lauantai 29. kesäkuuta 2013

Pikavisiitti Porkkalaan

Perjantaiksi oli luvattu hyvää tuulta tosin vastaista. Lähdin töistä aikaisin ja ajattelin ajan riittävän kryssienkin tuulen ollessa hyvä. Perhe mökillä, joten mies ja meri teemalla mentiin.


Sain vihdoinkin vietyä pinnapilotin asennuksen loppuun. Onneksi tilaamani asennusosa ei koskaan saapunut ja päädyin lopulta asentamaan pilotin styyran puolelle. Ainut paikka vauvan kaukalolle kun on paaran puolella. Teetin varteen 180 mm jatkeen ja silloin sen pystyi asentamaan kuten alkuperäinenkin pilotti oli. Tuosta se on hyvä laskea pois pinnasta ja pysyy tukevasti. Oli luksusta irroittaa köydet samantien ja laittaa purjeet kuntoon vasta koneajon aikana. Aikaa säästyi mukavasti.

Tuulta oli Harmajan mukaan 7(9) m/s. Puuskien takia laitoin 1. reivin. Olisi tuo tiukalla isollakin mennyt, mutta nyt pystyi ottamaan rennosti. Laitoin narun ohjaamaan ja istuskelin reunalla kaiteeseen nojaillen. Ihan hyvin naru tehtävästään suoriutui, mutta yhtä aaltoa ei osannut väistää. Sen seurauksena kuivateltiin shortseja jonkin aikaa. Meri kävi sen verran, että jos vaimo olisi joutunut sisällä olemaan, olisi paha olo tullut varmasti. Melkin kohdalta suuntasin Rysäkaria kohti merelle. Sinne asti meni hienosti, sitten meri alkoi kenkkuilemaan.

Tuuli heikkeni yllättäen ja shiftaili. Purin reivin, mutta vauhti ei miellyttänyt. Isompi vene ohitti koneella ja nostivat purjeet jonkin matkaa edessä. Siitä sain inspiksen vaihtaa isomman genoan. Parilla halssilla ohitin heidät, mutta en ole varma yrittivätkö kryssiä vai vaan purjehtia edes taas.


Matka eteni nyt hiukan joutuisammin. Kytön jälkeen onnistuin löytämään paikallisen tuuliaukon. Lähempänä manteretta pari venettä eteni mielestäni ihan joutuisasti. Pian huomasin yhden veneen saavuttavan. Sen muodoissa oli jotain kovin tuttua. Pääsin aukon ohi ja pakoyritys sai tuulta purjeisiin. Saavuttava vene nousi korkeammalle paremmalla vauhdilla. Jouduin väkisinkin hakemaan nopeutta alempaa. Nopeutta oli vaivaiset 3 - 4 solmua. Kirosin keulapurjetta, jonka geometria ei ole täysin onnistunut. Ainakaan jos vertaa kisaavien veneiden purjeisiin. Risteävällä halssilla moikkasivat iloisesti kun olin väistämisvelvollinen. Tämä ei kuitenkaan ollut vielä tässä, koska seuraavassa risteyskohdassa joutuivat väistämään. Sen jälkeen alkoivat ottamaan eroa vähitellen. Näinä hetkinä sitä toivoo, että olisi masto metrin pari pidempi. Onneksi se oli sentään 10 x kalliimpi FG 331. Fokalla ajoivat.


Loppui loppukin tuuli ja piti aloittaa mopoilu. Kello oli jo paljon. Matka ei ollut oikein edennyt alle 4 solmun kryssinopeuksilla.


Oli ajatellut mennä Porkkala Mariniin, mutta päätinkin kurvata Lähteelään. Onneksi niin. Siellä odotti rauhallinen satama. Ja en tarvinnut ravintolan palveluita, koska mulla oli omat eväät mukana.


Töissä sen verran kiirettä, että pää oli tyhjänä ruokakaupassa. Tässä siis tulos. Ensi kerralla voisi ottaa vähän paremmat eväät mukaan. Onneksi nuotio oli valmiiksi lämmin ja sain ruoan nopeasti. Leppoisa eläkeläismies piti seuraa hetken aikaa. Hän oli viikko sitten jo veneillyt paikalle. Näytti rannasta veneettään. Se oli hauskannäköinen yhdistelmä moottori- ja purjevenettä sekä kylpyammetta. Kuulemma kamala purjehtia ja ajaa koneella, mutta tilava sisältä. Kerran oli ylittänyt Porkkalan selän ja koira oli anelevin silmin veneen pohjalta kysellyt, loppuuko tämä rullaus koskaan. Hän olikin tullut sisäväylää pitkin ja ihmetteli kun juttelin Rysäkarista, että purjehdinko ulkoväyliä.


