maanantai 23. heinäkuuta 2012

Uusikaupunki

Pääkaupunkiseudulta katsottuna Ugi on jo varsin pitkän matkan päässä. Ugin vierasvenesatama on kuitenkin palkittu useampana vuotena ja kaupunkinakin Ugi on vierailun arvoinen. Me emme olleet liikkeellä purjeveneellä, vaan suurin osa matkasta mentiin autolla ja loput moottoripaatilla.



Vanhan fiskarin malliin tehtyyn Botniaan mahtui hyvin 9 henkilöä ja tilaa olisi ollut vielä ainakin neljälle. Vauva kulki hyvin hytin suojassa ja paluumatkalla dieselin jytinä nukutti ensin lapset ja sitten äidit.







Pakkahuoneen vierasvenesatamassa oli vielä keskipäivällä paikkoja jäljellä.





Kaupunginlahden varrella on useampia ravintoloita.




Vierasvenesataman veneet tuntuivat omaan silmääni varsin suurilta. 35 jalkaiset näyttivät pieniltä joukossa. Useammasta veneestä löytyi myös tutka.


Löytyi joukosta onneksi muutama pienempikin vene. Tämä porukka oli tullut Ruotsista asti. Meno on varmasti ollut urheilullista näillä tuulilla.



Kauniina kesäpäivänä kaupunki kerääntyy Pakkahuoneelle kaffelle ihailemaan purjeveneitä. Fiilis on todella rento ja mukava. Ugin sanomiinkin voi päästä. Viikottain he haastattelevat jotain kauempaa tullutta.






Tori ei valitettavasti ollut auki. Tuota Corollan perää lukuunottamatta aika olisi pysähtynyt tässä kuvassa.




Keskustaa ympäröi vanhat hienot puurakennukset. Ruutukaava-alueen laaja puutaloalue on yksi parhaiten säilyneistä empire-tyylin puukaupungeista Suomessa.


Kaikissa vanhoissa puutaloissa on piilossa sisäpihat. Joka kesä järjestetään avoimien ovien päivät, kun joihinkin taloihin ja pihoihin pääsee tutustumaan. Harmi ettemme ole sattuneet paikalle noina päivinä.


Tässä on isäni vanha kotitalo.


Nälkäiselle tutustumisen arvoinen paikka on Gasthaus Pooki ja sen saaristolaispöytä. Merimerkki Pooki on Suomen vanhin merimerkki ja löytyy luoteeseseen Ugista. Itse olen melonut sinne ja en tiedä miten purjeveneellä pääsisi rantautumaan.


Ongelmana oli, että kaikki herkut eivät mahtuneet kerralla lautaselle.




Gasthaus Pookin sisäpiha oli idyllinen. Jazz-muusikoitakin käy siellä soittelemassa.


 
Lapsiperheitä hemmotellaan lahden itäpäässä ja eteläpuolella olevalla leijona-leikkipuistolla. Paikallinen Lions Club on lahjoittanut sinne upeita laitteita. Helsinkiläisenä ihmetyttää, että 15 000 asukkaan kaupungissa on hienompi leikkipuisto kuin 560 000 asukkaan Helsingissä. Prioriteeteistahan se on kiinni.

perjantai 13. heinäkuuta 2012

Surkeaakin surkeampi purjehdusreissu

Maakrapu sisko perheineen tuli auttamaan vauvan kanssa ja päätimme lähteä porukalla purjehtimaan. Äiti ja vauva jätettiin kotiin, joten matkaan lähtivät; uhmaikäinen 2 v tyttö, 4 v poikani,  siskoni, siskon mies ja minä. Ruokapöydässä ennen matkaa vaimo saarnasi minulle, että spinnun kanssa et ala leikkimään ja et oleta ihmisten osaavan yhtään mitään. Mitään styypureita ja paapureista ei saa käyttää. Jouduin siis määrittelemään tulevalle miehistölle oikean ja vasemman. Ts. perästä keulaan katsottuna. Käytiin myös läpi, että lasten ja naisten paikka on kannen alla lähdössä, kiinnityksessä ja käskyn käydessä. Veneellä asiat myös tehdään tarvittaessa ripeästi ihan turvallisuussyistä.

