Kesä joka ei koskaan alkanut. Heinäkuussa yksi hellepäivä ja pääsääntöisesti kovia tuulia. Meidän purjehduskesä nro 2. Onneksi oli edellisen kesän aikana hiukan taidot karttuneet, koska tänä kesänä kovat tuulet tekivät purjehtimisesta haasteellisempaa kuin edellisenä kesänä. Purjehduspäiviä meille kertyi liian vähän vaimon raskauden, vauvan ja kovien tuulien takia. Mutta haasteellisemmat kelit olivat hyviä purjehdustaidon kerryttämiselle. Oli pakko opetella kovan kelin kryssiä. Samalla vene näytti puutteitaan ja saatiin remppa-/hankintalistaa päivitettyä tulevalle talvelle.
Onneksi meillä oli kaksi uutta keulapurjetta tälle kesälle. Sain veneen kallistelun hallintaan ja yhdessä tasaisemman pohjan kanssa olin varsin tyytyväinen veneen kulkuun. Uudessa satamapaikassa ei valitettavasti ollut samanlaista kuhinaa kuin Espoon edustalla viime kesänä ja en juuri päässyt ottamaan mittaa muiden sunnuntaipurjehtijoiden kanssa. Kovin koettu keskituuli oli 12 m/s. FF 27:n merikelpoisuus tuossa kelissä oli positiivinen yllätys. Yllättävän merikelpoisia nämä vanhat varttitonnarit, vaikka pieniä purjeveneitä ovatkin.
1. Tärkeä etappi
Yksi henkinen kynnys, eli Porkkalan selän ylitys tuli tehtyä vieläpä yksin ja spinnulla.
2. Ikimuistoinen matka
3. Kovin reissu
Tuo oli varmasti 50 mpk yksinpurjehdus, kun 12 m/s tuuli yllätti Helsingin ulkoväylällä ja en ollut reivannut ajoissa. Kunnialla selvisin kuitenkin.
4. Mahtavin paikka
Upea Söderskär. Tuonne mennään uudestaan. Kalliokiila pitää muistaa ostaa mukaan.
5. Paras purjehdus
Purjehduksellisesti parasta oli työkaverin kanssa 10 m/s tuulella tehty syyspurjehdus. Vauhtia ja äksonia. Trimmiharjoittelua parhaimmillaan.
Ensi kesä
Haaveissa Saaristomeri. Uusi st-fokka helpottamassa menoa ja toivottavasti myös uusi isopurje. Parannellaan myös juoksevaa rikiä niin että saadaan veneestä kaikki irti. Turvallisuus tietysti etusijalla sekä mukavuus miehistölle, niin kaikilla on kivaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tykkään kommenteista. Pistä sellainen tulemaan.