keskiviikko 30. heinäkuuta 2014

Laguunia ja pupuja

Aspö-päivän jälkeen tuli peilityyni päivä. Hyödynsin Aspön varsin puhtaan veden vielä aamulla harjaamalla veneen pohjan puhtaaksi. Tuulettomana päivänä emme halunneet tehdä pitkää siirtymää koneella, vaan suuntasimme kohti Björkötä. 


Björkön laguuni muodostaa upean suojaisan luonnonsataman. Kallioilla on lenkkejä. Itse kiinnityimme kiviin. Laguunin perä oli suosittu. Ilmeisesti siellä on huussit. Ainakin siltä näytti kun kumiveneellä sinne soutelimme. Kaksi rantakäärmettä näimme uimassa.


Maasto oli kaksivuotiaalle hankala. Paikka sopii paremmin vähän isommille lapsille. 


Parasta paikassa on upea sisäjärvi. Vesi oli puhdasta ja lämmintä. Poika hyppeli veteen innoissaan ja minä myös. Tytölle kalliot olivat liian hankalat liikkumiseen.


Illalla paistoimme lettuja. Seuraavaksi päiväksi luvattiin hyvää etelän puoleista tuulta. Ideaalia siirtyä läpi kansallispuiston kohti Helsingholmia. Halusimme paikkaan, jossa tytönkin olisi mukava olla.


Purjehduspäivä Helsingholmiin oli upea. Saaristomerellä saa purjehtia rauhassa ilman isojen moottoriveneiden aallokkoa. Charlotta laiturissa kolmas vasemmalta. Huomaa aurinkosuoja. Ostin Biltemasta parin euron pressun ennen matkaa sadesuojaksi. Siitä tulikin tärkeä suoja paahdetta vastaan.


Helsingholmin hiekkarantassa on hyvä pohja. Pientenkin lasten on helppo olla.


Pupu ja koira olivat kiinnostavia. Aikuisille helpompaa kun kiinnostavia juttuja löytyy.


Tämä näky piti ikuistaa. Vaimo uimassa. Siihen tarvitaan yleensä noin 28 asteinen vesi. Nyt oltiin aika lähellä tuota.


Isä - poikajuttu. Kuinka korkealle pojan saa heitettyä. Käy räjähtävän voiman treenistä ja poika kiljuu riemuissaan. 










maanantai 28. heinäkuuta 2014

Haitarimusiikkia Aspössa

Jurmon jätimme auringonpaisteessa ja kevyellä tuulella. Matka Aspöseen oli kuitenkin lyhyt ja vähäisellä nopeudella ei ollut juuri merkitystä. Toistaiseksi varttitonnarimme nopeus on riittänyt oikein mainiosti saaristomatkailuun. 20 - 35 mpk:n välein on löytynyt kivoja satamia, joissa olemme halunneet vierailla. 



Aspössa on kiva pieni hiekkaranta lapsille. Vaimo halusi kuvata käyttämäni lapsenkuljetustavan. Hankalakulkuisissa saarissa tämä on kätevä, koska jättää toisen käden vapaaksi. 


Poika uskaltautui pelastusliiveissä mereen ja siitähän se hauskuus alkoi.


Illemmalla isäntä ja poika tarjosivat hienon musiikkiesityksen. Lapset leikkivät vieressä. Tunnelma oli mahtava. Olin niin onnellinen tuosta hetkestä.


Myös muut kerääntyivät kuuntelemaan musiikkia. Paikan nuoriso rakensi itselleen lauttaa. Sen verran helsinkiläisiä fiksumpia, etteivät lähteneet Tallinnaan, vaan tyytyivät melomaan sataman tuntumassa. Hellettä riitti. Lämpöä oli niin paljon, että välillä kastelin t-paidan märäksi. Aamulla ensimmäisenä menimme saunan rantaan uimaan. Aspö oli erittäin mieluisa kokemus ja pikkulapsiperheelle sopiva paikka. Tänne palaamme vielä. 







sunnuntai 27. heinäkuuta 2014

Savukampelaa Jurmossa

Bloggaukset tulevat nyt kovasti viiveellä, koska yhteydet ulkosaaristossa ovat olleet huonot. Rödhamnista matkamme jatkui Kökar Sandvikin kautta Jurmoon. Sandvikissa oli todella paha sinileväongelma. Laiturin ensimmäiset veneet lilluivat perunapellon näköisessä mönjässä. Illalla tuulen hiipuessa haju satamassa oli ällöttävä. Starttasimme heti aamusta kohti Jurmoa. Tuulta oli luvattu vain 2 - 3 m/s, mutta myötäinen puolelta.