Arvauskeskus Ilmatieteenlaitos oli tällä kertaa ennustanut 4 - 6 m/s ja puolipilvistä/pilvistä. Kaiket edellytykset leppoisalle purjehdukselle piti olevan.

Reissun alku sujui hyvin irroituksineen hyvin. Kaksivuotiasta ei tosin kiinnostanut kipparin toiveet sijoittumisista, vaan hän halusi aina sinne, missä ei olisi saanut olla. Näin oli poikammekin kanssa viime kesänä, kunnes hän oppi veneen tavoille. Purjeet saatiin ylös ja muutama halssi kryssittyä. Sitten tuli pilvet, vesisade ja pläkä.


Ensin tuli vähän vettä ja sitten vähän enemmän. Sisko ja lapset piti laittaa sisälle. 2 v sai hepulin ja yritti takoa tiensä luukun läpi. Yritimme koneella pilveä karkuun, mutta se seurasi meitä. Merellä odotti lisäksi uusi saderintama. Käännyimme lopulta takaisin kotisatamaa kohti. Koneenkin ilmaongelmat jatkuivat ja käynti vaelteli muutaman kerran.

Dramaattisia hetkiä koettiin kun pojan leluveneen kiinnitys petti. Koko saaristo kuuli pikkumiehen pettymyksen. Seurasi leikkiveneen pelastusoperaatio. Ensimmäinen MOB-harjoituksemme. Vasta kolmannella lähestymisellä sain ongittua veneen turvaan. Lähestyimme venettä aluksi liian nopeasti ja keksin koukku oli lisäksi liian suuri veneen aukkohin nähden. Isistä tuli sankari. 

Aurinkokin alkoi paistaa melkein samalla hetkellä kun kiinnityimme takaisin laituriin. Saatiin sentään purjeet kuivaksi. Otetaan uusiksi paremmalla säällä. 






maanantai 9. heinäkuuta 2012

Pelastusliivien sovitus


Kävin aamulla ostamassa Bambi Supersoft pelastusliivit vauvalle. Vauvamme jää speksatun kilorajan 3 kg alle. En tosin usko, että kolmekiloisenakaan nuo liivit sopivan kokoiset olisivat. Sen verran isot tuntuvat olevan. Taitavat tulla käyttöön vasta ensi kesänä.


Vauvalla ei vielä kovin hyvä näkö ole, mutta selkeitä kuvioita pitäisi pystyä näkemään. Nyt onkin jo hyvä hetki assosioida purjeet ja turvallinen ympäristö :)


Isillekin jotain, nimittäin uusi kännykkäkotelo. Yksinpurjehduksilla on hyvä olla puhelin kaulalla. Jos vaikka sattuu tippumaan veteen. Ostospaikka Welhonpesä, joka myy melontaan tarkoitettua tavaraa. Päivällä tuli käytyä myös Captains Shopissa, josta ostin törmäysfendarin ja sellaisen lippalakin, jonka saa paitaan kiinni. Viime kesänä taisi lentää kaksi lakkia mereen windexiä katsellessa. On kuitenkin varsin tärkeä varuste tuo lippalakki aurinkoisella säällä. 
 

sunnuntai 8. heinäkuuta 2012

Miehistö lisääntyi

Hiukan on ollut hiljaista purjehdusrintamalla kun vauva päätti tulla maailmaan 3 viikkoa etuajassa. 30.6 meille syntyi pikkuruinen tyttö. Hän syöksyi maailmaan sellaisella vauhdilla, että selvästi on ainesta kilpapurjehtijaksi. Synnytys kesti 34 minuuttia ja oli minuuteista kiinni, että ehdin itse paikalle.


Pienen kokonsa takia vauva joutui viettämään ensimmäiset päivänsä valvontaosastolla, vaikka mitään varsinaista ongelmaa ei ollutkaan. Nyt on onneksi koko perhe jo kotona. Itse kävin tänään veneellä asentamassa uudet kiinnitysköydet ja sammuttimen sekä tekemässä pieniä huoltohommia. Ensi viikolla pääsemme toivottavasti vauvan kummitädin ja -sedän kanssa purjehtimaan Helsingin edustalle. Huomenna pitää vielä käydä ostamassa liivit pikkuiselle.