maanantai 20. lokakuuta 2014

Kesä 2014

Kesän alku ei ollut paras mahdollinen. Kaikenlaista epäonnea, joista osa oli omaa mokaa ja toiset vaan huonoa tuuria. Niistä kuitenkin selviydyttiin. Kesäkuu oli kolea. Tuntui että mahtaako tästä kesää tullakaan. Yksi kauden merkittävimmistä purjehduksista sattui kuitenkin heti kauden alkuun kun pojan kanssa lähdettiin ensimmäistä kertaa kahdestaan purjehdukselle.


Kauas emme suunnanneet, vaan kiersimme vain Suomenlinnan ja yövyimme siellä. Todella kiva reissu.

Kesä ehti edetä varsin pitkälle ennen kuin sain koko poppoon kerralla paattiin. Itselläni oli suuret suunnitelmat kesälomapurjehduksen osalta. Vaimoa kuitenkin jännitti kovasti tytön takia. Keväällä tyttö nukkui huonosti ja he joutuivat turvautumaan ulkopuoliseen unikouluun. Lopulta päätettiin lähteä reissuun ilman suurempia suunnitelmia ja mennä fiiliksen mukaan.


Kuinka ollakaan säät muuttuivat upeiksi ja saimme intiaanikesän. Lapsetkin sopeutuivat veneeseen paremmin kuin olimme ikinä uskaltaneet toivoa. Päivittäiset purjehdukset muodostivat kivan päivärytmin ja joka päivä oli uusi satama koettavana. Arjen rutiinit menivätkin helposti. Keväällä ostamani kahvinkeittimen käyttö aamulla ensimmäisenä rauhoitti aamun ensihetket.


Veneeseen tekemäni pienet parannukset olivat suuressa arvossa. Tänä kesänä tavarat olivat entistä paremmin omilla paikoillaan ja monet mahdollisuudet olivat hyödynnetty. Tyttö tykkäsi kovasti nukkua päiväunet meripunkassa. Viime kesänä hän nukkui ulkona kaukalossa.

Koska kaikki sujui niin mukavasti, purjehdimme aina Maarianhaminaan asti. Tuulet olivat tänä kesänä todella suotuisia. Joskin muutaman täysin tuulettoman päivän jouduimme kokemaan. Paluumatkalla jäimme eteläiselle Saaristomerelle risteilemään ja kiertelimme muutaman päivän upeita kohteita. Matkan lopuksi saimme nauttia vielä purjehduksesta pariskuntana. Aah mitä luksusta. Säiden suhteen oli todella paljon onnea. Vain yksin tekemilläni siirtopurjehduksilla tuulet nousivat yli 10 m/s. Itse vietin kesälomalla veneellä päivän vaille kolme viikkoa. Perheelle tuli noin kaksi viikkoa.

1. Tärkeä etappi


Kihdin ylitys. Saavuimme Kökariin upealla 5 m/s etelätuulella. Meri oli todella lempeä meitä kohtaan.

2. Mahtavin paikka


Björkön sisäjärvi oli huikea kokemus. Tyttö oli tänne vielä liian pieni, mutta pojan kanssa uimme ja hypimme pitkät tovit.

3. Lapsiperheen paratiisi


Rödhamn oli kaikkea mitä olemme saaristolta toivoneet. Molemmat lapset olivat haltioissaan ja lämpimässä vedessä oli mukava uida.

4. Upein purjehdus


Kiitos appivanhempien saimme vaimon kanssa kokea rentoa purjehdusta kahdestaan. Ensin spinnuttelua Hangosta ja seuraavana päivänä tiukkaa kryssiä kohti Barösundia. Kun vielä safkatkin olivat aivan luksusta olivat nämä pari päivää kesän parhaimmat.

5. Vinkkejä


Hangonkylän På Krokenin viereisestä myymälästä ja Maarianhaminan länsisataman eteläpuolella sijaitsevasta Fisk Kojanista on hyvä tankata jääkaappi täyteen herkullista kalaa. Mukaan ostamamme hätäruokavarasto säästyikin syksyn arkiruoaksi. Voi toki olla että niitä Jalostajan säilykelihapullia ei syödä koskaan. 


