tiistai 27. elokuuta 2013

Merestä voimaa

Puolitoista viikkoa olen nyt ollut koti-isänä isäkuukaudella ja hoitanut päivisin tytärtä. Tuo on ollut erittäin antoisaa. Tyttö on ollut selvästi iloinen saamastaan huomiosta minulta. Kuitenkin sitä tarvitsee itse välillä irtiottoa arjesta ihan arki-iltanakin. Parasta tuohon on iltapurjehdus kaupungin edustalla. Tällä kertaa sain oikein mukavaa tuulta 6-7 m/s. Piti tuulla vähemmän ja en ottanut G3:sta mukaan kuistilta. Keulille tuli siis G1 ja nyt mentiin yksin aivan maksimipurjeilla.


Fiilis oli todella hyvä kun vene pysyi hyvin hanskassa. Mastossa ei taivutusta paljoakaan ja liikeissä kiristämisen varaa vielä jonkin verran. G3:lla olisin kyllä saanut paremman voiman keulaan aallokkoa vastaan, mutta ihan hyvin tämä meni näinkin.


Purjehdin vähän päämäärättömästi kaupungin edustalla. Nautin vain aallokosta ja sopivasta tuulesta.


Lopulta päätin kiertää Harmajan. Siinä pääsin hetkellisesti sivutuuleen.


Ja runkonopeuden ylitys onnistui ainakin hetkellisesti myös noin 7 m/s tuulella. Sitten tuuli alkoi rauhoittumaan ennusteen mukaisesti.


Otin suunnan takaisin kaupunkiin. Matkalla vastaan tuli FF 33. Kivannäköinen båt ja hyvännäköisillä purjeilla varustettu.

Tänä kesänä on tullut kivasti purjehdusta ja veneen käsittelystä tullut yhä varmempaa. On helpottavaa lähteä merelle kun ei tarvitse enää niin jännittää rantautumisia, tuulen nousua etc. Voi vaan ottaa rennosti ja nauttia.

Laitoin hiukan lisämateriaalia jo aikaisemmin julkaisemaani purjehdusvideoon ja paransin resoluutiota. Nyt katsottavissa HD:nä. Tuossa linkki jos kiinnostaa katsella:

http://charlottaff27.blogspot.fi/2013/08/purjehdusvideo.html

sunnuntai 25. elokuuta 2013

Yö Söderskärissä

Vuosi sitten piipahdimme äkkiseltään Söderskäriin. Ihastuimme silloin paikkaan ja halusimme ehdottomasti uudestaan yöksi sinne. Nyt viikonlopuksi luvattiin kaunista säätä ja olimme aikaisin lauantaiaamuna liikkeellä. Kovin hyvää tuulta ei oltu viikonlopuksi kuitenkaan luvattu. Koneajoasenteella piti siis lähteä liikkeelle.


Kuva kuuluu sarjaan kuinka purjehtijoita tehdään. Nyt tosin mentiin vielä koneella, mutta kovasti harjoiteltiin mihin suuntaan sitä pinnaa kuuluu työntää ja vetää. Hienosti poika omaksui opit. Aikaisemmin kesällä on jo harjoiteltu soutamista kumijollalla.


Pientä kisafiilistä saatiin alkumatkasta kun FG-41 joutui aivan keulan edessä tekemään vendan kun ei ehtinytkään alta pois. Meni kyllä nopeasti menojaan. Tämä yksilö selkeästi nopeampi kuin aikaisemmin kohtaamani 8 jalkaa lyhyemmät versionsa. Edit: Tässä olisi Kaminamille haastaja.


Tuuli himmui. Yksi pikku Avance saavutettiin, mutta laskennallisesti hitaampia ei lasketa.


Pian meri näyttikin sitten tältä. Kaunista, mutta purjehduskelvotonta. Nopeus kun himmui alle kahden solmun oli käynnistettävä kone.


Söderskär otti meidät vastaan upeilla kallioillaan ja mahtavalla säällä.


Pieni ja iso.


Kahvilassa söimme todella herkullista lohikeittoa. Maussa oli meille jotain ennenkokematonta. Vaimo yritti udella reseptiä. Sen oli kuulemma kehittänyt joku molekyyligastronomikokki tms. juuri heitä varten.