Nostin spinnun heti kun pieni vire ilmestyi veden pinnalle. Korvasin leen skuutin 3 mm narulla. Spinnu pysyi kivasti ylhäällä nopeuden ollessa 2,7 - 3,5 solmua. Merta pitkin kulki ikäänkuin tuuliväyliä, joita metsästin. Yllätyksekseni sain parhaan nopeuden veden pinnalla olevan vireväylän alapuolella. Ylhäällä olevassa kuvassa koimme magical momentin kun lähes peilityynellä vedenpinnalla saimme nopeudeksi ajoittain 4,5 solmua.



Miehistö nautti purjehduksesta. Muut menivät koneilla.


Jurmoon saavuille kevyestä kelistä huolimatta kolmelta. Kahvila oli todella idyllinen ja saimme ostettua savusiikaa ja savukampelaa. Jälkimmäinen alkaa olla hyvin harvinainen herkku saaristossa.


Teimme retken saaren ympäri. Toisessa päässä saarta oli paljon kiviä. Siis todella paljon.


Kappeli oli idyllinen. Hautakivet kertoivat omat tarinansa. Mm. sodat ja lapsi-/äitikuolleisuus näkyvät näillä saaristojen hautausmailla. Ovat aina koskettavia.


Illalla herkuttelimme kampeloilla. Olivat aivan parasta herkkua. Kampela muistuttaa Välimeren kaloja. Vähän ruotoja ja todella maukas kala. Myös limppu oli parasta saaristolaatua. 


Perhepurjehdus pienten lasten kanssa on sellaista tunteiden vuoristorataa. Välillä saa kokea tällaisia upeita hetkiä. 





Rödhamn - perhepurjehtijan paratiisi

Maarianhaminassa vietimme puolitoista päivää, mikä on meidän levottomille sieluille paljon. Toisaalta helteet kävivät niin raskaiksi, että halusimme paeta ulkosaaristoon. Se olikin todella hyvä päätös. Rödhamn osoittautui juuri sellaiseksi paikaksi, mitä purjehdukselta ja saaristosta haluamme.


Koska matka oli lyhyt olimme paikalla jo klo puoli kaksi. Se olikin hyvä asia, koska jo neljän maissa satama oli täynnä. Moni joutui jäämään ankkuriin. Laituri kiemurteli kivasti rantakalliota pitkin ja lomaan oli tehty myös ruokailupaikkoja, mitä myös me myöhemmin hyödynsimme.


Idyllisen kahvilan lomassa oli pieni soma uimaranta. Toisella puolella saarta oli upeat kalliomaisemat. Valitettavasti kamera ei ollut mukana kun kiertelimme siellä.


Tyttö rakenteli hiekkakakkuja ja poika hyppeli veteen kerta toisensa jälkeen. Vanhemmille aivan parasta kun väsyttävät itse itsensä. Kävimme myös soutelemassa kumivenellä.



Saunankin saimme varattua. Täällä oli samanlainen kiva tunnelma kuin Helsingholmissa. Valitettavasti vedessä oli tässä kohtaa sinilevää jonkin verran. Saunahetki oli kuitenkin todella kiva.


Alkupalan nautimme kalliolla lasten leikkiessä vieressä. Tunnelma oli aivan mahtava. Moni toi grillin rantakallioille.


Aamiaiseksi olimme tilanneet sämpylät. Ne saapuivatkin klo 8. Meillä tietysti oli herätty jo paljon aikaisemmin ja kaffeteltu pitkän aikaa. Tuo ei kuitenkaan haitannut.