Maittavan illallisen jälkeen olikin rentouttava hetki saariston ääniä kuunnellessa. Luontohan ei ole hiljainen, sen äänet vaan ovat aika paljon miellyttävämmät kuin Helsingin mölyt. Nukuin ensimmäistä kertaa keulakajuutassa. Ja hyvin nukuinkin. Aamulla sade ropisi veneen päälle ja ei tehnyt mieli ulos kömpiäkään. Sade kuitenkin loppui ja kävin kahvilassa aamiaisella. Sitten kone käytiin ja kotimatkalle.


Luvatusta 5 m/s pohjoistuulesta ei tietokaan. Sen kun piti viedä minut ripeästi kotiin. Vastaista 3 - 4 m/s max ja veneen nopeus sama solmuina. Kytön ohi jaksoin ottaa rennosti ja naru jälleen pinnamiehenä. Ennen Rysäkaria tuuli hiipui edelleen ja aloitin mopoilun.  Piti ehtiä maalikauppaan.


Mahdoinkohan aiheuttaa kuvauslinjani takia harmaita hiuksia tälle X:lle. Toivoin sen olevan unelmaveneeni X-332, mutta olikin isompi rattiversio. Kovin suurta nopeutta hekään eivät kevyessä tuulessa edenneet.

Matka oli rentouttava ja siitä ihmeellinen, että mitään varsinaista mokaa ei tällä kertaa tapahtunut. No 2. reivin köydet jumittivat hetkellisesti reivin purkua, mutta sen lisäksi ei muuta. 






torstai 27. kesäkuuta 2013

Sitä sun tätä

Juhannus meni mökkeillessä, mutta heti alkuviikosta kävimme merillä. Niinkin hurja reitti kun Suomenlinnan ympäri ja Kruunuvuorenselkää edes taas. Tämä koska mereltä tuli sadepilvet päälle ja niitä yritin huonolla menestyksellä väistellä. Pilvet onneksi nostivat kivan tuulen, joten ihan kivan fiiliksen tuollakin pienellä pyrähdyksellä sai.


Vaimo yllätti taidoillaan purjehduksen lopussa kun laskimme nopeasti purjeet sadepilven lähestyessä. Hän sai koneen käyntiin ilman neuvoja ja olin tuosta hyvin ylpeä. Hätätilanteessa tärkeä taito.


Melkein saatiin pieni kisa aikaiseksi folkkarin kanssa, mutta Suomenlinnan lautat tulivat häiritsemään kesken kaiken. Purjehdus meni tosi kivasti. Lapset käyttäytyivät hyvin, vaikka Minillä on 4 hammasta puhkeamassa. Sadepilvetkään eivät häirinneet. Pieni vesisade vaan piristi kovassa helteessä. Lämpöähän oli noin 27 astetta. 



Juhannuksena syötiin hyvin. Aattona oli Suomi-teema. Sen kunniaksi mm. savustettua ahventa, lohta, etikkakurkkua ja Susiluodon emännän silakoita kahta sorttia. Juhannuspäivän teemana oli liha. Muurikalla grillatut kasvikset olivat todella hyvät lihan kanssa kuten grillattu fenkoli myös. Jäätelökone tuli myös vihkittyä käyttöön. Vielä ei ollut tuoreita mansikoita, mutta pian on. Pojalle 40 min valmistusaika oli selkeästi liian pitkä ja taisi lusikka käydä täyttöaukosta ennen jätskin valmistumista.

Vauvan karsinasta tai leikkikehästä tein kehitysversion #2. Tätä kehtaa jo esitellä, koska on taatusti turvallinen. Korotin tangon niin korkealle, että Mini ei taatusti pääse putoamaan ja vahvistin reunat dyneemalla. Suojaverkko on ihan kätevä ihan miesten iltapurjehduksillakin, koska laukut voi heittää tuonne ja eivät putoa veneen kallistellessa. Ostin veneeseen Bauhausista minikokoisen ruuvipuristimen ja rautasahan. Olivat älyttömän kätevät pultteja lyhentäessä. 