Majakassa oli tietysti käytävä. Korkeanpaikankammoiselle nuo huippujen ulkotasanteet ovat aina järisyttäviä kokemuksia.




Näkymät olivat tietysti aivan huikeat. Kuvista kannattaa bongata sopivia kiinnittymisiä purjeveneille. Me olemme tuossa ylimmäisessä rivissä purjevenerivistön ensimmäinen vasemmalta. Meillä oli vielä 1,5 m vapaata kölin alla. Perinteinen nelisakarainen ankkuri puri hyvin. Kaikilla ei purrut. Siitä myöhemmin.



Tiedättekö sen hetken illasta kun aurinko alkaa laskemaan. Lasi viiniä, grilli lämpimänä. Tieto että pian lapset nukahtavat ja vanhemmat saavat kahdenkeskisen hetken. Kaikki on niin hyvin.


Yö laskeutui Söderskärin päälle. Siitä tuli valitettavasti levoton. Tuuli kääntyi pohjoisen puolelle ja vaikka se ei kovin kovaa ollutkaan, heräsin yhdeltä voimistuneeseen liplatukseen ja aaltojen aiheuttamiin värähtelyihin. Oli pakko kurkata ulos onko vene hyvin kiinni. Meillä kaikki ok, mutta tuolla kuvan veneryhmän keskellä otsalamppujen valossa korjattiin kiinnityksiä. Ankkurit eivät ilmeisesti pitäneet. Nukuimme vaimon kanssa aika koiran unta ja aamulla oli silmät ristissä. Vaatisi enemmän totuttelua veneen ääniin totuttautuminen. Aamulla yksi vene halusi viereen. Muistin, että olisivat tulleet jo illalla. Heillä oli ankkuri aamusta pettänyt ja keula kolahtanyt suoraan kalliota päin. Ei varmasti mukavin tapa herätä.



En halunnut lähteä väsyneenä vielä kotiin vaan vietimme vielä aamupäivän saarella. Kävimme syömässä letut kahvilassa ja annoimme meri-ilman piristää meitä. Päiväksi oli luvattu vain olematonta tuulta, joten minullekaan ei ollu hinkua merelle. Meidän ankkuripaikalta oli muuten varsin haasteellinen reitti pääsaareen. Varsinkin yksivuotiaan kanssa. Pojan mielestä reitti oli ihan parasta.


Yllätys olikin erittäin myönteinen kun saimmekin tuulta n. 4 m/s kotimatkalla. Muu perhe nukkumaan ja isi laittoi trimmit kohdalleen. Matka taittui mukavasti n. 4,4 - 4,8 solmun vauhdilla ja kun vaimo kömpi keulakajuutasta olimmekin jo Suomenlinnan edustalla. Ennen Särkkää taas yksi FG-331 yritti  häiritä purjehdustani ohittamalla, mutta antoivat tasoitusta kumiveneellä ja sisäänrullatulla genoalla sen verran, että eivät päässeetkään ohi. Hyvä lopetus viikonloppumatkalle siis.

tiistai 20. elokuuta 2013

Spinaakkerin nosto

Teen tällaisen postauksen, koska aloittelijoilla on vaikeaa hahmottaa miten köydet laitetaan spinaakkerilla purjehtiessa. Itse en ainakaan aikoinaan löytänyt hyvää sivustoa, missä tämä olisi esitetty. Mahdollisista asiavirheistä en ota vastuuta. Olen tämän suhteen täysin itseoppinut ja ihan mielellään saa korjata jos korjattavaa on. Tässä esitellään setup ilman barbereita. Ts. minimivarustus. Postauksen kuvat on otettu yksinpurjehduksella.