Viimeisen purjehduksen tein 4 - 5.10 Käärmesaareen. Keli oli tuolloin vielä mukavan lämmin (8-10 astetta) ja kotikulmilta oli toinenkin venekunta siellä. Ilta meni kivasti nuotiolla turistessa.  Vene nostettiin 13.10. Se oli juuri oikea aika. Nyt viikon 43 lopulla alkavat lämpötilat mennä öisin alle nollan ja muutenkin on ollut varsin märkää.

sunnuntai 28. syyskuuta 2014

Isä ja poika syyspurjehduksella


Minua kiehtoi ajatus pojan kanssa kahdenkeskisestä syyspurjehduksesta. Ei mistään pitkästä purjehduksesta, vaan että yhdessä vietettäisiin yö lähisaaressa. Nyt viikonlopuksi luvattiin kaunista ilmaa. Tosin aika kovaa tuulta myös. Mutta tuo ei haitannut koska kovan tuulen st-fokkani oli vielä testaamatta.


Parhaimmillaan luvattiin 12 m/s lännen puoleista lauantain iltapäivälle. Tuo ei kuitenkaan toteutunut. Parhaimmillaan keli oli 10(13) m/s, kryssiä kuitenkin. Keulilla kovan tuulen fokka ja isossa yksi reivi. Käytännössä mentiin alitehoilla vaikka molemmissa pussia jonkun verran. Vain puuskissa pääsin vauhdin huumaan. Luultavasti tämä yhdistelmä toimii ok 12 m/s kryssillä. Iso vaan pitää vetää ihan levyksi. Aallokkoa oli sen verran, että ihan kivoja pomppuja otettiin Melkin eteläpuolella. Poika nukahti keulaan. En ymmärrä miten siinä pomppimisessa voi nukkua. Uusi pikkufokka toimi hienosti. 


Yöksi menimme tuttuun Käärmesaareen. Rantautuminen meni hienosti kun sain tultua vastatuuleen laituriin. Jätin koneeseen vedon päälle ja se piti keulan juuri sopivasti kiinni laiturissa köysien kiinnityksen ajan. Lähdimme heti kiertämään saarta. Sen jälkeen tein meille safkat ja köllimme hetken pimeää odotellen.


Tarkoituksena oli illalla vielä paistaa makkarat ja sen jälkeen lähteä pimeässä taskulampuilla saarta kiertämään.


Kaupungin valot näyttivät idylliseltä. Tuuli oli kylläkin kova ja viilensi. Onneksi nuotio lämmitti. Saunakin olisi ollut ihan kiva juttu.


Hyvältä maistuivat makkarat ja hetki oli pojalle jännittävä. Metsäkin pimeni ympärillä ja alkoi näyttää kiehtovalta.


Metsässä oli pimeää. Koko saarta emme lähteneet kiertämään. Pienen pojan piti päästä jo nukkumaan.


Yö oli levoton. 8-10 m/s tuuli osui suoraan laituriin. Onneksi keulamme oli tuuleen. Pompimme koko yön ja tuuli tuiversi mastossa. Laiturissa myös yöpynyt 9 tn kruiseri oli levollisemmin. Aamulla heräämistä kangisti toimimaton lämppäri. Kertaakaan ei ole huollon jälkeen toiminut ja en ole asialle jaksanut tehdä mitään, koska on niin vähällä käytöllä (edit: vika oli sulakkeen kontaktissa, ei huolletussa laitteessa). Ei meillä nytkään kylmä ollut, koska yö oli lämmin (10 astetta). Aamulla olisi vaan ollut kiva saada lattiat lämpimäksi. Sanoin pojalle, että ei tulla pois peittojen alta ennen kuin aurinko alkaa lämmittämään.


Aamullakin tuuli vielä n. 9 m/s, mutta kääntyi hiukan saaren taakse. Lähdimme vielä kiertämään saarta. Pitkä tovi tuli vielä juteltua ison veneen kipparin kanssa. He risteilevät Suomenlahtea ja Itämerta ristiin rastiin. Hyvin erilaista purjehdusta meihin verrattuna. Ehkä mekin sitten joskus...


Paluumatkalle saimme upean kelin. Tuuli heikkeni hiukan ja otin rennosti pelkällä isopurjeella. Hiukan yli pari tuntia niin olimme takaisin kotisatamassa. Poika hurjan tyytyväisenä kivasta matkasta. 