SVB:ltä tilasin led-polttimot vanhoihin valaisimiin. Virtaa noiden pitäisi viedä vain kymmenesosan vanhoihin verrattuna. Olivat myös varsin kirkkaat, mutta valon väri varsin valkoinen. Ei siis samalla tavalla tunnelmallinen kuin vanhoissa. Mutta nyt ainakin näkee touhuta iltojen pimentyessä.


Vaimo lähti lasten kanssa takaisin saareen. Ts. jäin kesäleskeksi pitkän työlistan kanssa. Mutta huomiseksi on luvattu hyvät tuulet...

lauantai 22. kesäkuuta 2013

Jonkun viimeinen juhannussoutu?

Aamulla löytyi mökin rannasta tällainen vanha saaristolaismallinen soutuvene. Kiinnitysköydet sisällä veneessä, vene vettä täynnä, toinen airo ulkona veneestä. Ilmoitin meripelastukseen. Hankala tilanne heillekin kun yhtään ei tiedä mitä on mahtanut tapahtua. Tuulikin pyörinyt yön aikana niin, että hankala sanoa mistä suunnasta tullut.

maanantai 17. kesäkuuta 2013

Kovaan tuuleen

Määritelmä kova tuuli on tietysti suhteellista. Omalla veneelläni tuossa +8 m/s kohdalla aletaan jo puhumaan urheilullisesta purjehtimisesta. Nyt lähdetiedot tuulen suhteen olivat aavistuksen ristiriitaiset. Eilen illalla annettiin uutisten lopuksi kovan tuulen varoitus, mutta fmi:n animaatiosarja näytti 9 m/s. Niin tai näin, joka tapauksessa sopivaa tuulta miesten kesken.


Heti sateen jälkeen kohti tummia pilviä.


Isossa yksi reivi ja tuuli ei ollutkaan kovin kovaa. Meno itseasiassa aika leppoisaa. 


Olisi pitänyt olla 5 minuuttia ennen liikkeellä, olisimme päässeet ennen tätä ulos. Tuuli oli sen verran lännen puolella, että jouduimme kryssimään Suomenlinnan pohjoispuolen kapeaa väylää. Tilaa ei hirveästi ollut. Onneksi ei tullut ketään vastaan.



Särkän kohdalla tuuli kiihtyi reippaasti. Onneksi oli yksi reivi tuolloin.Tuo näyttäisi olevan sellainen kohta missä tuuli on aina ympäristöä korkeampi.


Suuntasimme tämän kanssa samaa matkaa kohti Melkkiä. Tuuli alkoi nousta pikku hiljaa.  Yksi vene yritti samaan suuntaan, mutta en tiedä oliko rullagenoa jumissa vai mikä oli. Genoaa ei oltu skuutattu sisään juuri lainkaan ja yrittivät kryssiä. Pian taisivat valita toisen reitin.


En osaa tarkalleen sanoa paljonko tuuli. Ihan reippaita kallistuksia otettiin jo kuitenkin. Levankia ei tarvinnut kuitenkaan siirtää vielä alaspäin. Harmaja näytti vaan 8 m/s keskituulta, mutta mielestäni tuuli nousi välillä kovemmaksi. Aallokko hidasti jonkin verran kryssiä.


Vaikka ulkona tuuli suhisi oli kajuutassa rauhallista. Vene tuntui varsin hiljaiselta ja salongin sohvilla olisi luultavasti voinut nukkua makoisasti. Veneen liikkeet olivat siinä kohtaa varsin vaimeat.

