sunnuntai 13. syyskuuta 2015

Hard rock Söderskär

Työpaikan kesäteekkarin kanssa on useamman kerran tullut juteltua purjehtimisesta. Selkeästi hänellä on ollut kova hinku merelle, mutta ei omaa venettä. Kavereiden kanssa tehdyt purjehduksetkin tuntuivat rajoittuvan Suomenlinna - Haukilahden paviljonki välille. Ex tempore tarjosin sitten hänelle mahdollisuuden kokea parasta mahdollista, mitä syyspurjehduksella on Helsingin edustalla tarjottava. Eli yön yli reissua Söderskärin majakalle. Iloisesti hän otti tarjouksesta kiinni ja niin lauantaina keskipäivän aikaan irroitimme köydet ja suuntasimme kokan sinne.


Saimme iloisen n. 8 - 9 m/s kryssikelin majakalle. Aloittelijalle haastava keli ohjata aallokon takia. Ohjaustarkkuus oli luokkaa +/- 10 astetta ja välillä piti huomauttaa, että nopeus oli n. 2 solmua targettia alhaisempi. Kaikki ohjausliikkeet tulivat sekunnin pari liian myöhässä ja siten siitä pinnan kääntämisestä tulikin varsin haastavaa. Itse on tuota jotenkin vaikea opettaa kun on jo pienenä pinnaan kiinni kasvanut ja peräsimen paineesta sekä veneen liikkeestä pystyy ennakoimaan ohjausliikkeita niin, että suunta pysyy varsin tarkkana. Todennäköisesti aikuisena purjehduksen aloittava joutuukin harjoittelemaan paljon pelkästään veneen ohjaamista.


Söderskär oli upea ja kesäteekkarikin oli haltioissaan paikasta. Onneksemme saimme kiinnittyä yhteysveneen laituriin. Yhteysveneestä oli ilmeisesti potkuri tippunut lahdella ja ei siksi ollut juuri nyt lähdössä mihinkään. Olin alunperin ajatellut kiinnittyä tuossa yläkuvassa näkyvään kallioon. Tuuli tuli kuitenkin sen verran idän puolelta illalla vielä että jonkin verran olisi tuossa keikuttu. Muita purkkareita ei ollut kun tulimme, mutta myöhemmin illalla tuli iso Omega yhteysveneen kylkeen yöksi.



Ruoaksi tehtiin herkkutattirisottoa ja lampaan karetta. Molemmat onnistuivat varsin hyvin. Kilon paketti karetta kahdelle oli myös aika sopiva määrä. Ei ainakaan jäänyt tunne että olisi vielä pitänyt lisää lihaa saada.


Hyvän ruoan jälkeen oli rommitotien vuoro. Juoma saavutti suuren suosion ja lopulta ilta venyi aika pitkäksi. Molemmat olimme fiiliksissä syksyisestä tunnelmasta kajuutassa. Ilma oli kuitenkin niin lämmin, että en laittanut edes lämppäriä päälle.


Aamu saarella oli upea. Muutama sana tuli vaihdettua lintubongareidenkin kanssa. Olivat bonganneet kaksi merikotkaa kaukana olevan linjataulun päältä. Kaukoputkessa kun oli 60 kertainen suurennus, näkyivät linnut putkella varsin selkeäsi. Yhtäkkiä kuulimme rumpujen soittoa ja olimme molemmat vähän :O


Itselle tuntematon yhtye oli tullut aamulla tekemään musavideota saarelle. Päät heiluivat kuin rankalla 80-luvulla.


Paluumatka meni rennosti slöörillä. Lähempänä manterettä oli paljon purkkeita liikkeellä. Itse pääsin pitkästä aikaa elbaamaan salonkiin gastin ohjatessa venettä. Kokonaisuutena uskomattoman upea reissu.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Tykkään kommenteista. Pistä sellainen tulemaan.