lauantai 25. elokuuta 2012

Sikajuhlien aattona Kaunissaaressa

Netissä liikkuvista kirjoituksista huolimatta päätimme lähteä viikonlopun viettoon Sipoon Kaunissaareen. Se sijaitsee kuitenkin lyhyen venematkan päässä Itä-Helsingin satamista ja on kooltaan niin suuri, että nelivuotiaallekin luulisi jotain tekemistä löytyvän. Saapuessamme ilta oli vasta aluillaan. Purjeveneiden valtaaman laiturin puolella meno oli aika hillittyä, mutta moottorivenepuolella meno yltyi aika äkkiä varsin hilpeäksi ja lauluakin saimme kuunnella jossain vaiheessa iltaa.


Emme antaneet sataman karnevaalitunnelman häiritä. Itse asiassa eloisa ympäristö oli ihan mukavaa vaihtelua. Kokkasimme herkulliset safkat. Lampaan karetta grillistä ja tattirisottoa.


 
Jälkiruoaksi banaania ja kinuskikastiketta. Sen jälkeen Mad meniä iPadista kynttilänvalossa.  Onneksi olin riittävän väsynyt nukahtamaan ilman korvatulppia. Ne olivat unohtuneet kotiin. Taisi jokunen sadekuurokin onneksi hätistää hilpeimpiä omien veneidensä sisätiloihin.



Kivinen ranta oli pojalle huomattavasti hiekkarantaa inspiroivampi ympäristö. 


Saarelta löytyy hiekkaranta ja leikkipuisto ravintolan vierestä. La klo 12 tarjoiltiin jo rommikolaa tuplana ja ravintolan terassi oli lähes täynnä. Me söimme hyvän  lohikeiton sisällä ravintolassa. Muuten menu oli makkaraperunaa tms.



Saaresta löytyy paljon tutkittavaa. Kävelimme saaren poikki pirunpellolle. Matkalla näimme paljon mökkitelttailijoita. Myös yhden perheen kanssa juttelimme. Mies harmitteli keittokatoksessa notkuvia juoppoja.  Pitäisi saada pojan pyörä kuljetettua jotenkin mukaan näille isoimmille saarille. Nyt saa muulina välillä kantaa sekä poikaa että vauvaa.


Etelä-lounaan puolelta löytyy upeita rantoja ja näkymät aavalle merelle. Saaressa olisi potentiaalia vaikka mihin. Me emme jääneet odottamaan varsinaista sikajuhlaa.

Upea Söderskär

Kävimme tänään kääntymässä Söderskärissä. Lähes tuuleton päivä ja koneella tuli ajettua, mutta ulkosaaristo näytti tänään parhaimmat puolensa. Oli niin huikea kokemus, että täytyy mennä toistekin ihan yöksi. Nyt emme olleet varautuneet siihen. Itse asiassa meidän piti tänään palata Kaunissaaressa vietetyn yön jälkeen jo aamusta kaupunkiin, koska oli luvattu sadetta. En tiedä missä satoi, mutta ei ainakaan merellä. Olimme pois kotoa vain 28 h, mutta fiilis on kuin olisi ollut viikon lomalla. Niin mahtava irtiotto arjesta matkailu saaristossa oli.



Tällä kertaa meillä ei ollut saaren lyhin masto. 

Taitaa olla yksi Suomen eteläisimmistä huusseista. Yritin houkutella vaimoa saaristolaiseksi, mutta hän totesi että vauvan kanssa on niin kiva hengailla stockalla.




Meidän vene on toinen oikealta. Tuossa kohtaa oli hyvin vettä. Syveni itse asiassa todella nopeasti. Ankkuriköyttä tarvitaan yli 50 m. Oma kalliokiila kannattaa olla mukana. Yhteen rinkulaan oli kiinnittynyt ainakin kuusi venettä. 