Paluumatkalla saimme lisäksi vielä nauttia kisailijoiden tyylinäytteistä. 

tiistai 5. elokuuta 2014

Pariskuntapurjehdusta

Appivanhemmat hakivat lapset Hangosta ja niin me saimme vaimon kanssa tilaisuuden purjehtia kahdestaan. Ostaessamme veneen 2011 poika oli 3 vuotta ja emme käytännössä ole päässeet merelle lainkaan ilman lapsia. Hangonkylästä tankkasimme herkulliset kalaostokset mukaan ja purjehdin veneen yksin itäsatamaan. Kävimme yhdessä ostoksilla ja lopulta päätimme nauttia herkullisen lounaan Makaronitehtaalla. Istuimme terassilla kaikessa rauhassa ja nautimme sataman fiiliksestä. Kello oli jo puoli yksi kun irrotimme köydet kohti itää. Oli luvattu 4 - 5 m/s myötäistä tuulta. Spinnukeliä siis.

Spinnun nostimme heti ja nopeutta mukavat 6 solmua lähes heti. Ohitimme samantien isomman fokalla purjehtineen veneen. Vaimo oli pinnassa ja oli yrittänyt pyyntöni mukaan iloisesti vilkuttaa kipparille. Oli kippari vaivoin jaksanut nostaa kätensä. Toinen kippari vastaavassa tilanteessa sisuuntui niin, että kuittasi ohittelumme pienen kamppailun jälkeen. Sen virheen teimme, että otimme sisäväylän. Kauniina päivänä isoja plaanaavia moottoriveneitä meni parin minuutin väliin ja kevyen tuulen spinnuajossa se ei ole kivaa. Ensi kerralla mennään meren puolelta. Vaimo hoiti pinnaa hienosti ja itse trimmailin purjeita. Vihdoinkin hänkin sai viettää ajan purjehtien.


Rödjaniin saavuimme kolmen jälkeen. Voi että meitä ramaisi. Lapset eivät olleet nyt aktivoimassa meitä. Tarvitsimme selkeästi virkistäytymistä. Vedessä oli vaan hiukan sinilevää. Täytin kumiveneen ja lähdimme soutelemaan vastarannalle. Kumiveneen painoraja ylittyi aika reilusti, mutta pinnalla pysyttiin. Vastarannalta löytyi puhtaampi paikka ja pulahdimme veteen. Paluumatkalla auringonpaisteen helliessä märkiä vartaloitamme totesin vaimolle, että eikö tämä ole kuin jostain Harlekiini-kirjasta. Olihan se.


Improvisoitu versio sashimista. Hangonkylän graavilohi oli todella herkullista ja shamppanjan kanssa alkupalat kuin parhaasta ravintolasta. Vaimo on kokannut upeita herkkuja koko matkan ajan. Pieni pentteri ei ole millään tavalla rajoittanut makunautintoja. Kunniakirja siitä hänelle. Muoviset kuohuviinilasit etikettivirheenä. Riedeliltä on onneksi tullut shamppanjalasit O-sarjaan. Joululahjalistaan sellaiset.


Nyt meillä oli aikaa toisillemme. Nukuimme makeasti kahdeksaan, mitä en muista tehneeni pitkään aikaan. Aamupäiväksi luvattiin hyvin kevyttä tuulta, joten ajoimme ensin koneella Jussaröön poimimaan vadelmia ja metsämansikoita. Rantasauna oli tosiaankin palanut. Harmillista. Keskipäivän jälkeen starttasimme kohti Barösundia. Luvattu tuuli oli kaakosta kääntyen itään klo kolmeen mennessä.


