sunnuntai 28. syyskuuta 2014

Isä ja poika syyspurjehduksella


Minua kiehtoi ajatus pojan kanssa kahdenkeskisestä syyspurjehduksesta. Ei mistään pitkästä purjehduksesta, vaan että yhdessä vietettäisiin yö lähisaaressa. Nyt viikonlopuksi luvattiin kaunista ilmaa. Tosin aika kovaa tuulta myös. Mutta tuo ei haitannut koska kovan tuulen st-fokkani oli vielä testaamatta.


Parhaimmillaan luvattiin 12 m/s lännen puoleista lauantain iltapäivälle. Tuo ei kuitenkaan toteutunut. Parhaimmillaan keli oli 10(13) m/s, kryssiä kuitenkin. Keulilla kovan tuulen fokka ja isossa yksi reivi. Käytännössä mentiin alitehoilla vaikka molemmissa pussia jonkun verran. Vain puuskissa pääsin vauhdin huumaan. Luultavasti tämä yhdistelmä toimii ok 12 m/s kryssillä. Iso vaan pitää vetää ihan levyksi. Aallokkoa oli sen verran, että ihan kivoja pomppuja otettiin Melkin eteläpuolella. Poika nukahti keulaan. En ymmärrä miten siinä pomppimisessa voi nukkua. Uusi pikkufokka toimi hienosti. 


Yöksi menimme tuttuun Käärmesaareen. Rantautuminen meni hienosti kun sain tultua vastatuuleen laituriin. Jätin koneeseen vedon päälle ja se piti keulan juuri sopivasti kiinni laiturissa köysien kiinnityksen ajan. Lähdimme heti kiertämään saarta. Sen jälkeen tein meille safkat ja köllimme hetken pimeää odotellen.


Tarkoituksena oli illalla vielä paistaa makkarat ja sen jälkeen lähteä pimeässä taskulampuilla saarta kiertämään.


Kaupungin valot näyttivät idylliseltä. Tuuli oli kylläkin kova ja viilensi. Onneksi nuotio lämmitti. Saunakin olisi ollut ihan kiva juttu.


Hyvältä maistuivat makkarat ja hetki oli pojalle jännittävä. Metsäkin pimeni ympärillä ja alkoi näyttää kiehtovalta.


Metsässä oli pimeää. Koko saarta emme lähteneet kiertämään. Pienen pojan piti päästä jo nukkumaan.


Yö oli levoton. 8-10 m/s tuuli osui suoraan laituriin. Onneksi keulamme oli tuuleen. Pompimme koko yön ja tuuli tuiversi mastossa. Laiturissa myös yöpynyt 9 tn kruiseri oli levollisemmin. Aamulla heräämistä kangisti toimimaton lämppäri. Kertaakaan ei ole huollon jälkeen toiminut ja en ole asialle jaksanut tehdä mitään, koska on niin vähällä käytöllä (edit: vika oli sulakkeen kontaktissa, ei huolletussa laitteessa). Ei meillä nytkään kylmä ollut, koska yö oli lämmin (10 astetta). Aamulla olisi vaan ollut kiva saada lattiat lämpimäksi. Sanoin pojalle, että ei tulla pois peittojen alta ennen kuin aurinko alkaa lämmittämään.


Aamullakin tuuli vielä n. 9 m/s, mutta kääntyi hiukan saaren taakse. Lähdimme vielä kiertämään saarta. Pitkä tovi tuli vielä juteltua ison veneen kipparin kanssa. He risteilevät Suomenlahtea ja Itämerta ristiin rastiin. Hyvin erilaista purjehdusta meihin verrattuna. Ehkä mekin sitten joskus...


Paluumatkalle saimme upean kelin. Tuuli heikkeni hiukan ja otin rennosti pelkällä isopurjeella. Hiukan yli pari tuntia niin olimme takaisin kotisatamassa. Poika hurjan tyytyväisenä kivasta matkasta. 


