Savukampelaa Jurmossa

Bloggaukset tulevat nyt kovasti viiveellä, koska yhteydet ulkosaaristossa ovat olleet huonot. Rödhamnista matkamme jatkui Kökar Sandvikin kautta Jurmoon. Sandvikissa oli todella paha sinileväongelma. Laiturin ensimmäiset veneet lilluivat perunapellon näköisessä mönjässä. Illalla tuulen hiipuessa haju satamassa oli ällöttävä. Starttasimme heti aamusta kohti Jurmoa. Tuulta oli luvattu vain 2 - 3 m/s, mutta myötäinen puolelta.

Nostin spinnun heti kun pieni vire ilmestyi veden pinnalle. Korvasin leen skuutin 3 mm narulla. Spinnu pysyi kivasti ylhäällä nopeuden ollessa 2,7 - 3,5 solmua. Merta pitkin kulki ikäänkuin tuuliväyliä, joita metsästin. Yllätyksekseni sain parhaan nopeuden veden pinnalla olevan vireväylän alapuolella. Ylhäällä olevassa kuvassa koimme magical momentin kun lähes peilityynellä vedenpinnalla saimme nopeudeksi ajoittain 4,5 solmua.

Miehistö nautti purjehduksesta. Muut menivät koneilla.

Jurmoon saavuille kevyestä kelistä huolimatta kolmelta. Kahvila oli todella idyllinen ja saimme ostettua savusiikaa ja savukampelaa. Jälkimmäinen alkaa olla hyvin harvinainen herkku saaristossa.

Teimme retken saaren ympäri. Toisessa päässä saarta oli paljon kiviä. Siis todella paljon.

Kappeli oli idyllinen. Hautakivet kertoivat omat tarinansa. Mm. sodat ja lapsi-/äitikuolleisuus näkyvät näillä saaristojen hautausmailla. Ovat aina koskettavia.

Illalla herkuttelimme kampeloilla. Olivat aivan parasta herkkua. Kampela muistuttaa Välimeren kaloja. Vähän ruotoja ja todella maukas kala. Myös limppu oli parasta saaristolaatua. 

Perhepurjehdus pienten lasten kanssa on sellaista tunteiden vuoristorataa. Välillä saa kokea tällaisia upeita hetkiä.