Kahvilaa entisöidään. Katto oli jo tehty perinteitä kunnioittaen kolmioripahuopakatoksi ja sisällä näyttää aika kivalta. Ulkoverhoilu ja alimmat hirret kaipasivat uusimista. Hirret näyttivät kuitenkin pääsääntöisesti hyvinvoivilta. Paljon rankempaa ilmastoa ei puutalolle voi kuvitella.

maanantai 20. elokuuta 2012

Pitsaa Pihlajasaaressa Cobbilla

Porkkalasta otimme suunnan takaisin Helsingin edustalle. Pojalle piti löytää paikka, missä voi leikkiä ja juosta. Ennuste lupasi kevyttä tuulta aina kolmeen asti ja siksi yritin saada perheen liikkeelle suht. aikaisin. Muutaman tunnin sain purjehtia uudella G1:sellä kunnes pläkä iski ja piti siirtyä koneajoon.



Yksi isompi vene ohitettiin kryssillä. Jostain syystä heillä oli tuossa  kevyessä kelissä rullagenoa rullattu aikalailla sisään ja nousukulma tosi huono. Vene muuten oli linjakkaan ja hyvin purjehtivan näköinen. Jonkin ajan jälkeen ajoi koneella ohi.




Rantauduttuamme vaimo lähti pojan kanssa leikkipaikalle kiipeilemään. Itse puin Manducan päälle ja vauvan siihen. Sitten tein taikinan valmiiksi pitsaa varten. Yllättävän kätevästi sujui taikinanteko vauvan kanssa. Hän rauhoittui heti Manducassa. Tein taikinan 4,5 dl jauhoista ja siitä riitti kahteen pyöreään pohjaan Cobbin grilliin sopivaksi. Jauhot olin mitannut valmiiksi kotona ja termospullossa oli onneksi lämmintä vettä aamulta jäljellä.


Grilli syttyi helposti brulee-polttimolla ja oli hetkessä käyttövalmis. Ensimmäinen pitsa kärventyi hiukan pohjasta, kun käytin pelkkää normi paistoalustaa. Laitoin sen alle lisävarusteena ostamani parila-alustan ja sitten pitsanpaisto alkoi sujua hyvin. Kaikki grillin osat olivat hyvin suunniteltuja ja laadukkaita. Käyttö oli helppoa ja grilli oli helppo sammuttaa upottamalla brikettialusta veteen.


Mozzarella-tomaatti-italialainen metwursti pitsa Palesa Shiraz viinin kanssa. Viini oli kätevässä 1,5 L hanapussipakkauksessa. O-Riedelin Syrah lasit ensimmäisiä kertoja käytössä. Toimivat hyvin. Grillissä pitsaan tuli hyvä rapea pohja ja sopivasti hiilinen aromi.


iPad on ollut loisto-ostos. Legolta löytyy muutama hauska peli nelivuotiaille.

Satamamaksu oli 12 e yöltä (maksu käteisellä). WC oli aika kaukana laiturilta ja sijainti länsi-sataman edessä oli minulle vähän liian urbaani äänimaailmansa puolesta. Aamulla kansi oli nokinen matkustajalaivojen päästöistä. Muuten Pihlajasaari on lapsellisille oikein mukava paikka.

lauantai 18. elokuuta 2012

Vauvan ensipurjehdus

15.8. toteutui haaveeni koko perheen purjehdusmatkasta. Pitkään olimme odottaneet leppoisia ja kauniita säitä. Päiväksi oli luvattu 6 m/s itätuulta, joten tuuli oli oivallinen aloittaa matka pitkällä legillä kotisatamasta Porkkalaan (30 mpk). Kello läheni jo kahtatoista ennenkuin kaupat oli kierretty, tavarat saatu veneeseen ja köydet irroitettu.


