sunnuntai 28. kesäkuuta 2015

Viikonloppu yksinpurjehtien

Vaimo aloitti lomansa ja lähti torstaina lasten kanssa mökkeilemään. Minulle tarjoitui siis mahdollisuus viettää koko viikonloppu vesillä ihan itsekseni. Siinä hommassa on etunsa. Aloitin valmistelut jo torstaina. Kävin ostamassa viikonlopun ruoat ja juomat. Vein ne veneelle, maasähkö kiinni ja ruoat jääkaappiin odottamaan.  Lisäksi asensin ostamani pöydän sitlootaan. Vaikutti olevan ihan ok. Tulee paremmin testattua kesämmällä.


Töistä lähdin 14:10 ja köydet sain irti klo 14:30 suuntana Porkkala. Oli luvattu ihan unelmatuulia. 5 m/s etelän puolelta, illemmalla kääntyen lounaan puolelle. Alkumatka mentiin kutenkin slööriä. Ilman spinnua varsin tylsä suunta. En kuitenkaan lähtenyt spinnua virittämään, koska Kytön jälkeen muuttui väylän suunta ja tuulen suunnankin oli tarkoitus muuttua. Takaa alkoi vene lähestymään ja otti tasaiseen tahtiin kiinni. Lähemmäs tultuaan tunnistin sen FE83:ksi. Ja tarkemmin teekkaripurjehtijoiden veneeksi. Hiukan löysemmillä purjeilla olisin voinut ajaa, mutta kevyen näköisesti vene meni ohi. Miehistökin näytti naisistolta. Yritin analysoida tilannetta. Heillä joo korkeampi masto, isossa näytti olevan enemmän ahvenselkää ja iso oli aika nätisti kaarella ylhäältä asti. No minkäs teet. Odotin tuulensuunnan muutosta, jos trimmaamalla saisin nopeuseroa kurottua.

Kytön jälkeen sain hiukan nopeuseroa pienennettyä, mutta hitaampi olin edelleen. Tein lisäksi strategisen virheen ja en huomioinut tulevaa tuulensuunnan muutosta. Olisi pitänyt nostaa aikaisemmin enemmän etelään. Klo 18 kun tuuli siftasi olin epäedullisen alhaalla. Loppumatka oli kuitenkin tiukkaa kryssiä kun tultiin sisälle Porkkalan saaristoon. Isolla genoalla vendat on yksinpurjehtien mitä on. Taisi jopa toinen vinsseistä hajota juuri tuossa vaiheessa.

Väylän varrella on yhdessä kohtaa vaarallinen kivi, jota ei ole viitalla merkitty. Nyt katselin, että onko joku vihdoin laittanut siihen tumman kanisterin tms. Sitten tajusin se olevan norppa. Juuri kun kumarruin ottamaan kameraa se sukelsi. Pian tuon jälkeen tunsin oudon tömähdyksen veneessä. Pisti mietityttämään?

Teekkaritytöillä oli samat suunnitelmat sataman suhteen kuin minulla ja lähes peräkkäin lopulta kiinnityttiin. Sieltä tultiin oikein ystävällisesta ottamaan minua vastaan ja kauniisti hymyiltiin myös. Että pitää vielä veistä haavassa kiertää ;) .

Laiturilla tuli tuttuja vastaan ja pääsin tutustumaan 33 jalkaiseen 10 vuotta uudempaan veneeseen. Kivalta näytti kunnollinen wc ja tilava perähytti. Asuttavuus jo hyvin toisella tasolla kuin omassani.


Ruoanlaittoon pääsin vasta lipunlaskun jälkeen. Onneksi safka oli nopeasti valmistuvaa sorttia.


Olin ajatellut nauttia luonnon rauhasta. Viereeni parkkeerasi kuitenkin 50 jalkainen Bavaria täynnä virolaisia miehiä. Äänimaailma muistutti liikaa Hangon itäsatamaa ja lopulta vetäydyin kajuuttaan.


Kajuuttaan kun laittoi omat musat päälle sai tunnelmasta uudelleen kiinni.


Aamu oli upea. Oikein hiki meinasti tulla auringossa. Ihmettelin että nytkö se kesä sitten alkoi. Mulla ei ollut mitään kiirettä eteenpäin. Tarkoituksenani oli purjehtia Lähteelästä Jakobshamniin, jonne oli matkaa vain 16 mpk. Tuultenkin ennustettin nousevan vasta klo 13. Porkkalan selälle luvattiin 10 m/s keskituulta. Se oli juuri mitä tarvisin eilisen huonon esityksen jälkeen. Kunnon miehistä kryssiä.


Välillä mentiin näin päin.


Ja välillä näin päin. Tuuliennuste piti. Tuuli nousi selän alun jälkeen 10 m/s saakka. Täysi iso ja masto aivan banaanilla. Oltiin kivasti rajoilla purjepinta-alan suhteen. Laitaläskistä olisi ollut hyötyä. Aallokko kivan pitkää ja Charlotta oli kuin vuoristoradalla. Sain kivaa videota tuosta. Pitää editoida nettiin jossain vaiheessa. Mantereen lähestyessä aallokko pieneni ja pystyin laittamaan köyden ohjaamaan venettä. Pääsin reunalle istumaan ja ottamaan tärkeän FB-selfien.


Rantautuminen meni kivasti kun isäntä tuli vastaan. Ihan en haluamaani paikkaan päässyt, kun joku mökkiläinen oli jättänyt veneensä siihen viereen vaappumaan ilman ankkuria/poijukiinnitystä. 


Jakobshamnin sijainti oli silleen hyvä, että sunnuntaina ehtisin hyvin purjehtia takaisin kotiin. Lisäksi ravintolaruoka houkutteli. Sauna olisi maksanut 30 e, missä ei olisi ollut järkeä kun olin yksin liikkeellä.


