lauantai 28. syyskuuta 2013

Syyspurjehduksella

Perhettä en edes yrittänyt houkutella mukaan. Merellä kun on jo kuulemma kylmä. Säätiedotus näytti puolipilvistä ja hyvää 6 - 8 m/s pohjoisen puoleista tuulta. Mantereen puolelta tulevaa tuulta ei juuri kesällä pääse Helsingin edessä kokemaan. Pohjoisen puoleinen tuuli tarkoittaa että aallokon puolesta saadaan järviolosuhteet kaupungin edustalle.


Venemessuilta ostamani purjehdustakki pääsi nyt ensimmäistä kertaa testiin. Aluksi olo oli vähän tönkkösuolattu tuon korkean kauluksen takia, mutta kyllä siihen sitten tottui. Kylmää merellä ei tässä varustuksessa ollut. Enemmänkin meinasi puuhatessa tulla hiki.


Audimiehiä merellä. Suuntasin kohti Melkkiä slöörillä. Sivumyötäseen oli leppoista mennä. Tuulta oli mukavasti ja kuten näkyy aallokkoa ei juuri lainkaan.


Melkin kierron jälkeen alkoi kryssi takaisin. Tässä tapauksessa se purjehduksen parempi osuus. Merellä oli ihan mukavasti porukkaa.


Tästä kohtaa Helsinki näyttää mereltä ihan mukavalta. Joskus aikoinaan on osattu rakentaa viihtyisän näköistä kaupunkia.


Tuuli nousi ja puuskat varsinkin. Purjeet liian löysällä ja välillä mentiin aika kallellaan ennenkuin sain trimmit paremmiksi. Keulalla oli kolmos genoa. Kryssin Särkästä sisään ja siinä oli hyvä harjoitella nopeaa skuuttausta yksinpurjehduksella. Veneen kun laittoi kääntymään sopivalla nopeudella sain skuutattua sisään ilman vinssausta.


Suomenlinnan pohjoispuolen kapealla väylällä tuli trimaraani vastaan. Onneksi molemmilla oli sivutuuli. Vasemmalla näkyy lisäksi Suomenlinnan lautta. Noita saa olla joka kerta väistelemässä. Liikkuvat varsin nopeasti.


Tuuli nousi edelleen ja puuskat kovenivat. Harmaja näytti parhaimmillaan n. 9 m/s keskituulta. Mulla oli liikaa purjetta. Latistin ison täysin. North Sailsin iso on ollut mahtava purje. Yritin puuskissa saada Charlottan broachaamaan. Vene kallistui 30 asteeseen ja pinnasta sai pistää vastaan jonkin verran. Suunta ja nopeus pysyivät kuitenkin nätisti. Peräsin piti todella hyvin. Tiukassa kryssissä nopeus pysyi 5,5 solmussa. 


Vaimo oli iloinen kun sai miehensä mereltä kotiin ja päätti kokata herkullisen illallisen.


Tryffelirisottoa ja lampaan ulkofilettä. Hyvä vinkki Pilvelle!


Tarte tatin oman puutarhan omenoista. Aivan herkullista. Loistava lopetus loistavalle syyspäivälle.

keskiviikko 18. syyskuuta 2013

Konkarin matkassa

Miten purjehdus muuttuu kun veneelle tulee 9 jalkaa pituutta ja yli 3000 kg massaa lisää? Nyt sain kokea tuon kun Timo blogista Cruising and racing in the Baltic antoi mahdollisuuden tutustua veneeseensä Avance 36:een. Oma toiveeni oli päästä merelle hiukan kovemmassa tuulessa ja tuo onneksi toteutui.


Liput liehusivat suorana HSK:n rannassa. Ennuste näytti illalle 10 m/s itätuulta. Ts. varsin ideaalia tuulta koukata hiukan meren puolella kokeilemassa avomeripurjehdusta. Veneessä meitä oli neljä miestä. Itselläni oli lyhyin kokemus purjehtimisesta.


Heti aluksi tuli selväksi, että nyt ollaan kyseessä aivan eri luokan voimien kanssa kuin omassa varttitonnarissani. Täysin voimin iso vinssattiin mastoon ja kuitenkin mastoliikki jäi löysälle. Vaikka meillä oli yksi reivi käytössä, puuskat ottivat kunnolla kiinni ja kallistuskulmat olivat selkeästi korkeammat mihin olen omassa veneessäni tottunut. Samoissa paikoissa missä olen omassa veneessäni tottunut istumaan ei pysynyt paikoillaan. Päätettiin parantaa trimmejä kiristämällä molempien purjeiden falleja.