Paluumatkalla saimme lisäksi vielä nauttia kisailijoiden tyylinäytteistä. 

10 kommenttia:

  1. Kuulostaa tosi hienolta. Huippujuttu, että tarjoat pojalle näitä elämyksiä ja kahdestaan oloa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Pilvi. Nämä ovat tärkeitä meille molemmille.

      Poista
  2. Olipa teillä hieno reissu, josta jäi varmasti tosi hyvät muistot teille molemmille. Hurjan kivoja kuvia olit ottanut niin pikkukipparista kuin maisemistakin :)
    Minua hymyilytti lukiessani, että poikasi nukahti pompuista huolimatta keulaan. Tuli ihan oma esikoinen mieleen, kun hän nukahti myrskyisän Porkkalan selän ylityksen aikana keulapiikkiin. Me aikuiset emme meinanneet edes penkeillä pysyä siinä rytyytyksessä! ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Ansku. Kumpa saisi vielä lapsen unenlahjat niin olisi laiturissakin tuulella helpompi nukkua. Mutta kivoja muistoja näistä jää molemmille.

      Poista
  3. Olipa teilla huippureissu kahdestaan, nuorena oppii ja näistä tulee vuosien varrella varmaan teille huippuhyviä reissuja ja mahdollisesti vielä kisoja "miesten " kesken !!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hieno oli reissu kyllä. Ajan kanssa kun poika oppii purjehdustakin niin saadaan vielä enemmän yhdessä tekemisen meininkiä.

      Poista
  4. Moikka,
    Kiva tarina ja kuvat! Meidän perhe on viettänyt veneellä ihan kaikki kesät (Turun saaristossa), isommat lapset olivat 2- ja 4-vuotiaat, kun hankittiin troolari. Kolmas syntyi myöhemmin ja hän pääsi 10 päivän ikäisenä heti kuukauden mittaiselle reissulle. Tämä kesä oli meidän ensimminen purjeveneellä. Hienointa koko touhussa on se yhdessäolo ja yhdessä tekeminen. Kävellään metsissä ja tehdään ihan yksinkertaisia asioita. Tiedän että niistä jää paremmat muistot kuin mistään Puuhamaa -hässäkästä.

    Terveisin
    Maarit
    s/y Solsidan
    http://www.sy-solsidan.blogspot.fi/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Maarit ja kiitos kommentista. Teillä on pienin päässyt kyllä aikaisin mukaan veneilyyn. Yhdessäolo on lapsille se tärkein ja muistiin voi jäädä itseltä ihan pieneltä tuntuvia juttuja. Puuhamaat etc. jäävät kyllä selkeästi jälkeen. Haastaviahan nuo alle nelivuotiaat veneessä on, mutta maksaa kyllä kokemuksina takaisin. Hieno blogi teillä. Pitääkin alkaa seuramaan.

      T. Marko

      Poista
  5. Olipa upeaa luettavaa!
    Olin taas ihan liikuttunut, etenkin pojan puolesta. Tällaisista hetkistä jää tärkeitä hyviä muistoja oman elämäntarinan kultahipuiksi. Mikään "loisto ja menestys" elämässä ei korvaa tällaisia hyviä hetkiä läheisimpien ihmisten kanssa. Näin näistä Pikku-Kippareista kasvaa myöhemmin varsinaisia kippareita ja yhdessä tekemällä oppiminen rakentaa korvaamatonta osaamista. Muistan muuten itsekin, miten nuo taskulampun kanssa pimeässä liikkumiset olivat pienenä todella jänniä ja hauskoja juttuja - aivan loistava illan ohjelmanumero :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aika näyttää tuleeko pojasta purjehtijaa, mutta ainakin saarista tykkää kovasti. Pieniä puuhia tekee jo, mutta liikaa en halua leikeiltä aikaa ottaa. Saa olla miten hänestä itsestään hyvältä tuntuu.

      Poista

Tykkään kommenteista. Pistä sellainen tulemaan.