Liput liehusivat suorana HSK:n rannassa. Ennuste näytti illalle 10 m/s itätuulta. Ts. varsin ideaalia tuulta koukata hiukan meren puolella kokeilemassa avomeripurjehdusta. Veneessä meitä oli neljä miestä. Itselläni oli lyhyin kokemus purjehtimisesta.
Heti aluksi tuli selväksi, että nyt ollaan kyseessä aivan eri luokan voimien kanssa kuin omassa varttitonnarissani. Täysin voimin iso vinssattiin mastoon ja kuitenkin mastoliikki jäi löysälle. Vaikka meillä oli yksi reivi käytössä, puuskat ottivat kunnolla kiinni ja kallistuskulmat olivat selkeästi korkeammat mihin olen omassa veneessäni tottunut. Samoissa paikoissa missä olen omassa veneessäni tottunut istumaan ei pysynyt paikoillaan. Päätettiin parantaa trimmejä kiristämällä molempien purjeiden falleja.
Fallien kiristyksen jälkeen kallistelu väheni ollen kuitenkin hiukan enemmän mihin olen tottunut. Avance 36 on suhteessa kapeampi vene kuin omani ja tuolla on varmasti vaikutusta siihen millä kallistuskulmalla venettä ajetaan. Välillä vesi kävi jopa leen kannen päällä. Vene ei kuitenkaan lähtenyt broachaamaan. Oma veneeni olisi tuossa vaiheessa jo lähtenyt kääntämään keulaa tuuleen. Olimme tuossa vaiheessa vielä saariston suojassa ja alle metrisellä aallokolla ei juurikaan ollut vaikutusta kulkuun. Massan ja kapean rungon ansiosta vene jyräsi rauhallisesti aaltojen läpi.
Ulompana aallokkokin kasvoi ihan miehekkääksi. Harmajan tuulimittari näytti mielestäni alakanttiin 9(11) m/s. Kovissa tuulissa surffaava työkaverini on sanonut, että itätuulilla Harmaja näyttää alakanttiin ja siltä se merta katsoessa näytti. Emme lähteneet kryssimään, vaan seurasimme matkustajalaivaa sivutuulessa merelle. Uloimpien saarten jälkeen alkoi tulla parimetrisiä aaltoja vastaan. Nyt alkoi isokin vene jo liikehtimään aaltojen vaikutuksesta.
Pinnatuntuma oli aivan erilainen kuin omassa veneessäni. Voimaa tarvittiin luonnollisesti enemmän, mutta myös ennakointia. Myöhästynyt korjausliike muutti kurssia lähes 10 astetta ja sen korjaamiseen kului huomattavasti enemmän aikaa kuin omalla pienellä veneelläni. Yhtä tarkka ajo mihin olen tottunut vaatisi todennäköisesti jonkin verran harjoittelua. Pidempi runko oli luonnollisesti suuntavakaampi. Jossain vaiheessa sivuaalto löi hiukan vettä sitlooraan ja kasteli penkit. Päätin lähteä vaihtamaan purjehdushousut päälle. Tuo oli kuitenkin huonoin hetki mennä sisätilaan. Itselläni on taipumus matkapahoinvointiin ja sisällä tuli äkkiä huono olo aallokon käydessä (ominaisuus joka tuli itselle selväksi jo varusmiehenä miinalaivalla). Kapeassa veneessä oli onneksi tuet lähellä kun heiluin sisällä. Käännyimme slööriosuudelle ja katselin kajuutasta kun takana nouseva aalto nousi pinnamiehen pään yli. Millaiseksi aallokko muodostuukaan kun oikeasti tuulee kovaa. Tällaisessakin kelissä isompi ylitys vaatisi perhepurjehduksessa käytännössä sen, että lapset nukkuisivat ja vanhemmat voisivat olla ulkona. Sitlooraan päästyäni alkoi olo heti helpottaa. Itse kipparoidessa en ole pahaa oloa kokenut. Pinnassa joutuu keskittymään itse suoritukseen.
Purjehduskokemuksena tämä oli itselle erittäin arvokas. Kiitos siitä Timolle. En usko että nyt lasten ollessa pieniä tulen tämän kokoluokan venettä vielä ostamaan. Jo vinssinvapauttajien avaaminen vaati sen verran voimaa, että vaimoni ei pystyisi minua tarvittaessa auttamaan. Avomerellekään ei tee mieli ennenkuin lapset ovat riittävän isoja toimimaan itsenäisesti. Meillä riittää onneksi vielä saaristoa tutkittavaksi siihen asti.
Loppukevennyksenä Merenneidolle ja Anskulle kuvia keittiöstä.
Before (elämää kaaoksen keskellä):
After (eri kulmasta kuvattuna):
Ei nyt löytynyt kuvaa, missä näkyisi koko kokonaisuus. Puolet siis tässä.
