Ruosteinen kevään ensipurjehdus

Näkihän sen jo maissa, että kovin tasaista tuulta ei tänään tulisi olemaan tarjolla. Tuo ei kuitenkaan estänyt meitä, hinku merelle oli sen verran kova. Alku oli sellaista talviunilta heräämistä. Merelle kuitenkin päästiin koko perhe. Tarkoituksena leppoisa päiväpurjehdus ja siksi keulille laitettiin syksyllä hankittu st-fokka.

Uusi isopurje ensimmäistä kertaa käytössä.

Koska isopurjeessa on ns. lentävä puomiliikki, sai reiviköydenkin kiinnitettyä tukevammin puomin ympärille.

Tilaamani köysiohjurit eivät saapuneet ennen vesillelaskua ja siksi en saa kahden köyden reivijärjestelyä vietyä vielä loppuun asti. 

Tässä näkyy lentävä puomiliikki paremmin. Purjeen muoto on optimaali alas asti. 

Alku oli tahmeaa ja ajattelin että päästäänkö tässä vauhtiin lainkaan. Purjehdimme myötätuulessa avomerelle Santahaminan lounaiskulman ohi. Sieltä alettiin saamaan paremmin tuulta purjeisiin. Tuuli oli koillisesta, mikä on aika harvinaista mielestäni. Sivumyötäisessä st-fokalla aloimme puuskissa saamaan yli 7 solmun nopeuksia huippujen ollessa 7,4 solmua (GPS). Spinnulla olisimme  varmaan lähteneet lentoon.

Tavoitteeni oli kokeilla luovia Särkän kohtaa sisään. Tuuli muuttui yhä puuskaisemmaksi. Aloin päästämään painetta kiristämällä tasastaagia, jolloin sain veneen pysymään pystymmässä. Purjeen sai varsin hyvin latistettua mielestäni. Pysyimme pois vastaan tulleen matkustajakatamaraanin tieltä. Aika lähelle Särkkää pääsimme kunnes tuli todella reilu pitkäkestoinen puuska. Vene kallistui noin 25 astetta, mutta tuntui hyvin tasapainoiselta ja siksi annoin vaan palaa (vaimo kuulemma pelkäsi ja haaveili puutarhassa olosta tässä kohtaa). Samassa kuului pang ja st-fokan skuuttiköysi meni poikki. Purje liehui valtoimenaan.

Käänsin veneen samantien myötätuuleen ja otin fokan alas. Normaali skuuttiköysi tilalle, mutta päätin lähteä merelle odottamaan kelin paranemista. Ajattelin puuskaisen tuulen johtuvan siitä, että olimme juuri pilvirintaman reunalla. Tuulta (n. 8 m/s) oli juuri sopivasti tuolle purjeyhdistelmälle ja sain veneen iloiseen laukkaan kryssissä. Tuuli ja varsinkin puuskat tuntuivat vaan yltyvän. Pahimmillaan puuskat nousivat noin 11 m/s asti, eli olisi pitänyt alkaa reivaamaan. Päätin lähteä saariston suojaan sieltä mistä tulimmekin.

 
Saimme kryssittyä kapeaa väylää takaisin Helsingin edustalle. Pyörteiset puuskat vaan pahenivat ja ensin otin alas fokan ja lopulta isopurjeen. Yläkuvassa etuoikella näkyy muuten juuri lähestyvä puuska. Koneessa oli onneksi iloisesti potkua työntää vastatuuleen.

Vauvan leikkikehikko vaatii modausta. Pitää korottaa tuota tankoa jonkun verran. Muuten menisi, mutta kovalla kallistuksella vielä pomppaa tuolta pois. Poika oli ihan elementissään ja veneen kallistelut eivät häirinneet leikkejä lainkaan.

Rantautuminen oli sellainen seiskan suoritus. Ei siitä sen enempää. Ensi kerralla paremmin.  Poika oli pettynyt kun ei mentykään käymään missään saaressa. Ensi kerralla paremmilla tuulilla sitten.