Iloinen perhe aamiaisella. Tästä oli kiva jatkaa upeaa purjehduslomaa takaisin kohti itää. 






maanantai 21. heinäkuuta 2014

Trunsö - Maarianhamina

Matka Trunsöstä jatkui upeiden säiden saattelemana kohti Kökaria. Saimme täydellisen sään perhepurjehduksen kannalta. Etelänpuoleista tuulta 4- 5 m/s. Meri oli tasainen kun ohitimme Jurmon ja Utön. Kuitenkin nopeutta mukavasti 5 solmun tietämissä. 


Kökarissa suunnistimme kohti Karlbytä. Vaimon kollega halusi tavata siellä ja miljöön piti olla mukava. Sivumyötäisellä tuulella puikkelihdimme kapeata veneilyväylää läpi upean saariston. 


Satama ei hirveästi aktiviteetteja lapsiperheelle tarjonnut. Onneksi poika on innostunut onkimisesta ja saa ajan jo ihan mukavasti kulumaan haavin ja ongen kanssa. Haavista tosin irtosi pää ja sain sukeltaa sen ylös. Ajo satamaa oli jännittävä. Plotterin syvyysmerkinnät näyttivät välillä alle metriä keskellä väylää ja kaiku 0 m kölin alla johtuen kasvillisuudesta. Hyvin kuitenkin perille päästiin. Aamulla startattiin klo 9 kohti Degerbytä. Etelätuulella sain nostettua spinnun lähes heti ja saimme mukavasti lasketeltua kohti pohjoista. Puuskassa tosin spinnun skuutti irtosi knaapista ja aiheutti hetkeksi äksonia. Pitänee korvata nuo rapulukoilla. Sain purjehdittua tosi pitkälle länteen ennen kuin tuuli muuttui äkillisesti täysin vastaiseksi kapealla väylällä.


Degerbystä löytyi kiva uimaranta. Sinne tosin oli n. kilometrin kävelymatka satamasta. Matkalla näkyi kuitenkin kivoja omakotitaloja puutarhoineen.


Illalla ilmestyi tämä pilvihirvitys.


Seuraavana päivänä saavuimme Maarianhaminaan. Fiilikset olivat korkealla. 


Pojalle oli luvattu näyttää Pommern ja sinne suunnattiinkin heti pitsaherkuttelun jälkeen. Kovia reissuja laiva ja sen miehistö on kokenut.


Kapteenilla on ollut varsin hienot tilat, mutta myös paljon vastuuta. Näin suuressa laivassa kapteeni ei enää osallistunut arjen pyörittämiseen vaan hoiti hallinnollisia asioita. Tiukassa paikassa tosi otti johdon käsiinsä. s/y Charlottalla miehistön koulutus on vielä niin vaiheessa, että päällikkö joutuu tekemään töitä  laidasta laitaan aina perunoiden rapsutuksesta kannen pesuun. Satamaankin on pystyttävä ajamaan sisälle ilman luotsia.


Seuraavana päivänä vuokrasimme pyörät ja kärryn. Tuolla kulkivat mukavasti niin lapset kuin ruoka-/juomatäydennyksetkin. 


Fiilis kävelykadulla oli kiva. Helsinkiin verrattuna äänimaailman muodostivat polttomoottoriajoneuvojen sijaan ihmiset. Eloisa kaupunki on tosin vain turistien myötä. 


Itäpuolelta löytyy erittäin mukava uimaranta. Tämä puoli olisikin lapsiperheille kätevämpi. Venekantakin erosi melkoisesti. Nyt täällä länsisatamassa on paljon todella hulppeita luokkaa 50 jalkaisia aluksia. Vieressä oleva Linjett 37 ei juuri näytä miltään. X-43 alkaa jo hiukan erottua. Rahamiesten kokoontumisajot siis. Meidän kirppumme ei edes näy rannalle täältä välistä.


Tämä oli joku Strömsö-kokin paikka. Hauskat ruokailupaikat lapsille. Vielä kun saisi 40 dB äänieristyksen tuohon.


Proseccoa tärkeän etapin kunniaksi.