Vauvaa varten meillä oli valmiina kantokoppa, minkä ostimme esikoista varten kun asuimme silloin hissittömän kerrostalon kolmannessa kerroksessa. Nyt tuo koppa on kulkenut mökeillä mukana ja on tarjonnut hyvän sängyn/kuljetuslaatikon venematkoille. Matkalla nukutimme vauvaa joko salongissa tai pistopunkassa riippuen vähän sattuiko aurinko paistaamaan sisälle vai ei. Toinen tärkeä varuste oli pattereilla toimiva rintapumppu. Vaimolta kun on tullut maitoa reilusti yli tarpeen.


Katamaraani matkustaja-alus tuli mereltä aika vauhdilla. Minulla oli tuolloin jo spinnu ylhäällä, joten ohjailukyky heikko. Ehdimme onneksi alta pois. Marginaalia ei loppujen lopuksi aivan älyttömästi jäänyt.



Ilma oli upea.  Tuulta olisi saanut kylläkin olla hiukan enemmän. Nyt aallokko alkoi pumppaamaan isopurjetta ja yhdessä vaiheessa jouduin toimimaan isopurjeen iskunvaimentajana, jotta se ei hakannut. Ennen Kytöä päätin ohittaa sen eteläpuolelta ja siinä saimmekin hyvät vauhdit sivumyötäisessä.


Sylivauva on siitä kätevä, että ruoka kulkee koko ajan mukana. 


Vaipan vaihto onnistui leppoisassa kelissä pentterin päällä ihan kuin kotonakin. 


Loppumatkasta saatiin vaimon unelmakeli. Ts. aurinkoa muttei aallokkoa ja vauhtikin hiipui alle viiden solmun. Matkalla sekä vauva että esikoinen nukkuivat makeasti. Saimme paljon laatuaikaa yhdessä.


Perillä Porkkala Marinissa odotti rauhallinen satama ja upeat näkymät. Päivä merellä oli ollut todella hieno. Saavuimme noin kuudelta, joten vaimokin ehti saunaan vauvan kanssa.



Ravintola ei valitettavasti ollut auki keskellä viikkoa enää, joten kokkasimme itse helpoimman mukaan. Ensimmäinen ilta ja aamu olivat varsinaista sähläystä tavaroiden kanssa. Vasta kun tavarat löytävät oikeat paikkansa ja osaa tehdä asiat oikeassa järjestyksessä olo veneessä helpottuu. Meillä oli veneessä esimerkiksi 5 kpl ylimääräisiä pelastusliivejä, jotka olisi kannattanut jättää maihin. Survoin ne toiseksi yöksi keulapunkan alle, jolloin vaatekaappi vapautui laukuille. Se oli iltaisin kätevä ratkaisu. Kylläkin olisi paras, että laukut saisi purettua kaappeihin mahdollisimman hyvin jotta siirrettävää tavaraa olisi mahdollisimman vähän. Päiväsaikaan pistopunkka on oivallinen tavaroiden säilytykseen, mutta yöksi se pitää saada vuoteeksi. Hyvällä järjestyksellä veneen säilytystilat riittivät oikein hyvin, mutta pienihän tälläinen 27 jalkainen vene on tiloiltaan.

Hyväksi käytännöksi osoittautui se, että laitoin illalla tiskit odottamaan istuinkaukaloon ja kahvipannun sekä pesuvälineet valmiiksi. Aamulla herätessäni pääsin kolistelematta lähtemään suihkuun ja samalla pesemään tiskit. Palattuani veneelle keitin kaffet muun perheen vielä nukkuessa. Suihkulta toin lisäksi lämmintä vettä ämpärissä ja termospullossa aamupalan tiskejä varten.