Liityimme Barösundiin johtavan väylään Jussarön liittymästä. Väylällä oli väkeä ihan kivasti. Samaan aikaan risteykseen sattui 3 - 4 jalkaa pidempi ihan linjakkaan näköinen vene. Merkkiä en tunnistanut. Siitä alkoi pitkä kissa-hiirileikki. Kryssi oli sen verran vajaata, että sain otettua genoasta kivasti voimaa ja pidettyä kissan takanani. Onneksi olin Aspössa puhdistanut pohjan. Vaikeimpia kohtia olivat kapeikot, joissa saaret plokkasivat tuulta. Niissä kissa saavutti kohisten massansa ja korkeamman mastonsa avulla. Liian lyhyen maston haittoja ei vaan pystynyt kompensoimaan. Tiesin, että kisu menisi vielä ohi koska tuuli tulisi kääntymään enemmän itään ja niin kävikin n. 4 mpk:n kisailun jälkeen. Kryssi kävi sen verran tiukaksi, että jouduin latistamaan genoaa paremman nousukulman saavuttamiseksi. Samalla hävisin sen voimaedun, mitä trimmaamalla olin saanut. Kisu meni ohi vain hetki ennen kuin meidän oli aika laskea purjeet ja kääntyä kohti appivanhempien mökkiä. :/


Olimme sään suhteen Hannu Hanhia. Vain pari tuntia rantautumisen jälkeen tuli ukkosrintama päälle. Vettä tuli vaakatasossa ja hurjat puuskat repivät venettä. Onneksi se pysyi kuitenkin rannassa. Seuraavana päivänä purjehdin veneen yksin Helsinkiin. Siitä tulikin jännä reissu. Ukkosrintama tuli Porkkalan päälle vain 45 min sen jälkeen kun olin ohittanut sen ja lähti seuraamaan. Mäkiluoto oli rekisteröinyt 14(16) m/s tuulia. Taivas takanani oli musta ja aaltojen harjat valkoiset. Käytännössä purjehdin pakoon minkä kerkesin. Samalla tuli kesän nopeusennätys 8,3 solmua. Keskituuli pysytteli onneksi kohdallani noin kympissä ja ei tarvinnut alkaa reivaamaan. Ilmat muuttuivat yhtäkkiä varsin epävakaiksi. Onneksi perhe ei ollut mukana.

Seuraavana aamupäivänä tein veneelle täyssiivouksen. Patjat imuroin, kuivasin ja pohjat sprayasin etikalla. Origokin tuli kiillotettua. Iltapäivällä lähdimme viettämään viimeistä lomaviikkoa minun vanhempieni mökille. Täällä onkin ollut kuuma.

keskiviikko 30. heinäkuuta 2014

Laguunia ja pupuja

Aspö-päivän jälkeen tuli peilityyni päivä. Hyödynsin Aspön varsin puhtaan veden vielä aamulla harjaamalla veneen pohjan puhtaaksi. Tuulettomana päivänä emme halunneet tehdä pitkää siirtymää koneella, vaan suuntasimme kohti Björkötä. 


Björkön laguuni muodostaa upean suojaisan luonnonsataman. Kallioilla on lenkkejä. Itse kiinnityimme kiviin. Laguunin perä oli suosittu. Ilmeisesti siellä on huussit. Ainakin siltä näytti kun kumiveneellä sinne soutelimme. Kaksi rantakäärmettä näimme uimassa.


Maasto oli kaksivuotiaalle hankala. Paikka sopii paremmin vähän isommille lapsille. 


Parasta paikassa on upea sisäjärvi. Vesi oli puhdasta ja lämmintä. Poika hyppeli veteen innoissaan ja minä myös. Tytölle kalliot olivat liian hankalat liikkumiseen.


Illalla paistoimme lettuja. Seuraavaksi päiväksi luvattiin hyvää etelän puoleista tuulta. Ideaalia siirtyä läpi kansallispuiston kohti Helsingholmia. Halusimme paikkaan, jossa tytönkin olisi mukava olla.


Purjehduspäivä Helsingholmiin oli upea. Saaristomerellä saa purjehtia rauhassa ilman isojen moottoriveneiden aallokkoa. Charlotta laiturissa kolmas vasemmalta. Huomaa aurinkosuoja. Ostin Biltemasta parin euron pressun ennen matkaa sadesuojaksi. Siitä tulikin tärkeä suoja paahdetta vastaan.


Helsingholmin hiekkarantassa on hyvä pohja. Pientenkin lasten on helppo olla.


Pupu ja koira olivat kiinnostavia. Aikuisille helpompaa kun kiinnostavia juttuja löytyy.