Melkin kierron jälkeen oli leppoisa myötätuuliosuus. Nautittiin hyvä patongit ja otettiin rennosti. Onnistuin purkamaan reivin myötätuuleen purjehtiessa. Matkaa tuli 15 mpk ja laiturissa oltiin jo klo 20 hyvän tuulen takia. Molemmat purjehtijat varsin tyytyväisinä. Laituriin ajo ei mennyt ihan nappiin. Jouduin laittamaan poijuhaan paaran puolelta ja köysi jäi jumiin pelastusrenkaan telineeseen. Sivutuuli painoi lisäksi venettä sivuun. Rantaan kuitenkin päästiin. Päivän mokana perälipun unohtuminen.

sunnuntai 16. kesäkuuta 2013

Aamupurjehduksella

Tuulten herra on nyt käsittänyt tämän homman aivan väärin. Viikolla kun voi miesporukassa lähteä taistelemaan merta vastaan voi laittaa ne 10 m/s tuulet ja näin viikonloppuna mielellään sitten kevyemmät kelit. Nyt su aamuksi lupasi kevyttä tuulta, mutta saderintama piti tulla klo 13 ylle. Koska ikäloppu automme on jälleen kerran korjattavana emme olisi julkisilla ehtineet tämän poppoon kanssa aamupurjehdukselle. Lähdin siis yksin fillarilla.


Sunnuntaiaamulla klo 9 Helsinki on parhaimmillaan. Joihinkin satunnaisiin kulkijoihin voi törmätä, mutta aika omassa rauhassa sai polkea. Reittini kulki lisäksi Viikin luonnonsuojelualueen läpi, joten ei tuota oikein voi kaupungiksi kutsuakaan. 


Yllättävän paljon oli rannassa veneitä vaikka viikonloppu. Vaikka kello oli vähän matkustajalaivoja ja vesibusseja sai väistellä ennenkuin meri aukeni. Kokeilin tällä kertaa hiukan eri reittiä Suomenlinnan pohjoispuolen väylää pitkin. Varteenotettava reitti merelle tuonkin.  Kruunuvuorenselällä tuuli oli kevyttä ja kokeilin erilaisia trimmejä. Ei noita juuri pystynyt vertailemaan koska tuuli muuttui koko ajan.


Merellä tuuli nousi 5 - 6 m/s:iin. Aloin tasaisesti kiristämään liikkejä isopurjeesta. Voimaa oli aika mukavasti.

 

Tuollainen 10 - 15 astetta on varsin mukava kallistus ja puuskassa saa käydä 20 asteessa. Kun tuo 20 astetta alkaa olla jatkuvaa pitää alkaa miettimään voiman vähentämistä. Näitä kuvatessa meni sitten käännöspiste pitkäksi ja yhtäkkiä tajusin olevani hylyn yläpuolella karikon länsipuolella. Kurssimuutos oli tuon jälkeen kohtalaisen nopea. 


Sivutuulessa/slöörissä päästiin sitten jo runkonopeutta. 


 Purjeilla tuo nopeus ei vielä laske perää, vaan IOR-vene kulkee kevyesti hiljaa solisten. Moottorilla vastaava nopeus painaa perää jo reilusti alas ja nostaa aallokkoa.


Kruunuvuorenselällä oli kahdet kisat käynnissä. Folkkarit tulivat kovaa kohti. Onneksi joutuivat käymään poijulla kääntymässä. Olis ollut ihan ensteks kauheeta jos olisivat pienillä fokillaan ohittaneet meikäläisen.

Rantautuminen meni helposti. Laiturilta katselin kun isompaa ruorillista purjevenettä ajettiin perä edellä rantaan. Puuhaa näytti helposti riittävän kolmelle.  Kokonaismatka 44 km, josta pyörällä 24 km.

maanantai 10. kesäkuuta 2013

Saaristoviikonloppu

Viikonlopun alkupuolisko vietettiin saaressa juhlien vaimon synttäreitä. Sää suosi ja tarjoilut olivat parhaimmasta päästä.





Minipurjehtijalla vauhtia riitti ja reviiriä piti heti laajentaa pihalle asti. 


Monelle lokoilu auringossa rantakalliolla lämpimänä kesäpäivänä on varmasti unelmien täyttymys. Purjehtija katsoo kuitenkin merelle ja haaveilee liehuvista virtauslangoista. Ahdistusta ei helpota yhtään se, että laiturin yhdessäkään veneessä ei ole mastoa.

Lauantain juhlinnan jälkeen tuohon tuli kuitenkin helpotusta kun ajoimme heti aamusta takaisin kotiin ja pakkasimme perheen veneeseen. Tarkoituksena mukava synttäripäivällinen Ison Vasikkasaaren Gula Villanissa. Tuultakin oli luvattu täydelliset 5 m/s. 

