Venemessut 2014 Helsinki

Pimeä talvi takana. Linnut laulaa, lunta ei juurikaan maassa ja venemessut. Kaikki kiva edessäpäin. Kauden alkuun enää 2,5 kuukautta. Näitä messuja odottelin vaikka tiesin ettei siellä montaakaan purjevenettä esillä ole. Messuilla esiteltiin kuitenkin Salona 33, joka on ainakin minun huomioni saanut esitekuvien perusteella.

Veneen ulkonäkö ei tuottanut pettymystä. Kivan sporttinen, mutta omalla tavallaan hillitty. Veneessä pinna ja ergonomia näytti pikaisesti katsottuna aika kivalta. Sisällä oli avaraa ja seisomakorkeutta riitti minullekin oikein hyvin.

Sekä keula- että peräkajuutat olivat riittävän tilavia kahdelle aikuiselle. Molemmista löytyi lisäksi hyvin tilaa vaatteille. Pentterissä oli mielestäni tilaa myös aika mukavasti. Valitettavasti kuitenkin vain yksi allas. Sitlootan penkkien säilytystilat vaikuttivat kuitenkin aika pieniltä. Kaikkea en jäänyt kuitenkaan tarkasti tutkimaan.

Pohjan antifouling-maalaus jätti toivomisen varaa sileyden puolesta. Itselläni jäi kokonaisuutena veneestä sellainen pitää saada tällainen -fiilis ja hymyssä suin kyselin vaimon mielipidettä. Hänen mielestään vene oli ylisporttinen ja hän ei voisi ikinä kuvitella seilaavansa avoperäisessä veneessä. Patjatkin olivat olleet väärän värisiä. Viereinen Hanse ovella varustetulla perällä ja sitlootaan kiinteästi asennetulla pöydällä oli kuulemma paljon mukavampi. Kun vielä pojankin wow-elämykset tuntuivat kohdistuvan vain yli 60 solmua kulkevia moottoriveneitä kohtaan, tulin siihen tulokseen, että perheemme mieltymykset ovat hyvin jakaantuneet. 

Minipurjehtijalle sovitimme Hokkan liivejä. Ei minkäänlaista kitinää, vaikka tyttö on kilorajan alarajalla. Lähti juoksemaan iloisesti pitkin käytävää. Kalliit liivit, mutta tuskin kaduttaa kesällä, jos turhaa kitinää ei tule liiveistä. Hokka on onnistunut patentoimaan tuon irtopallerotäytteen ja kilpailijat ovat heikoilla tuon suhteen. Liiveillä pitäisi olla myös hyvä jälleenmyyntiarvo. Se nähdään sitten parin vuoden päästä.

Itselleni ostin Crewsaverin 190 N Ercofitit ja niihin sopivan selviytymispuukon. Jalkaremmit, painelaukaisin, automaattinen valo, huppu ja luonnollisesti lenkki veneeseen kiinnittymistä varten. Vaimo oli selvästi helpottuneen oloinen kun näki nämä päälläni. Sitä tulee kuitenkin yksin purjehdittua myöhään syksylläkin. Vielä olisi listalla Ursukin välikuivapuku. Vaimolle ei valitettavasti lasten kitistessä löytynyt sopivaa purjehdusasua.