Jaakobin hampurilainen oli todella hyvä. Mielellään tämän hetken olisi toki jakanut.


Kamera nyt ei osannut vangitä oikeanlaisesti tätä hetkeä, mutta illemmalla oli kiva loikoilla salongissa ja katsella sinistä taivasta. Radiosta ruotsinkielinen kanava vielä päälle, niin kaukana on arki.


Tuli nukuttua pitkään. En nyt laittanut lämpöjä päälle, koska edellisenä yönä tuli lämmin. Viileässä nukkuu paremmin. Untuvapeitto lämmittää kuitenkin jonkun verran. Aamulla keittelin kaffet ja nyt pääsi uusi Thermoksen termoskannu testiin. Pitäisi olla markkinoiden paras. Kuumana kahvi tuntuikin pysyvän, mutta pitää tehdä vielä pidempiaikainen testi. No pitkä purjehduspäivä edessä.


Alkuun ei ollut tuulta juuri mitään, alempana Mäkiluodossa kuitenkin piti tuulla 5 m/s. Nopeutta aluksi spinnulla 3 solmua. Aivan liian vähän pitkälle legille. Sitten tuuli shiftasi ja nousi. Spinnulle liian tiukka kulma ja aloin pelätä kaluston puolesta. Spinnu alas ja fokka ylös. Mr. Simrad pinnaan ja otettiin hetki rennosti. En ole häntä paljoa käyttänyt, koska on niin huono pinnamies.


Hetken mietin että jos menisi rennosti pelkällä isolla, mutta nää. Kukaan sellasta jaksa. Spinnu ylös ja tuuli alkoi nousemaan. Alkuun tuli pari jiippiä. Toinen meni hyvin ja toinen huonosti. Ilmeisesti pinnapilotti ei saanut pidettyä suuntaa ja spinnu lerpahti kesken operaation. En saanut kunnolla skuuteista kiinni ja lopulta spinnu oli rintsikalla. Oikeni kuitenkin hyvin ja taas päästiin vauhtiin. Pian ylitettiin runkonopeus, sitten ylitettiin seiskan raja. Ennen Kytöä meri avautui sopivasti ja aallot alkoivat auttamaan. 7,8 meni rikki. Mietin että jos kasin saisi ja tulihan se parikin kertaan ennen Kytöä.


Nopeusennätyksien valokuvaaminen spinnuajossa yksinpurjehduksilla on vaikeaa, koska ne yleensä tulevat kohtiin, joissa vaaditaan eniten tarkkaavaisuutta. Kuvassa ei siis päivän paras tulos. Kytön jälkeen meri aukeni taas ja tuulikin jatkoi nousuaan. Jälkeenpäin katsoin Harmajan tuulitiedoista niin tuolla hetkellä tuuli oli 9(11) m/s. Todennäköisesti juuri tuollainen 11 m/s puuska yhdistettynä sopivaan aaltoon antoi päivän ennätyksen 8,4 solmua. Siisti fiilis.


Ennätyslukemista huolimatta tämä X99 sai minut kiinni, mikä nyt ei kovin suuri yllätys ollut. Rysäkarin käännöksen jälkeen spinnu sai jonkin levottomuuskohtauksen ja otin sen pikavauhtia alas. Loppu lasketeltiin rennosti isolla ja olikin jo aika lounaalle. Kellokin oli jo 15.

Purjehduksellisesti aivan mieletön viikonloppu ja kokonaisuutena mahtava irtiotto arjesta.

9 kommenttia:

  1. Sinulla on ollut mukavat leppoisat tunnelmat =). Yksin ollessa saa juuri sellaista laatuaikaa kuin itse haluaa. Ja kyllä, sielä se kesä taisi viimein tulla =D.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, hyvät oli tunnelmat. Onneksi tuli kesä viimein. Sääliksi kävi tuttua, joka oli Porkkalassa kotimatkalla lomaltaan.

      Poista
  2. Hieno reissu sinulla, tunnelma välittyi ihanasti

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Kyllä veneessä aina on hyvä fiilis.

      Poista
  3. Olipas jännittävä kertomus taas! Sitä saa kummasti isompia elämyksiä retkipurjehduksestakin, kun pistää omat kisat pystyyn. Oli tosiaan aika törkeää niiltä tytöiltä tulla vielä ohituksen jälkeen ottamaan satamassa hymyillen vastaan :D

    Noilla vesillä meidänkin on tarkoitus lomalla seilata. Alustavana suunnitelmana on edetä kohti Helsinkiä ja sieltä Tallinnaan, jos aikataulut ja säät suosivat (työt häiritsevät paikoitellen lomaakin).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä pieni kisa aina pistää aistit hereille ja saa mielen virkeäksi. Tervetuloa meidän vesille. Miten meinaatte Hanko - Porkkalanselkä välin tulla? Ahtaita välejä joissa spinnu olisi paras. Meren puolella voi tietysti genaakkerilla leikkailla.

      Poista
    2. Kattellaan nyt, kunhan tiedetään säät yms. Ahtaammissa väleissä on menty codellakin vähän leikkaillen, sen saa nopsaan rullalle. Jos tuuli on liian myötäistä codelle, mutta ei jostain syystä kannata nostaa genaakkeria kapeaan ränniin tai lyhyelle matkalle, niin olemme ajaneet virsikirjaa coden kanssa.

      Poista
  4. Tästä postauksesta välittyi vauhdikas purjehdusmeininki!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Juuri sitä tuo purjehdus parhaimmillaan on. Paitsi vaimon ja lasten kanssa kelpaa kevyemmät kelit.

      Poista

Tykkään kommenteista. Pistä sellainen tulemaan.