Isoveli oli todella esimerkillinen pikkusiskonsa kanssa.

maanantai 6. elokuuta 2012

Rankka kotiinpaluu

Appivanhempien mökiltä tehtiin iltapäiväpurjehduksia Inkoon saariston kapeilla väylillä. Jouduin toteamaan, että ulompi väylä on paikoitellen liian kapea kryssittäväksi lounaistuulilla. Tuulet olivat navakoita ja puuskittaisia. Tuuli lisäksi kiihtyi kapeikoissa. Uusi G3 toimi kuitenkin hienosti ja sen sai trimmattua keliin sopivaksi. Valitettavasti reivin köysilukko ei pitänyt kunnolla. Menee uusittavaksi. Myötätuuleen saatiin spinnulla hyvät vauhdit ja iso genoalla purjehtinut cruiser jäi helposti taakse. Itse asiassa ohitimme pelkällä isolla tuon 40 jalkaisen cruiserin ja kun sain spinnun ylös, se jäi kauas taakse. Vanhaa blade purjetta testasin itsejalustavaan kiskoon. Purje oli aivan loppu ja sitä ei saanut trimmattua mitenkään oikeaan muotoon. Ei vaikka irroitin sen kiskosta. Tarvitaan uusi st-fokka veneeseen.

Viikon mittaan katselin säätiedotusta viikonlopulle ja alkuun näytti lupaavalta. Ennuste koveni kuitenkin koko ajan. Fmi ja winguru näyttivät hiukan eri tietoja. Pe illalla näytti myötäistä tuulta 9 - 10 m/s, mutta kuitenkin annettiin kovantuulenvaroitus 11 m/s uutisten lopussa. Lähtöpäivän aamuna katsoin viimeisen tuuliennusteen ja se näytti 9 m/s iltapäivällä. Kaiken piti olla ok 50 mpk yksinpurjehdukselle.


Nukuin  makeasti ja hiukan pommiin. Starttasin koneen klo 08:30. Aamu oli jälleen sumuinen. Matkaan oli kuitenkin lähdettävä.


 Näkyvyys ei ollut kovin hyvä. Tuossa keskellä on luoto, missä on kummeli. Väylällä sumun keskeltä syöksyi nopea koppivene. Onneksi emme kohdanneet kapeassa kohdassa. 



 Tein edellisenä päivänä väliaikaisen kiinnityksen autopilotille. Kiinnityspiste pinnaan oli aivan liian kaukana akselista (vanhan pilotin kiinnityspiste), mutta silti Simrad suoriutui tehtävästä ihan ok. Nyt oli helppo laittaa purjeet valmiiksi koneajon aikana.



 
Bågaskärin rannassa oli pelastuslautta. Toivottavasti tämä ei ollut enne tulevasta.




Moderni miehistönkuljetusalus tuli vastaan ennen Porkkalan selkää.


Tuuli alkoi nousta vasta kun pääsin Porkkalan selän alkuun. Katsoin wingurusta, että tuuli ei nousisi kovemmaksi vielä moneen tuntiin ja aloin jo virittämään spinnua valmiiksi. Samalla tunsin kuitenkin tuulen nousevan ja jätin sen tekemättä. Ihan oikea päätös. Pian nopeus nousi jo 6 solmuun sivumyötäisessä.




Selän lopussa alkoi aallokko jo nousta hiukan (ehkä 1 m)  ja aallot rullasivat sivumyötäisessä venettä. Laskin fokan kun saavuin väylälle, koska tuuli muuttui täysin myötäiseksi. Tuuli oli noussut jo sen verran, että vastaantullut iso C/R kallisteli puuskissa jonkin verran. Meno jatkui kuitenkin leppoisasti myötätuuleen nyt ilman aallokkoa. Aina Kytöön asti mentiin mukavasti.




Koska matka oli jatkunut niin mukavasti päätin jatkaa reivaamattomalla isolla Kytön ohi Helsingin ulkoväylälle. Tuuli oli nyt noin se luvattu 9 m/s ja en uskonut sen enää nousevan. Maininki alkoi kuitenkin nousta ja tuntui, että tuuli alkoi kuitenkin yltymään matkan edetessä.