Ensimmäisenä kiinnitän spinnun pussin kaiteeseen tuulen suojan puolelle (lee) aika lähelle istuinkaukaloa. Itse pidän tuota kohtaa monesta syystä kätevänä. Pussi ja köydet on helppo kiinnittää, vaikka kaulapurje olisikin ylhäällä. Lisäksi en ole havainnut, että spinnu lähtisi kiertymään keulaharuksen ympärille tällä tavalla nostettuna. Spinnun falli (nostin) kiinnitetään purjeen yläkulmaan ja skuuttiköydet omiin kulmiinsa. Itselläni nuo ovat sidottuna kiinni pussiin ja löytyvät helposti. Nostimen pitää luonnolisesti kulkea vapaasti sivuvanttien ulkopuolelta ja tuulen puolen skuutin keulaharuksen etupuolelta.


Spinnupuomi kiinnitetään mastoon ja ylägaija siihen. Spinnupuomi tulee keulaharuksen tuulen puolelle. Tuulen puolen skuutti (tässä vihreä) kiinnitetään kulkemaan läpi spinnupuomin kärjestä. Ts. se liukuu siellä läpi. Alagaija eli spinnupuomin alasvedin on tässä vielä kiinnittämättä. Aivan kevyellä kelillä sitä ei välttämättä tarvita, mutta hiukankin kovemmalla ja tiukemmilla kulmilla se on erittäin tärkeä olla paikoillaan.


Suojan puolen skuutin kiinnitän valmiiksi näin. Oman veneeni geometria on sellainen, että skuutit kulkevat kaiteiden sisäpuolella. Leveämmällä perällä tilanne voi olla toinen.


Tässä näkyy paremmin, kuinka skuutti kiertää veneen takakulman plokin kautta vinssille ja siitä lukkoon. Kovemmalla tuulella pitää luonnollisesti kierroksia olla enemmän vinssin ympäri. 

Purjeen nosto on turvallisinta tehdä lähes täysin myötäiseen. Huomioitavaa tässä on, että spinaakkeri voi olla vaarallinen purje. Sillä saa osaamaton helposti rikottua veneen ja sen voimalla voidaan päästä huomattaviin kallistuskulmiin.

Ennen nostoa spinnupuomi nostetaan ylägaijan avulla vaakatasoon. Nostan ensimmäisenä spinnun toppiin fallilla ja sen jälkeen alan kiristämään tuulen puoleista skuuttia. Leen puoleisesta skuutista pitää antaa luonnollisesti löysää samanaikaisesti. Tätä jatketaan kunnes spinnu saa hyvin tuulta ja alkaa vetämään.


Kun purje on vedossa, alagaija kiristetään ja lukitaan. Tässä kohtaa iso huomautus. Aina tuulen puoleista skuuttia kiristäessä pitää alagaijan olla auki! Köyden pituuden pitää kasvaa tuolloin. Puomien pitää muodostaa yhtenäinen linja. Spinnunpuomin linja tuuleen nähden pitäisi olla silloin hyvä, kun tuulenpuoleinen liikki lerpsahtelee välillä. Suojan puoleista skuuttia kiristetään niin, että kulmat ovat samalla korkeudella. Jonkin verran negatiivisella kulmalla olen pystynyt spinnulla ajamaan. Jossain vaiheessa pitää kuitenkin jiipata. Itse teen sen näin: 1. alagaija löysäksi. 2. leen skuutti käteen. 3. spinnupuomi irti maston päästä. 4. irrotetun pään kiinnitys leen skuuttiin. 5. luuvartin skuutti irti puomin päästä ja puomi kiinni mastoon. 6. suunnan vaihto ja ison siirto toiselle puolelle. 7. trimmit kohdalleen.


Tässä näkyy alagaijan kulkureitti. Kannella on ploki minkä kautta se kiertää kaiteen kiinnikkeessä olevaan plokiin ja siitä istuinkaukaloon.  Omassa veneessäni on ilmeisesti ylisuuri spinnu ja tiukoilla kulmilla minun pitää laskea spinnupuomin päätä. Puomia ei saa laskea keulaharukseen asti, jotta se ei riko sitä. Itse jätän mielelläni jonkin verran varaa, jotta puuskakaan ei lyö puomia harukseen.


Omassa veneessäni tuulen puolen skuutti nojaa tiukalla kulmalla ajettaessa ylävanttiin. Näin se kuuluu kuulemma entisen kilpapurjehtijan ja nykyisen purjemaakarin mukaan olla.


