maanantai 23. kesäkuuta 2014

Paluu merelle

Juhannus meni saaren vankina ilman purjehduksia. Kerran onnistuin tosin karkaamaan soutuveneellä 1,5 tunnin saunalenkille. Säätiedotus ei kovin lupaavalta tälle viikolle näyttänyt. Yllätys olikin melkoinen, kun sainkin illaksi oikein mainion 5 - 6 m/s tuulen ja aurinkoa. Töiden jälkeen äkkiä kaupan kautta  rantaan ja klo 17:10 oli jo purjeet ylhäällä. Suuntana etelä. Perhettäkin yritin houkutella mukaan, mutta tekstiviesti ei tavoittanut ajoissa. Tyttö pitäisi saada veneeseen jo ihan kokeilun vuoksi. Kesäsuunnitelmamme muuttuvat jatkuvasti uhmaikäisen mielialojen mukaan. Välillä toteamme yhteen ääneen, että tuon kanssa ei voi lähivesiä pidemmälle lähteä. Eikä ainakaan mihinkään rauhalliseen vierasvenesatamaan, niin kova ääni siitä lähtee.



Lämpöä ei hirveästi ollut, mutta puuhastelu piti lämpimänä. Edes tuulenpitävää kuorivaatetta en tarvinnut. Kaupunki näytti kivalta auringonpaisteessa mereltä katsottuna.



Harmaja näytti Päntäriä kiertäessäni 5(6) m/s. Vahvasti olen sitä mieltä, että itätuulellä näyttää liian alhaista. Oma arvioni oli 6(7) m/s. Sain trimmata sekä ison että genoa ykkösen aika litteiksi. Nopeuksiin en ole ollut tyytyväinen tänä kesänä. Riki on kireämmällä kuin viime kesänä. Tuntuu että kryssillä sinne 5,4 - 5,5 solmuun pääseminen on hankalampaa. Paluumatkalla yksi H:kin tuntui liikkuvan liukkaammin. Pitänee palauttaa viime kesän säädöt.


Ilta-auringossa Suomenlinnan rannat näyttivät upeilta. Paluumatkalla huomasin, että st-fokan kiskon kelkasta on yksi rulla murtunut. Menee taas sorvihommiksi. Monenlaisiin hommiin sitä pitää vanhan veneen omistajana pätevöityä.





5 kommenttia:

  1. Muutama eri alan asentajan lisätutkinto olisi joka kipparille paikallaan, tai sitten pitää vain meritoitua kantapään kautta ;).

    Kyllä maailmaan ääntä mahtuu. Muistan samat vaiheet ja välillä on hävettänyt ihan kunnolla, kun itse on lopulta hermostuksissaan komentanut äänekkäämmin kuin mitä lapset ovat mekastaneet, mutta samat vaiheet ne on joskus kaikilla. Lasten kiukuttelu rassaa varmaan enemmän itseä kuin kanssaveneilijöitä! Sitä paitsi, joskus voi käydä niinkin, että käytös on veneessä parempaa kuin "tylsissä kotioloissa"!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä suosin tuota kantapään kautta oppimista. Sillä saa parhaan muistijäljen aivoihin ja kun on huono muisti, se on selkeä etu.

      Meillä on talossa onneksi 3 kerrosta ja tytön kanssa kun sulkeutuu kellariin saavat muut nukkua rauhassa. Yksi aamu en halunnut antaa periksi jatkuville vaatimuksille, vaan annoin vaan huutaa. Tunnin jaksoi huutaa tauotta. Seuraavana aamuna kun yritti aloittaa samat pelit menimme taas kellariin ja totesin, että anna huutaa vaan. Ei enää kiinnostanut.

      Poista
  2. Venehommat opettavat varmasti myös hakemaan tietoa. Nykyään on kiva, kun on netti keskustelupalstoineen, blogeineen ja youtubeineen. Meillä on ollut isona apuna mieheni isä, jolta löytyy kokemusta ja vinkkejä melkein kaikkeen ja hän on vieläpä aina innokas tulemaan avuksi nikkaroimaan. Jos ei vähään aikaan ole tarvittu apua, niin hän alkaa jo kyselemään, että eikös mitään olisi.. :)

    Voimia kasvatushommaan teille molemmille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä netti on hieno asia. Pystyy tarvittaessa hyvin laajallakin rintamalla kysymään mielipiteitä ja tekemään niistä omat johtopäätöksenä. Bonuksena vielä hyvin dokumentoidut rempat etc.

      Tämä kasvatus on onneksi vaiheita toisensa perään ja kokemuksesta jo onneksi tiedämme, että helpommaksi käy ajan mittaan.

      Poista
  3. No onmpas hyvät säät olleet! Niin synkkää ollut tänään Tampereella että oikein kateeksi käy.

    VastaaPoista

Tykkään kommenteista. Pistä sellainen tulemaan.