Vauva tietysti nukahti juuri ennen rantautumista dieselin tuksutukseen. Vaiherikas  purjehdus. N. 13,5 mpk.

Vesillelasku

Iso kivi vierähti sydämeltä kun Charlottan väärinkäyttö puutarhakoristeena vihdoin loppui tänään. Sään herra tietysti rankaisi liian myöhäisestä vesillelaskusta ajoittamalla kuukauden ainoat sateen tähän päivään. Onneksi ihan pahimpaa sadetta emme päällemme kuitenkaan saaneet.

Nosturikuskin ensimmäinen kommentti oli, että on näköjään pohjaa hiottu. Sitten katseli vähän pidempään ja totesi että tätä on taidettu hioa aika paljon. Totesin vaan että pakko ottaa kaikki nopeus irti, jottei jää isompien jalkoihin.

Helsingin purjeenvalmistustaito kerättynä keulakajuuttaan. Keskimmäinen pussi vielä testaamatta. 

Nosturikuski ehti rantaan ensin kun pysähdyimme pankkiautomaatille. Rannasta hän soitteli, että ei ole tilaa laskea, troolari edessä. Ihmettelin, että vielä eilen tilaa oli. Saavuin rantaan, iso troolari oli tunkeutunut vesillelaskualueelle, mutta mielestäni siinä oli ihan hyvin tilaa.  Ja hyvin Charlotta siihen laiturin viereen mahtui. Tällä kertaa olimme päättäneet olla vetämättä falleja maston sisään. Toimin itse hätäilemättä ja asettelin windexin hyvin paikoilleen. Sitten masto ylös ja vantit kiinni. Kaikki meni hyvin ja konekin käynnistyi ongelmitta.

Jännitin ensin kovaa itätuulta, joka oli myötäinen meidän venepaikkaan. Tuuli ei kuitenkaan haitannut juuri lainkaan, vaan paikkaan oli tosi helppo kiinnittyä. Aivan luksuspaikka mielestäni. Töihin ehdin jo klo 11, vaikka laitoimme puomin paikalleen ja vantit kireälle. Töiden jälkeen kävin vielä veneellä tsekkaamassa että oli pinnalla. Ei vuotoja siis.

Muut shortseissa merellä, meillä botski puutarhassa.

Olisihan tuon vesille laskun voinut sopia hiukan aikaisemmaksikin. Oli kuitenkin kiva saada oma isä auttamaan koneen kanssa, jos jotain ongelmia ilmaantuisi. Hänellä kun on jopa höyrykonemestarin paperit. Viime kesänä aika yllättäen kone alkoi vinkumaan liikaa lämpöä. Tiesin heti, että taas on jäähdytysvesikanava tukossa. Loppukesän ajelimmekin sitten koneella alitehoilla, kun en viitsinyt alkaa tuolloin putkia aukaisemaan.

Syyllinen kanavan tukkeutumiseen on tässä. Volvon omasta sinkistä on irronnut isoja paloja (sinkki uusittu viime vuonna). Yksi tuollainen rae löytyikin juuri lohkoon risteävästä n. 4 mm halkaisijaltaan olevasta reiästä. Se oli nopeasti poistettu. Isäni oli ostanut haulikon rassaamista varten tehdyn harjasarjan, jolla ensin putsasin putkea. Sinkkirae lähti kuitenkin tekemäni metallitangon avulla. Tuon jälkeen kone lähti nopeasti käyntiin kun vain saimme järjestelmän ilmattua hyvin. Samalla asensimme polttoaineletkun kulkemaan koneen päältä, jotta diesel ei valuisi ajan kanssa takaisin tankkiin. Polttoainesuodatin ja sinkki uusittiin myös. Top-Boatin myyjä epäili naapurin sähkövuotoa syyksi sinkin nopeaan kulumiseen. On tässä tapauksessa ihan mahdollista. Keskutelimme myös suuttimen huollosta. Voisi olla pikkuhiljaa aika sille.