Fallien kiristyksen jälkeen kallistelu väheni ollen kuitenkin hiukan enemmän mihin olen tottunut. Avance 36 on suhteessa kapeampi vene kuin omani ja tuolla on varmasti vaikutusta siihen millä kallistuskulmalla venettä ajetaan. Välillä vesi kävi jopa leen kannen päällä. Vene ei kuitenkaan lähtenyt broachaamaan. Oma veneeni olisi tuossa vaiheessa jo lähtenyt kääntämään keulaa tuuleen. Olimme tuossa vaiheessa vielä saariston suojassa ja alle metrisellä aallokolla ei juurikaan ollut vaikutusta kulkuun. Massan ja kapean rungon ansiosta vene jyräsi rauhallisesti aaltojen läpi.


Ulompana aallokkokin kasvoi ihan miehekkääksi. Harmajan tuulimittari näytti mielestäni alakanttiin 9(11) m/s. Kovissa tuulissa surffaava työkaverini on sanonut, että itätuulilla Harmaja näyttää alakanttiin ja siltä se merta katsoessa näytti. Emme lähteneet kryssimään, vaan seurasimme matkustajalaivaa sivutuulessa merelle. Uloimpien saarten jälkeen alkoi tulla parimetrisiä aaltoja vastaan. Nyt alkoi isokin vene jo liikehtimään aaltojen vaikutuksesta.


Pinnatuntuma oli aivan erilainen kuin omassa veneessäni. Voimaa tarvittiin luonnollisesti enemmän, mutta myös ennakointia. Myöhästynyt korjausliike muutti kurssia lähes 10 astetta ja sen korjaamiseen kului huomattavasti enemmän aikaa kuin omalla pienellä veneelläni. Yhtä tarkka ajo mihin olen tottunut vaatisi todennäköisesti jonkin verran harjoittelua. Pidempi runko oli luonnollisesti suuntavakaampi. Jossain vaiheessa sivuaalto löi hiukan vettä sitlooraan ja kasteli penkit. Päätin lähteä vaihtamaan purjehdushousut päälle. Tuo oli kuitenkin huonoin hetki mennä sisätilaan. Itselläni on taipumus matkapahoinvointiin ja sisällä tuli äkkiä huono olo aallokon käydessä (ominaisuus joka tuli itselle selväksi jo varusmiehenä miinalaivalla). Kapeassa veneessä oli onneksi tuet lähellä kun heiluin sisällä. Käännyimme slööriosuudelle ja katselin kajuutasta kun takana nouseva aalto nousi pinnamiehen pään yli. Millaiseksi aallokko muodostuukaan kun oikeasti tuulee kovaa. Tällaisessakin kelissä isompi ylitys vaatisi perhepurjehduksessa käytännössä sen, että lapset nukkuisivat ja vanhemmat voisivat olla ulkona. Sitlooraan päästyäni alkoi olo heti helpottaa. Itse kipparoidessa en ole pahaa oloa kokenut. Pinnassa joutuu keskittymään itse suoritukseen.

Purjehduskokemuksena tämä oli itselle erittäin arvokas. Kiitos siitä Timolle. En usko että nyt lasten ollessa pieniä tulen tämän kokoluokan venettä vielä ostamaan. Jo vinssinvapauttajien avaaminen vaati sen verran voimaa, että vaimoni ei pystyisi minua tarvittaessa auttamaan. Avomerellekään ei tee mieli ennenkuin lapset ovat riittävän isoja toimimaan itsenäisesti. Meillä riittää onneksi vielä saaristoa tutkittavaksi siihen asti.

Loppukevennyksenä Merenneidolle ja Anskulle kuvia keittiöstä.

Before (elämää kaaoksen keskellä):






After (eri kulmasta kuvattuna):



Ei nyt löytynyt kuvaa, missä näkyisi koko kokonaisuus. Puolet siis tässä.

lauantai 14. syyskuuta 2013

Citypurjehdusta ja bloggaajien bongausta.

Säätiedotus syyskuun puolivälin lauantaille näytti taas aivan uskomattomalta. Aurinkoa, lämmintä ja hyvää tuulta. Päätimme viettää päivän lähivesillä ja viedä poikamme takaisin Suomenlinnan jännittäviin luoliin.


