sunnuntai 25. elokuuta 2013

Yö Söderskärissä

Vuosi sitten piipahdimme äkkiseltään Söderskäriin. Ihastuimme silloin paikkaan ja halusimme ehdottomasti uudestaan yöksi sinne. Nyt viikonlopuksi luvattiin kaunista säätä ja olimme aikaisin lauantaiaamuna liikkeellä. Kovin hyvää tuulta ei oltu viikonlopuksi kuitenkaan luvattu. Koneajoasenteella piti siis lähteä liikkeelle.


Kuva kuuluu sarjaan kuinka purjehtijoita tehdään. Nyt tosin mentiin vielä koneella, mutta kovasti harjoiteltiin mihin suuntaan sitä pinnaa kuuluu työntää ja vetää. Hienosti poika omaksui opit. Aikaisemmin kesällä on jo harjoiteltu soutamista kumijollalla.


Pientä kisafiilistä saatiin alkumatkasta kun FG-41 joutui aivan keulan edessä tekemään vendan kun ei ehtinytkään alta pois. Meni kyllä nopeasti menojaan. Tämä yksilö selkeästi nopeampi kuin aikaisemmin kohtaamani 8 jalkaa lyhyemmät versionsa. Edit: Tässä olisi Kaminamille haastaja.


Tuuli himmui. Yksi pikku Avance saavutettiin, mutta laskennallisesti hitaampia ei lasketa.


Pian meri näyttikin sitten tältä. Kaunista, mutta purjehduskelvotonta. Nopeus kun himmui alle kahden solmun oli käynnistettävä kone.


Söderskär otti meidät vastaan upeilla kallioillaan ja mahtavalla säällä.


Pieni ja iso.


Kahvilassa söimme todella herkullista lohikeittoa. Maussa oli meille jotain ennenkokematonta. Vaimo yritti udella reseptiä. Sen oli kuulemma kehittänyt joku molekyyligastronomikokki tms. juuri heitä varten.



Majakassa oli tietysti käytävä. Korkeanpaikankammoiselle nuo huippujen ulkotasanteet ovat aina järisyttäviä kokemuksia.




Näkymät olivat tietysti aivan huikeat. Kuvista kannattaa bongata sopivia kiinnittymisiä purjeveneille. Me olemme tuossa ylimmäisessä rivissä purjevenerivistön ensimmäinen vasemmalta. Meillä oli vielä 1,5 m vapaata kölin alla. Perinteinen nelisakarainen ankkuri puri hyvin. Kaikilla ei purrut. Siitä myöhemmin.



Tiedättekö sen hetken illasta kun aurinko alkaa laskemaan. Lasi viiniä, grilli lämpimänä. Tieto että pian lapset nukahtavat ja vanhemmat saavat kahdenkeskisen hetken. Kaikki on niin hyvin.


Yö laskeutui Söderskärin päälle. Siitä tuli valitettavasti levoton. Tuuli kääntyi pohjoisen puolelle ja vaikka se ei kovin kovaa ollutkaan, heräsin yhdeltä voimistuneeseen liplatukseen ja aaltojen aiheuttamiin värähtelyihin. Oli pakko kurkata ulos onko vene hyvin kiinni. Meillä kaikki ok, mutta tuolla kuvan veneryhmän keskellä otsalamppujen valossa korjattiin kiinnityksiä. Ankkurit eivät ilmeisesti pitäneet. Nukuimme vaimon kanssa aika koiran unta ja aamulla oli silmät ristissä. Vaatisi enemmän totuttelua veneen ääniin totuttautuminen. Aamulla yksi vene halusi viereen. Muistin, että olisivat tulleet jo illalla. Heillä oli ankkuri aamusta pettänyt ja keula kolahtanyt suoraan kalliota päin. Ei varmasti mukavin tapa herätä.



En halunnut lähteä väsyneenä vielä kotiin vaan vietimme vielä aamupäivän saarella. Kävimme syömässä letut kahvilassa ja annoimme meri-ilman piristää meitä. Päiväksi oli luvattu vain olematonta tuulta, joten minullekaan ei ollu hinkua merelle. Meidän ankkuripaikalta oli muuten varsin haasteellinen reitti pääsaareen. Varsinkin yksivuotiaan kanssa. Pojan mielestä reitti oli ihan parasta.


Yllätys olikin erittäin myönteinen kun saimmekin tuulta n. 4 m/s kotimatkalla. Muu perhe nukkumaan ja isi laittoi trimmit kohdalleen. Matka taittui mukavasti n. 4,4 - 4,8 solmun vauhdilla ja kun vaimo kömpi keulakajuutasta olimmekin jo Suomenlinnan edustalla. Ennen Särkkää taas yksi FG-331 yritti  häiritä purjehdustani ohittamalla, mutta antoivat tasoitusta kumiveneellä ja sisäänrullatulla genoalla sen verran, että eivät päässeetkään ohi. Hyvä lopetus viikonloppumatkalle siis.

4 kommenttia:

  1. Kiva kun "koti-iskä" pääsee illaksi merelle tuulettumaan :)

    Oi, kyllä Kaminamille olisi kiva saada uusia haastajia! Noille selkeästi isommille pärjääminen riippuu kyllä tuulesta (ja haastajan taidoista trimmata purjeitaan). Monta kertaa ollaan ajateltu, että toi on liian iso, ei päästä ohittamaan ja ollaan lopulta kuitenkin päästy.

    Illat veneellä ovat joskus aivan taianomaisen onnellisia. Varsinkin nyt, kun pimeys todella laskeutuu ja saa laittaa oikein villasukatkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pieni kisailu on kyllä purjehduksen suola. Silloin kroppa virittyy eri vaihteelle ja muu unohtuu.

      Kotona ei iltaisin kyllä saa samanlaista euforiaa aikaiseksi kuin veneellä saaristossa.

      Poista
  2. Onpa todella huikeat näkymät! Ja hienoja kuvia olet ottanut! :)
    Muutama yö kesässä on meilläkin mennyt nukkuessa koiranunta tuulen voimistumisen tai suunnanmuutoksen takia. Sitä kuuntelee jokaista ääntä ja miettii oliko se "normaalia" ja jos kuuluu jotain epämääräisiä ääniä, niin on sitä muutaman kerran jopa noustu tarkistamaan että kaikki on hyvin. Se on rasittavaa, mutta minkäs sitä ihminen luonteelleen mahtaa? ;)
    Illat veneellä ovat usein erityisen tunnelmallisia ja kuten merenneito jo edellä totesikin, myös taianomaisen onnellisia.



    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Ansku. Maisemat olivat niin hienot, että taviskuvaajakin sai hienoja kuvia.

      Me tarvitaan kyllä vielä rauhallisia satamia yöunien takia. Sen verran tottumattomia ollaan veneen yöllisiin vääntelyihin. Kevyeen veneen ongelmia. Pitää ostaa Peltorit veneeseen varalle.

      Poista

Tykkään kommenteista. Pistä sellainen tulemaan.