Kiitoksia myös miehistölle! Oli hauska tavata elävässä elämässä, ja sitä paitsi mukavaa myös purjehtia joskus niin, että käsiä on tarpeeksi. Kuten huomasit, ei meidän veneen heloitus ole ihan vimpan päälle. Ison fallissa on esimerkiksi ylimääräisiä kitkoja, joka tekee nostamisen työlääksi. Toki se purje myös painaa. Lisäksi falli on polyesteriä, joka venyy. Itseskuuttavan skuuttitsydeemi on sekin vähän vaiheessa, mutta ehkäpä ensi kesäksi valmistuu joku evoluutioversio.
VastaaPoistaAvance menee tosiaan eri kallistuksella kuin tonnarityyppiset veneet. Tosin ei siinäkään tarvitsisi veden tulla leen kannelle. Meillä oli siinä kohtaa liikaa rättiä.
Suuntavakavuuden kääntöpuoli on tosiaan suuntavakavuus myös suuntaa korjattaessa ;)
Oli muuten kuvista päätellen kiki löysällä. Olisi voinut vetää siihen painetta ja ajaa löysemmällä isolla.
PoistaItsellä kikin kiristäminen vaikutti aika paljon n. 11 m/s tuulella kun kryssittiin Hangon läntistä. Muoto vaikuttaa omasta mielestäni huomattavasti pinta-alaa enemmän, mutta toki jossain vaiheessa tulee raja vastaan pinta-alankin kanssa. Muodon pysymisen takia uusin vinssinvapauttajat huippulaatuisiksi ja fallit dyneemaksi. Ekasta reivistä lähtien oma isoni alkaa melkein olla vaan levymäinen siipi, joka ohjaa fokan virtausta. Muodon hallinta ison kasvaessa muuttuu varmasti haasteellisemmaksi venymien takia.
PoistaAvance 36:n suunnittelutuuli on todennäköisesti alhaisempi kuin oman IOR-säännön mukaan suunnitellun veneen ja reivikynnys siksi alhaisempi. Itselläni voisi olla hiukan korkeampikin masto kevyitä kelejä varten. Hienosti hän halkoi aaltoja.
Kiva postaus! Täytyy olla kiitollinen, etten itse ole taipuvainen matkapahoinvointiin merellä. Helpottaako se yhtään kauden aikana, vai onko se aina samanlaista, jos joutuu olemaan sisätiloissa? Toisaalta mulla on vaivana pari päivää seiluun jälkeen maasairaus, eli varsinkinkin suihkussa silmät kiinni ollessa keikuttaa aika pahasti. Yhden college-puseroni selässä on teksti: "Keep away from the land", ehkä pitäisi elää sen mukaan...
VastaaPoistaTuosta loppukevennyksestä täytyy todeta, että aika pähee jääkaappi ja lattia myös! Rosterikin sopii tosiaan kivasti mukaan. Onnittelut hienosta köksästä ja siitä, että kaaoksen keskellä eläminen on saatu päätökseen. Muistan vielä elävästi, millaista se oli, kun edellisen kodin keittiötä rempautettiin.
No tuo on siunaus jos sulla ei ole taipumusta matkapahoinvointiin. Sille kun ei voi mitään ja on ihan yksilöstä kiinni. Siihen ei myöskään totu. Tasapainoaisti antaa eri signaalia aivoille kuin silmät ja siitä se sitten lähtee. Isäni on ylittänyt Atlanttin ja sanoi että paluumatkalla helpotti. Eli ehkä pidemmällä altistuksella voisi sitten hiukan sopeutua. Pahimmillaan merisairas henkilö pitää laittaa valvonnan kohteeksi, jotta ei tyyliin hyppää mereen huonon olonsa takia. Lääkitys auttaa ja myös silmät kiinni punkkaan.
PoistaAjateltiin tänä talvena jättää remontit vähemmälle ja elää kuin ihmiset normaalisti. Katsotaan onnistuuko. Hiukan voisi kylppäria laittaa.
Olipa mielenkiintoinen postaus! Mulle tulee merenkäynnissä aika helposti pahoinvointia nimenomaan sisätiloissa ollessa. Autossakin jos on mutkainen tie ja joudun lukemaan karttaa, alkaa kuvottamaan hyvin äkkiä. Onnekseni joku keksi navigaattorit ;) Kiitos kivasta loppukevennyksestä! Tosi hieno toi jääkaappi ja köksä muutenkin! :)
VastaaPoistaNo olet sitten kohtalontoveri ja tiedät millaista olosta on kyse. Meikäläisen paikka on ainakin kannella merenkäynnissä. Kiitos kehuista :) .
PoistaHauskaa, kun blogituttavista tulee oikeita tuttavia, jos oikein ymmärsin!
VastaaPoistaEi vitsi, mä ensin katsoin, että onpa sillä Timolla veneessään karun näköinen sisustus ja sitten kun näin punaisen jääkaapin, vasta ymmärsin, että tää oli ihan eri juttu... ;)
Pahoinvoinnin suhteen sama täällä: sisätiloissa ei pysty olemaan pitkään, mutta olen ottanut sen merellä siunauksena: mies voi tehdä ruokaa ja minä voin purjehtia.
No sulla on hyvin pullat uunissa kun saat sekä purjehduksen että passauksen päälle :) .
Poista