Rannassa tuuli ei vaan ollut luvatun mukainen. Puuskittaista ja jotenkin repivää. Päätin ajaa koneella alkumatkan, koska tuuli oli täysin vastainen. Särkän jälkeen aloimme nostamaan purjeita. Meri oli vähän levoton. Siinä kävi sitten niin, että en antanut puomille riittävästi löysää ennen kuin nostin isopurjeen. Purje jumitti skuutista. Kun päästin siitä löysää, pyörösokka falskasi ja kiinnitys levankiin petti. Purje salamannopeasti alas. Vaimo piti itkuisena skuutista kiinni. Tilanne kuitenkin hallinnassa ja nopealla korjausoperatiolla skuutti kiinni levankiin. Vaimo siirtyi rauhoittumaan kajuuttaan vauvan seuraksi. Nostin itse ison jolloin venekin rauhoittua aallokossa.

Vauhtia ei ollut pelkällä isolla kuitenkaan riittävästi ja pyysin vaimon pinnaan st-fokan noston ajaksi. Juuri kun sain fokan ylös tuli tietysti puuska ja vaimo kiljuu pinnassa;"mitä mä teen!!" Kaikki hyvin pidä vaan suunta. Minuutti pari meni että sain trimmin kohdalleen ja päästiin kryssimään mukavasti. Säädin voiman niin, että puuskissakaan emme kallistuneet yli 20 astetta. Vaimokin sai värin takaisin kasvoilleen, vauva nukahti, kaikki oli hyvin.

Kryssi st-fokalla oli todella leppoisaa puuhaa, mutta fokassa ei ollut riittävästi voimaa ja iso Swan pääsi karkuun. Tuulitasapainokaan ei ollut ihan kohdallaan ja peräsin jarrutti hiukan. Onnistuin kuitenkin kryssimään kiinni reivatulla isolla purjehtineen H:n. Yllätin pojat ns. takaoikealta. Tuon huomattuaan haastoivat kisaan slööriosuudelle. Vauvan turvakaukalolla varustettu Charlotta ei luonnollisesti taitanut näyttää kovinkaan pahalta vastukselta. Löysäsin fokan nostinta hiukan, takastaagi löysälle, skuutit kohdalleen. Muutama kiva puuska ja pojat jäivät sadan metrin päähän.

Laiturista onnistuimme onneksi saamaan kylkipaikan. Sivutuulla kiinnittyminen poijuun ei näyttänyt kovinkaan houkuttelevalta. Valitettavasti laiturilla ei ollut herrasmiehiä kiinnittymisen aikana ja busterkuskeilta ei apua herunut. Ihan mallikkaasti saatiin kuitenkin vene kiinni.



Itse ravintola petti sitten pahemman kerran. Lihapulla-annoksen saaminen kesti 1h 15 min ja kaksi kertaa pyydetyt leipälautaset eivät koskaan saapuneet. Kuten ei pojan jäätelöannoskaan. Annoskoko vastasi lähinnä lasten annosta ja 16 euron hinnalle ei vastinetta saanut. Kello oli jo paljon ja pettyneinä suuntasimme kotia kohti.


Kotimatkalle laitoin isoimman genoan sivumyötäisen tuulen takia. Nopeusmittari ei juuri alle kuuden solmun tippunut. Isillä oli siis hauskaa.  Matkalla näki monenlaista kallistusta. Kts. horisonttiin yläkuvassa.


Tämän veneen kölikin näkyi kallistuksessa ja suurinpiirtein puolet pohjasta. Pian tämän jälkeen tuli vanhempi purjehtija sinirunkoisella FG 331:lla vastaan ja vene oli kallistunut tuskin 10 astetta. Kokemus on vaan kova juttu merellä.

Vauhtia siis riitti ja purjehdus oli kivaa. Tuulta n. 7(8) m/s. Minipurjehtija ei vaan tykännyt isänsä tekemästä karsinasta vaan halusi kontata pitkin venettä. Sivumyötäisellä vene rullasi hiukan ja vaimon piti katsoa Minin perään. Tuon seurauksena vaimolle tuli sitten paha olo. Vaimo kannelle ja Mini turvakaukaloon. Rauhoittui kun sai pullaa syödäkseen. Nukahti hetkeksi vain herätäkseen itkemään juuri rantautumisen aikaan. Perhepurjehdus on kyllä välillä yhtä vääntämistä. Oppii kyllä arvostamaan rauhallisia hetkiä.