Säätiedotus ei pettänyt. Jo aamulla klo kymmenen oli lämpöasteita 17. T-paitakeli. Ajelimme koneella Suomenlinnaan. Noin pienellä legillä en viitsinyt purjeita nostaa. Vaikka lähdimme kohtuu aikaisin liikkeelle, oli satama varsin täynnä saapuessamme. Jouduin kiinnittymään varsin hankalasti laiturin päähän. Erilaisia springiviritelmiä tarvittiin, jotta sain veneen pysymään paikoillaan. Kesken kiinnittymisen poikkesi paikalle Elena blogista Proviantti. Olinkin miettinyt jo koska satumme samaan satamaan samaan aikaan. Oli kiva tavata purjehtija, josta oli vain jotain blogin kautta saatuja mielikuvia. Olin todennäköisesti varsin hätäistä juttuseuraa vaiheessa olevan kiinnittymisen takia.



Matkamme jatkui kohti Kustaanmiekkaa. Siellä näin sivusilmällä tutun värisen veneen. Kukas muukaan siinä kuin Kerttu blogista mikä on punainen ja kelluu. Huomatkaa kipparin intensiivinen katse kohti windexiä.


Pelottomasti Kerttu suuntasi kohti suurta merta.


s/y Charlottan päällikkö ja försti silleen lähekkäin.


Viisivuotiaissa pojissa on hauskoja piirteitä. Luolissa he voivat olla valoakin nopeampia.


Ja tylsillä kävelyteillä ne jalat eivät toimi enää lainkaan.


Suomenlinnasta matkamme jatkui kohti Villinki runtia. Merellä oli paljon kuhinaa. Tuuliennuste ei pitänyt. Laitoin aluksi G1:sen, joka oli ylitehoinen perhepurjehdukseen. Jouduin vaihtamaan st-fokan, joka taas oli aavistuksen alitehoinen. En oikein pysynyt isompien perässä. Meri oli kuitenkin upea. Aallokkoa sopivasti. Vaimolla tuli kuitenkin paha oli kajuutassa. Tytön unet menivät plöriksi kun rullaili punkassa kallistuksen takia. Aina ei voi onnistua. Pienestä välillä kiinni. Tiesin kuitenkin, että avomeriosuutta seurasi rauhallisempi osuus.


Upeita ilmestyksiä merellä.


Villingin salmessa oli ahdasta. Paljon liikennettä. Hiukan piti koneella avittaa. Tuosta alkaen saimme rauhallisen purjehduksen. Keitettiin kaffetta ja nautiskeltiin. Hevossalmen siltavahtikin oli armollinen ja odotti meidän läpipääsyä.


Kotona kokattiin ja fiilisteltiin uudessa keittiössä. On aina niin upea fiilis kun on jotain itse suunnitellut ja tehnyt. Ja kun lopputulos on itselle mieleinen. Taisi olla viimeinen perhepurjehdus tälle syksylle. Mutta ei kyllä harmita. Niin upeita purjehduksia ollaan saatu.

keskiviikko 11. syyskuuta 2013

Uskomaton syksy

Tuli tässä pieni tauko purjehduksesta. Viime viikolla aloitin kuntoremontin uusien rullasuksien avulla ja tällaiseen päättömään keski-ikäisen miehen tyyliin mitenkään kevyesti ei voi aloittaa, vaan joka päivä pitää mennä. Viikonloppu meni inttikavereiden kanssa uuteen Viking Graceen tutustumalla ja tuosta reissusta palautumiseen tarvittiin lisäksi useampi päivä. Tänään kuitenkin klo 16 kokka kohti avomerta. 


Upea ilma. Lämpötilaa n. 17 astetta ja meriveden lämpötila Suomenlahdella samat. Tuulta parhaimmillaan täydelliset 6(7) m/s. Suuntasin kohti Päntäriä suoraan avomerelle. Päälläni fleace. Venemessuilta ostamani purjehdustakki ei ole vielä kertaakaan ollut päälläni. Aika turha ostos so far.


Helsingin edustalla on se etu, että paljoakaan tuulta ei tarvita niin miehen kokoisia aaltoja alkaa tulla vastaan. Kevyt veneeni oli noista aivan riemuissaan ja olisi kovasti halunnut lähteä nimensä mukaisesti lentoon. Vaikka meno oli kuoppaista, oli se kuitenkin aika pehmeää. Aallonpituus oli veneelle aika sopiva. Eloisaa purjehdusta sanoisin. Purjehdin jonkin matkaa Päntärin ohi avomerelle.



Kahdeksaan asti oli vielä ihan valoisaa.  Jonkin verran purjehtijoita liikkeellä. Mereltä on aina kiva lopuksi palata Kruunuvuorenselälle ja ottaa viimeiset mailit rauhallisesti. Matkaa tuli melkein 17 mpk, joten iltapurjehdukseksi varsin mukava pätkä. Tätä kesää ja syksyä muistellaan varmaan pitkään.