen ei ollut kovin nautittavaa. Norstön nurkalla nostimme vielä purjeet viimeiselle 2,5 mpk:lle. Laitoin yhden reivin. Sekin oli lopulta liikaa. Tuuli kiihtyi Hesingholmenin ja Sandön välissä lopulta niin kovaksi, että kaikilla trimmijipoillakin jatkuva kallistus oli 25 astetta. Käytännössä siirryttiin jo kovan kelin fokan alueelle n. 12 m/s. Koska matkaa oli vain vähän laskin ison ja fokalla loppumatka. Tuuliolosuhteet laituriin ajossa olivat tähänastisista haastavimmat. Päätin lopulta ajaa ensin keulan laiturin kulmaan ja siitä peruutimme pitkän köyden varassa poijulle. Kukaan laiturin veneiden miehistä ei tullut auttamaan. Itse kyllä riensin juosten auttamaan kun 36 jalkainen vene oli pulassa sivutuulikiinnityksen ja lapsimiehistön kanssa. Perillä olimme noin 14:20, matkaa noin 28 mpk.


Onnistuimme saamaan viimeisen vapaan saunavuoron. Maisemat olivat aivan upeat ja paikka oli hyvin lapsiystävällinen hiekkalaatikkoineen ja kaneineen.


Grillistä karitsan paahtopaistia ja fiilistelyä idyllisessä satamassa. Huomenna kohti Korppoota. 





 


sunnuntai 21. heinäkuuta 2013

Barösundista Hankoon

Perjantaina näytti, että sää saaristossa on aivan sekaisin. Välillä aurinko paistoi nätisti ja seuraavana hetkenä oli rankkasade erittäin kovalla tuulella höystettynä. Kiitimme onneamme että olimme mökin lämmössä emmekä merellä. Sääennusteet olivat sellaisia, että olimme ajatelleet jatkaa matkaa jo lauantaina. Torstai-illalla sain selkäkrampin klapien hakkuun ja nyrkkipyykin huonojen työasentojen seurauksena. Matkan jatkuminen näytti tuolloin epätodennäköiseltä, mutta jotenkin sain hoidettua itseni lähtökuntoon la aamuun mennessä. Siinä käytettiin kaikki mahdolliset keinot sisältäen Pilates,TRE, tulehduskipulääkkeet ja lihasrelaksantit. 


Tuulet olivat meille osittain suotuisat. Tuuli oli luoteesta, joten vaihdoimme määränpäämme Jussaröstä Rödjaniin rauhallisen yön toivossa. Päätös oli oikea. 



Matka Inkoon saariston läpi Tammisaaren saaristoon oli aivan upea. Tuuli oli tosin haasteellinen. Keskituuli luokkaa 6 m/s mutta puuskat 11 m/s ja tuulensuunta pyörivä. Tehokas purjehdus vaati jatkuvaa trimmaamista. Matka eteni vauhdilla. Huiput olivat 7 solmua. Lopussa vaimo yllätti kun edessä ollut H piti ohittaa ja hän ei olisi malttanut loputtaa puhjehdusta. Tiukassa kryssissä H nyörtyi ja pääsimme kääntymään Rödjaniin. 


Saimme kivan satamapaikan idyllisessä ja suojaisessa miljöössä. Kiersimme luontopolun ja illalla paistoimme pitsat. Aamulla irroitimme köydet ensimmäisinä vähän ennen klo yhdeksään kohti Hankoa. Muiden veneilijöiden vuorokausirytmi näyttäisi hiukan poikkeavan meidän rytmistä.


Tuulet olivat suotuisat. N. 6 - 7 m/s. Vasta Tulliniemen jälkeen jouduimme laskemaan purjeet kun kryssiessämme kapealla väylällä tuli leveänä rintamana vastaan armada virsikirjoja. Jo ennen klo 14 kiinnityimme Hangonkylään. Se oli onni koska klo 15 jälkeen tuulet nousivat reilusti. 26 mpk päivämatka meni todella mukavasti. Lopussa hyvästä nousukulmasta oli suuri apu. Vene purjehti kuin unelma kapeilla saaristoväylillä. 


Söimme upean illallisen På Krokenissa pojan kummitädin kanssa. Jatkoimme tuosta vielä lasilliselle punaviiniä veneelle. Tuulen tuivertaessa 12 m/s oli kiva olla turvassa suojaisessa satamassa.