Vetolaitteen suojakumi on nyt kiinnitetty uudestaan Sikaflex 291i:llä. Toivottavasti pysyy kiinni.  Karhensin kumin ja veneen pohjan hyvin hiomapaperilla ennen kiinnitystä.

Nimitarran tilasin Veneteipit.fi:stä. Normaalin tarran lisäksi tuli kätevät pikkutarrat, jotka laitoin veneen keulaan. Siirtokalvojen ansiosta nuo oli varsin helppo asentaa. Palvelu oli hyvää ja voin tätä valmistajaa suositella. Jos teipit menevät jostain syystä piloille, tekevät he uudet maksutta. Suunnittelemani nimiteippi vesilinjaan jäi tällä kertaa toteuttamatta. Olisi tullut sen verran kalliiksi.

P.S. Kiitokset Viherrykselle blogitunnustuksesta. Kuulosti hauskalta tuo kuvaus; perhepurjehdusta miehen näkökulmasta.

Vauhtiraitaa ja kiiltävää pohjaa

Veneen alkuperäinen kylkiraita oli luultavasti tehty veneen racingversion mukaan ja perästä painui liian alas. Joku edellisistä omistajista oli varsin huolimattomasti nostanut perästä raitaa. Rapsuttelin sen kuitenkin pois pohjaremontin yhteydessä. Ajattelin yrittää peittää perän likaraitaa teippauksella. Jäykän teipin vääntäminen kaarevaan pintaa olikin varsin haastavaa hommaa ja lopputulos ei aivan briljantti ole. Ihan ok kuitenkin. Kuvissa näkyy myös liinat, joita käytin apuna kun maalasin tassujen alta.

Pohjan kanssa mietin pitkään, että alanko sitä varsin onnistuneen maalauksen jälkeen hiomaan. Vaimo oli sitä mieltä, että olen hullu jos se ei ole riittävän hyvä.  Kuivana näytti ihan hyvältä, mutta kastettuna siitä ei peilikuvaansa nähnyt. Prosentin tai parin erolla nopeudessa ei kuulemma ole meille merkitystä. Pöh. Tottakai on. Ja onhan se kaloillekin kivaa, että näkevät peilikuvansa jostakin. Hioin lopulta pohjan paperille 800 asti. Kuivana ei erikoiselta näytä, mutta kun kastaa vedellä, niin the magic happens.

Vesillelasku on viikon päästä. Vedet ovat kyllä vielä varsin kylmiä. Toivotaan nopeaa lämpeämistä. 

Uudet fallit ja satamafiilistelyä

Aamulla varhain kurvasimme käymään uudessa satamapaikassa. Tuolla yhdistyy jännästi urbaani ympäristö ja merellisyys. Lähikauppa on kävelymatkan päässä laiturilta ja vanhat troolarit luovat kivan fiiliksen. Montaa venettä ei vielä vedessä ollut.

Poiju ainakin on riittävän kaukana. Pidempikin vene mahtuisi tuohon.  Satamapaikasta jatkoimme matkaa falliostoksille  Marnelaan, jossa saimme ystävällistä ja asiantuntevaa palvelua.

Ison ja genoan fallien lisäksi uusin reiviköydet. Uudet köydet sai helposti vedettyä paikoilleen kun ne ensin neuloi karhulangalla vanhoihin kiinni ja ilmastointiteippiä päälle. Harvoin mikään menee niinkuin on suunnitellut, mutta tämä sujui ilman ongelmia.  Seldenin kehrät käyttivät omaan silmääni profiililtaan täysin myös köysille sopivilta, joten en nähnyt tarvetta lähteä niitä vaihtamaan. Eivät näyttäneet edes kovin kuluneilta.

Keltainen väri ykkösreiville ja punainen kakkoselle. Samat värit pitää ottaa myös mastoliikille, niin pysyy homma selkeänä. Pitää vaan sijoittaa masto- ja puomiliikit eri puolille venettä. Mastoliikit ison kanssa paapurin puolelle ja puomiliikit genoan nostimen kanssa styyrpurin puolelle.