Kuvauspäivänä tuuli nousi aina 8 m/s asti Porkkalan selällä. Tiukasta kulmasta huolimatta tuon sain hyvin vielä hallittua yksinkin. Autopilotti ei pystynyt ohjaamaan tuossa tuulessa, koska peräsimeen tarvitaan nopeita ja aika suuria korjausliikkeitä. Yksinpurjehtiessa joutuu sitten kehittämään muita tapoja ohjata ja skuutata samaan aikaan. Välillä painoin pinnan jatkovarren vatsaani vasten ja ohjasin vatsalihaksilla.


Hyvällä tuulella veneen runkonopeus ylittyi mukavasti ja matka eteni odotettua joutuisammin. Spinaakkerilla olen päässyt suurinpiirtein samaa nopeutta kuin 7 - 8  jalkaa pidemmät virsikirjalla.

Spinaakkerin lasku on oma juttunsa. 7/8 osatakilassani tuo on mielestäni varsin helppoa. Suunta täysmyötäiseksi ja luuvartin skuuttia löysäksi kunnes spinnu on ison suojassa. Sen jälkeen ensin leen skuutti sisään ja sitten luuvartin. Lopuksi falli auki ja spinnu alas. Fokan voi myös nostaa spinnun eteen, jotta se ei saa varmasti tuulta laskun aikana.

maanantai 12. elokuuta 2013

Purjehdusvideo

s/y Charlotta saapui eilen 12.8. kotisatamaansa huikealta saaristokierrokseltaan. Viimeisen 43 mpk etapin purjehdin yksin. Tuulta oli mukavat 5 - 8 m/s ja myötäistä. Spinnulla tuli kesän nopeusennätys 7,6 solmua Porkkalan selällä.

Ohessa videokokoelma purjehduksista eri tuulilla. Pääpaino trimmaamisessa.  Ensimmäisenä kesänä sain veneen kulkemaan lähinnä tuulialueella 4 - 6 m/s. Nyt ollaan saatu jo laajennettua tuota varsin mukavasti. Valitettavasti +10 m/s keleillä ei ole ollut videokamera kädessä. Silloin on yleensä joutunut lähinnä aallokon takia keskittymään purjehtimiseen.


Lisäys: Appivanhempien mökillä vene siivottiin. Patjat harjattiin, pestiin ja kuivatettiin hyvin. Asensin uuden liittimen autopilotille. Lisäksi pesin vesirajan ja veneen pohjan. Kehitin hyvän tekniikan tuohon. Pitkävartinen harja ja roikuin vasemmalla kädellä törmäyslistasta. Oikealla kädellä pitkin vedoin pohja puhtaaksi. Vain vetolaite ja köli piti sukeltaa. Vetolaitteessa jonkin verran levää.

Kesälomapurjehdus sujui ilman vaurioita ja tavaroiden menetyksiä. Pohjasta poimittiin mm. pojan saapas ja haavi. Merestä ämpäri ja vaimon lippalakki. Yksi pyykkipoika hajosi spinnuajossa.

torstai 8. elokuuta 2013

Jylhä Jussarö

Upean Borstön jälkeen päätimme suunnata Hankoa kohti, koska sääennusteet näyttivät huonolta Högsåraa ajatellen. Olimme jo kokeneet monta upeaa saaristokohdetta ja päätimme jättää Högsåran ensi kesälle. Ennuste lupasi 9 m/s etelän puolelta, joten halusimme hyödyntää tuon nopeaan etenemiseen.

Matkasta Hankoon tuli testi miehistölle. Tuuli nousi kuten usein on käynyt yli ennusteen ja Hangon läntisellä vastaiseksi. Siihen asti tykitettiin täydellä isolla välillä yli runkonopeuksien. Tuuli oli kaakosta, mutta ei täyttä kryssiä kuitenkaan. Hangon läntisellä tuon kuitenkin muuttui.