Tämä näky piti ikuistaa. Vaimo uimassa. Siihen tarvitaan yleensä noin 28 asteinen vesi. Nyt oltiin aika lähellä tuota.


Isä - poikajuttu. Kuinka korkealle pojan saa heitettyä. Käy räjähtävän voiman treenistä ja poika kiljuu riemuissaan. 










maanantai 28. heinäkuuta 2014

Haitarimusiikkia Aspössa

Jurmon jätimme auringonpaisteessa ja kevyellä tuulella. Matka Aspöseen oli kuitenkin lyhyt ja vähäisellä nopeudella ei ollut juuri merkitystä. Toistaiseksi varttitonnarimme nopeus on riittänyt oikein mainiosti saaristomatkailuun. 20 - 35 mpk:n välein on löytynyt kivoja satamia, joissa olemme halunneet vierailla. 



Aspössa on kiva pieni hiekkaranta lapsille. Vaimo halusi kuvata käyttämäni lapsenkuljetustavan. Hankalakulkuisissa saarissa tämä on kätevä, koska jättää toisen käden vapaaksi. 


Poika uskaltautui pelastusliiveissä mereen ja siitähän se hauskuus alkoi.


Illemmalla isäntä ja poika tarjosivat hienon musiikkiesityksen. Lapset leikkivät vieressä. Tunnelma oli mahtava. Olin niin onnellinen tuosta hetkestä.


Myös muut kerääntyivät kuuntelemaan musiikkia. Paikan nuoriso rakensi itselleen lauttaa. Sen verran helsinkiläisiä fiksumpia, etteivät lähteneet Tallinnaan, vaan tyytyivät melomaan sataman tuntumassa. Hellettä riitti. Lämpöä oli niin paljon, että välillä kastelin t-paidan märäksi. Aamulla ensimmäisenä menimme saunan rantaan uimaan. Aspö oli erittäin mieluisa kokemus ja pikkulapsiperheelle sopiva paikka. Tänne palaamme vielä. 







sunnuntai 27. heinäkuuta 2014

Savukampelaa Jurmossa

Bloggaukset tulevat nyt kovasti viiveellä, koska yhteydet ulkosaaristossa ovat olleet huonot. Rödhamnista matkamme jatkui Kökar Sandvikin kautta Jurmoon. Sandvikissa oli todella paha sinileväongelma. Laiturin ensimmäiset veneet lilluivat perunapellon näköisessä mönjässä. Illalla tuulen hiipuessa haju satamassa oli ällöttävä. Starttasimme heti aamusta kohti Jurmoa. Tuulta oli luvattu vain 2 - 3 m/s, mutta myötäinen puolelta.


Nostin spinnun heti kun pieni vire ilmestyi veden pinnalle. Korvasin leen skuutin 3 mm narulla. Spinnu pysyi kivasti ylhäällä nopeuden ollessa 2,7 - 3,5 solmua. Merta pitkin kulki ikäänkuin tuuliväyliä, joita metsästin. Yllätyksekseni sain parhaan nopeuden veden pinnalla olevan vireväylän alapuolella. Ylhäällä olevassa kuvassa koimme magical momentin kun lähes peilityynellä vedenpinnalla saimme nopeudeksi ajoittain 4,5 solmua.



Miehistö nautti purjehduksesta. Muut menivät koneilla.


Jurmoon saavuille kevyestä kelistä huolimatta kolmelta. Kahvila oli todella idyllinen ja saimme ostettua savusiikaa ja savukampelaa. Jälkimmäinen alkaa olla hyvin harvinainen herkku saaristossa.


Teimme retken saaren ympäri. Toisessa päässä saarta oli paljon kiviä. Siis todella paljon.


Kappeli oli idyllinen. Hautakivet kertoivat omat tarinansa. Mm. sodat ja lapsi-/äitikuolleisuus näkyvät näillä saaristojen hautausmailla. Ovat aina koskettavia.


Illalla herkuttelimme kampeloilla. Olivat aivan parasta herkkua. Kampela muistuttaa Välimeren kaloja. Vähän ruotoja ja todella maukas kala. Myös limppu oli parasta saaristolaatua. 


Perhepurjehdus pienten lasten kanssa on sellaista tunteiden vuoristorataa. Välillä saa kokea tällaisia upeita hetkiä.