Ison ja genoan fallit otin 8 mm dyneemasta ja reiveille 8 mm polyester. Se kuulemma riittää näin pieneen veneeseen. Sakkelit kiinnitin solmulla, jotta fallien kuluessa voin lyhentää niitä. Vinssivapauttajani ovat optimoitu köysipaksuuksille 4 - 8 mm, joten pidon pitäisi olla parhaasta päästä.

Maston köydet kannattaa kiinnittää suurinpiirtein näin, eikä kietoa maston ympärille. Näin ne pääsevät kastuessaan kuivumaan. Päähän kannattaa ehdottomasti laittaa myös solmu, jotta niitä ei vahingossa vedä sisään mastoon sen noston yhteydessä. Tässä puhun ihan kokemuksesta.

Purjehdusvaatteet tyttötaaperolle

Muotitietoiset äiti ja tytär pukevat jalkaansa ensi kesänä Crocsit. Tytölle ihqut hello kittyt ja äidille uudet vedenkestävät purkkarimalliset.

Kuorivaatteen alle tuulenpitävä fleace Polarn O. Pyreltä ja merihenkinen villapaita kylmiä kelejä varten.

Samalta valmistajalta sitten myös sateen- ja tuulenpitävä kuorivaatetus. 

Perheen miehet toivottavasti löytävät kaappien pohjalta jotain päälle pantavaa.  

Karttaplotterille teline

Tämä karttaplotterin sijoittaminen on ollut harvinaisen hankala ongelma meidän veneessämme. Täydellistä kiinnitystapaa ja sijaintia ei ole vaan ollut tarjolla. Meillä on levanki niin lähellä oviaukkoa, että kiinnitys laipioon oli erittäin huono vaihtoehto. Ison skuutti meinasi viedä sen mennessään kun plotterin ekana kesänä siihen hätäisesti kiinnitin. Mietin myös kiinnitystä levangin alle, mutta lapset olisivat varmasti potkineet plotteria kulkiessaan sisään ja ulos. En myöskään halunnut kulun kajuuttaan häiriintyvän, koska lasten takia vaimo joutuu ramppaamaan edes taas. Ideaali sijainti on mielestäni kuitenkin mahdollisimman lähellä veneen keskilinjaa, jotta plotteriin pääsee helposti käsiksi molemmilta laidoilta suurillakin kallistuksilla. Telineen pitää lisäksi olla sellainen, että plotteri varmasti pysyy paikoillaan kelin kovetessa. Yksinpurjehduksilla yksinkertaiset varmat ratkaisut ovat tärkeitä.

Lopulta päädyin kuvan vaihtoehtoon, jossa tein koivuvanerista oviaukkoon pidikelevyn. Sivuun jäi mielestäni vielä ihan riittävästi tilaa kulkuun ja levy ei myöskään häiritse istumista oviaukon sisäpuolella. Sähköä plotteri saa punaisen virtakytkimen yläpuolelta, joten tarvittaessa plotterin voi nostaa telineessään levangin etupuolelle pois kulkuaukosta. Esimerkiksi sateen sattuessa.  Ei siis täydellinen ratkaisu, mutta tällä nyt kuitenkin mennään ainakin tämä kesä.

Omassa pihassa on ollut leppoissaa puuhata veneen parissa. Olen saanut olla läsnä perheen parissa ja poikakin on keksinyt leikkejä puuhieni lomassa. Kerran näytin hänelle, miten veneeseen kiivetään ja sen jälkeen ei ole apuja tarvinnut.

Vesisäiliön desinfioin Pura Tankilla ja huuhtelin myös. Valitettavasti meidän vesisäiliössä ei ole huoltoluukkua, joten sitä ei pääse pesemään harjalla. Kai tuota kuitenkin keitettyyn veteen voi käyttää. Oli pientä luksusta kun vesipumppu pumppasi makeaa vettä lavuaariin.