Selän alussa tuulta oli noin 9 m/s. Aallokko muuttui yhä terävämmäksi ja pidemmällä halssilla oli lähes vastainen. Tuuli nousi pikku hiljaa. Jossain vaiheessa totesin, että on aika reivata. Tulliniemi näytti tuolloin 10(12) m/s. Se oli hyvä aika. Olin päässyt tavoitteeseni. Oikeilla purjeilla ja trimmeillä olin saanut huomattavasti nostettua reivikynnystä. Fokassa jouduin aallokkon takia pitämään syvyyttä jonkin verran. Tarvitsin voimaan. Aallokko vei muuten kevyttä venettämme. Minipurjehtija heräsi isopurjeen lepatukseen. Jäi kuitenkin hiljaa makamaan kaukaloonsa. Aisti että nyt vanhemmilla on muuta tekemistä. Yksi salakavala aalto heitti pärskeet veneen yli hänenkin naamalleen. Tyttö oli vain kiltisti hiljaa. Reivi rauhoitti menoa jonkin verran, mutta enemmän vasta kun tajusin kiristää kikkitaljan kunnolla. Keskituuli nousi yli 11 m/s. Aloin jo pähkäillä Hangonkylään jäämisen puolesta, mutta tuuli alkoi rauhoittua ja jatkoimme itäsatamaan. Onneksi olimme lähteneet ajoissa. Takana seurasi joukko synkkiä pilviä. Perillä olimme aika loppu sluut. Osaksi myös aikaisten herätysten takia.

Jussaröön jatkettiin heti aamusta ja olimme perillä jo 12:30. Hyvä niin, koska saari tarjosi paljon nähtävää. Yllä vanhan kaivoksen rakennelmia. Saari on avautunut yleisölle vasta 2005 ja on ehdottomasti käymisen arvoinen.

Ironbeach. Ranta vain meidän käytössä.

Jylhät kalliot ovat upeita. Horisontissa häämöttää Jussarön majakka.

Vanhojen tykkialustojen vierestä löytyi bunkkereita. Poika oli aivan innoissaan.

Hylätty merivartiotorni oli avoinna ja tarjosi upeat näköalat.

Tornin läheltä löytyi kummitustalo.

Ja illalla herkuteltiin. Huomenna pitäisi saada reipasta 11 m/s myötätuulta appivanhempien mökille asti. Vauhdin huumaa siis taas. EDIT: ei tulekaan kovaa tuulta, harmi.

 

tiistai 6. elokuuta 2013

Borstö, saaristomme helmi

Hei me kryssitään. Vastatuulipurjehtijat ry saisi meistä yhden parhaimmista jäsenistä, sen verran ovat tulet tänä kesänä vastaisia olleet. Muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta. Siitä huolimatta tämänpäiväinen purjehdus Seilistä Borstöön kansallispuiston läpi oli aivan uskomattoman upea. Valitettavasti merikuvat eivät tee oikeutusta maisemille.

Nauvon itäpuolelta kierrettiin luonnollisesti koneella, mutta purjeet nostettiin heti kun mahdollista. Jouduin vähän aikaa pähkäilemään reittiä etelätuulen takia. Sellainen kuitenkin löytyi ja onnistuin hyödyntämään tuulen kääntymisen kaakkoon päivän aikana. Ajoittain mentiin täysin väylien ulkopuolella keskellä ei mitään. Vain upeaa luontoa.

Ihan muutama vene tuli vastaan. Hekin onneksi purjeilla. Muu perhekin kun oli päiväunilla, oli rauha täydellinen.

Minipurjehtija on meinaan aika hankalassa iässä. Joka paikkaan pitäisi päästä ja ihan ite. Kyllä tämä tästä ajan kanssa helpottaa...

Koska olimme startanneet jo klo 7 saavuimme kevyestä tuulesta huolimatta jo kolmen jälkeen. Näkymä oli todella idyllinen.

Luonto saarella oli hauska. Koivut varsin vaivaisia. Poika kun näytti kyllästymisen merkkejä pitkällä luontopolulla, kehitimme tarinan peikkometsästä. Ja taas riitti mielenkiintoa kulkea.

Kalaostoksilla. Sumpusta suoraan fileeksi. 20 €/kg.

Lokitkin saivat syödäkseen.

Upealle päivälle upea lopetus hyvän ruoan parissa.