 
Loppumatkasta tulikin varsin haasteellinen. Tuuli nousikin aina 12 m/s asti + puuskat. Väylän eteläpuolella olevat matalikot nostivat isoja ja teräviä n. 2 m aaltoja, jotka sivumyötäisessä kampesivat venettä vinoon. Täysi iso mastossa ja kokemattomalle liikaa voimaa purjeessa. Meri takanani näytti varsin valkoiselta. Valokuvasta ei aaltojen syvyys ja vedenpinnan väreily oikein välity mielestäni. Reivatulla isolla ei olisi ollut mitään ongelmia. Aallot sai otettu niin, että ne eivät päässeet kääntämään venettä. Peräsimessä oli tehoa ohjata ja voimaa ei vaadittu edes kovin paljon. Tein sen virheen, että aloin vetämään isoa sisään. Se lisäsi vahinkojiippien vaaraa. Matka Villingin käännökseen tuntui pitkältä ja koko ajan mietin miten käy, kun joudun kääntymään sivutuuleen. Onneksi hekki ja liikit olivat kireällä.



Loki näytti hetkellisesti 8 solmua kun aloin kääntymään sivutuuleen ja siitä vastaiseen. Iso oli twistillä ja siirsin levangin ylös tuuleen kierron lisäämiseksi. Vene kulki hienosti. Ei  kallistanut liikaa. North Sailsin iso toimi hienosti, snörpillä sain väpätyksen pois. Nousukulma oli kuitenkin huono ilman fokkaa ja en päässyt tarpeeksi ylös. Käänsin vastaiseen ja tiputin ison lazy jackien väliin. Miten kiitollinen olenkaan ollut noista nyöreistä. Käynnistin koneen ja laitoin autopilotin hoitamaan ohjaamisen. Tässä vaiheessa kiinnittyminen laituriin tuntui mitättömältä haasteelta ja se menikin suojaisessa satamassa helpolla.


Laiturissa oli aika nauttia ansaitut kaffet ja patongit. Ainoa vaurio oli että yksi ison ratsastajan muovikiinnike hajosi. Lokin näyttö sai matkalla täräytyksen vahinkojiipissä, kun piti tehdä pienempää tarvetta ja keskittyminen herpaantui hetkeksi. Tunnin verran se näytti kahta solmua, elpyi kuitenkin onneksi yhtäkkiä. Ensi kerralla reivi isoon vastaavassa kelissä. Sen jälkeen voisi olla ihan mukavaa surffailla aalloilla. Talven aikana pitää muuttaa reivaus sellaiseksi, että mastolla ei tarvitse käydä.






lauantai 4. elokuuta 2012

Pitkähkö siirtopurjehdus yksin


Charlotta oli alkanut jo peittymään hämähäkinseitteihin kun vihdoin sain hänet taas merelle. Mökkeily vauvan kanssa riittänee selitykseksi ja eivät nuo kelitkään kovin erikoiset ovat olleet. Kylmää ja kovia tuulia. Nyt oli kuitenkin tarkoitus purjehtia appivanhempien mökille. Tällä kertaa yksin, koska muu perhe ei 50 mpk purjehdukselle voinut vielä tulla. Voin sanoa suoraan, että aika paljon jännitti tuollainen etappi. Hirveästi ei ole kokemus karttunut vielä tänä kesänä. Onneksi oli luvattu kevyttä tuulta. Valitettavasti kuitenkin myötätuulta, joten se tarkoitti että minun pitäisi ajaa spinnulla yksin ehtiäkseni perille iltaa mennessä. Autopilottini ei ollut toimintakunnossa, joten tästä olisi tarkoitus tulla todellinen yksinpurjehdus.




Satama oli sumun peitossa kun saavuin sinne vähän ennen klo kahdeksaa. Vitkastelin siinä aikani ja odottelin sumun heikkenemistä. Lopulta piti kuitenkin lähteä matkaan. Näkyvyyttä oli onneksi kuitenkin riittävästi ja karttaplotterilla oli helppo ajaa. Tuulta ei ollut lainkaan.

Saavuttuani Helsingin edustalle näytti että kaupunkikin alkoi heräämään. Tuulta ei ollut vieläkään riittävästi. Rajakarin edustalla laitoin kuitenkin spinnun valmiiksi, kun näytti pientä virettä veden pinnalla. Tuuli ei kuitenkaan noussut. Ohitin Kytön. Vieläkään ei tuullut. Kaiholla muistelin viimevuotista venepaikkaamme Suomenojan ghettosatamassa. Vaikka Fortum värjäsikin kannen mustaksi, oli siitä niin kätevä lähteä länteen ja Helsingin edustalle. Gula Villankin oli ihan vieressä.



Vasta Porkkalan eteläpuolella vedenpinta näytti siltä, että tuuli nousi noin 4 m/s. Sen verran tarvitsin, jotta saisin vähintään 5 solmua nopeutta. Pienten kommervenkkien jälkeen sain spinnun ylös. Mokatessa oppii aina jotain. Vaikka tuuli oli kevyt ja kone pukkasi vauhtia, ei spinnua saanut toppiin ilman ison suojaa.

Tuuli yltyi pikkuhiljaa luvatusti ja Charlotta kulki mukavasti noin 6 solmua. Puolessa välissä selkää tuli sitten mieleen, että olisikohan kannattanut laittaa fokka valmiiksi. Spinnu vaati jatkuvaa ohjaamista. Lukitsin peräsimen ja painuin kajuuttaan hakemaan fokkaa. Siinä välillä alkoi vene jo kammeta tuuleen. Hetken pähkäiltyäni trimmasin spinnun ison taakse niin että siltä loppui veto. Nyt sain Charlottan kulkemaan suoraan. Tuuli oli noussut ja nyt noin 6 - 7 m/s. 2 mpk ennen aukon loppua aloitin spinnun laskemisen. Päästin tuulen puolen skuutin laskemaan etustaakiin asti. Sen jälkeen otin toisesta skuutisti kiinni ja vedin spinnun istuinkaukaloon. Päästin tuulen puolen skuutin kokonaan irti ja lopulta irroitin nostimen, niin sain vedettyä spinnun kaukaloon. Spinnun nostin olisi kannattanut kiertää vinssin ympärille, nyt spinnu tuli alas liian nopeasti ja kastui hiukan. Heitin spinnun kajuuttaan ja purin puomit ja köydet. Lasku sujui helpommin kuin olin osannut toivoa. Porkkalan selkä ylittyi noin 1 h 40 minuutissa.


Kuvassa Bågaskär. En lähtenyt kapealle väylälle spinnulla, vaan jatkoin matkaa fokalla ja isolla. Tuulta oli onneksi riittävästi ja vauhti pysyi yli viiden solmun.


Tuli bongattua Bågaskärin lähistöllä toinen FF 27. Ainakin kovasti näytti sellaiselta. Ikkunoiden perusteella pari vuotta vanhemmalta.


Meri ja Charlotta olivat olleet lempeitä minua kohtaan. Paljon parempaa säätä en olisi voinut toivoa. Tosin pitkä koneajo oli varsin uuvuttavaa ilman autopilottia. Alkumatkasta halvat aurinkolasit hajosivat muuten käsiin ilman mitään järkevää syytä. Ne olisivat tulleet tarpeeseen matkan aikana.


Tuuli nousi yli 8 m/s asti, joten pääsin väylältä käännyttyäni purjehtimaan saarten välistä perille appivanhempien saareen asti. Minua ei oltu vielä odotettu saapuvan. Nelivuotias poikani näki kun isi purjehti saaren ohi ja huusi riemuissaan "isi, isi on tuolla". Se oli mitä parhain palkinto.


Perillä rannassa. Leppoisa mukava matka. Paluumatka olikin sitten jotain aivan muuta. Siitä myöhemmin.