Ruosteinen kevään ensipurjehdus

Näkihän sen jo maissa, että kovin tasaista tuulta ei tänään tulisi olemaan tarjolla. Tuo ei kuitenkaan estänyt meitä, hinku merelle oli sen verran kova. Alku oli sellaista talviunilta heräämistä. Merelle kuitenkin päästiin koko perhe. Tarkoituksena leppoisa päiväpurjehdus ja siksi keulille laitettiin syksyllä hankittu st-fokka.

Uusi isopurje ensimmäistä kertaa käytössä.

Koska isopurjeessa on ns. lentävä puomiliikki, sai reiviköydenkin kiinnitettyä tukevammin puomin ympärille.

Tilaamani köysiohjurit eivät saapuneet ennen vesillelaskua ja siksi en saa kahden köyden reivijärjestelyä vietyä vielä loppuun asti. 

Tässä näkyy lentävä puomiliikki paremmin. Purjeen muoto on optimaali alas asti. 

Alku oli tahmeaa ja ajattelin että päästäänkö tässä vauhtiin lainkaan. Purjehdimme myötätuulessa avomerelle Santahaminan lounaiskulman ohi. Sieltä alettiin saamaan paremmin tuulta purjeisiin. Tuuli oli koillisesta, mikä on aika harvinaista mielestäni. Sivumyötäisessä st-fokalla aloimme puuskissa saamaan yli 7 solmun nopeuksia huippujen ollessa 7,4 solmua (GPS). Spinnulla olisimme  varmaan lähteneet lentoon.

Tavoitteeni oli kokeilla luovia Särkän kohtaa sisään. Tuuli muuttui yhä puuskaisemmaksi. Aloin päästämään painetta kiristämällä tasastaagia, jolloin sain veneen pysymään pystymmässä. Purjeen sai varsin hyvin latistettua mielestäni. Pysyimme pois vastaan tulleen matkustajakatamaraanin tieltä. Aika lähelle Särkkää pääsimme kunnes tuli todella reilu pitkäkestoinen puuska. Vene kallistui noin 25 astetta, mutta tuntui hyvin tasapainoiselta ja siksi annoin vaan palaa (vaimo kuulemma pelkäsi ja haaveili puutarhassa olosta tässä kohtaa). Samassa kuului pang ja st-fokan skuuttiköysi meni poikki. Purje liehui valtoimenaan.

Käänsin veneen samantien myötätuuleen ja otin fokan alas. Normaali skuuttiköysi tilalle, mutta päätin lähteä merelle odottamaan kelin paranemista. Ajattelin puuskaisen tuulen johtuvan siitä, että olimme juuri pilvirintaman reunalla. Tuulta (n. 8 m/s) oli juuri sopivasti tuolle purjeyhdistelmälle ja sain veneen iloiseen laukkaan kryssissä. Tuuli ja varsinkin puuskat tuntuivat vaan yltyvän. Pahimmillaan puuskat nousivat noin 11 m/s asti, eli olisi pitänyt alkaa reivaamaan. Päätin lähteä saariston suojaan sieltä mistä tulimmekin.

 
Saimme kryssittyä kapeaa väylää takaisin Helsingin edustalle. Pyörteiset puuskat vaan pahenivat ja ensin otin alas fokan ja lopulta isopurjeen. Yläkuvassa etuoikella näkyy muuten juuri lähestyvä puuska. Koneessa oli onneksi iloisesti potkua työntää vastatuuleen.

Vauvan leikkikehikko vaatii modausta. Pitää korottaa tuota tankoa jonkun verran. Muuten menisi, mutta kovalla kallistuksella vielä pomppaa tuolta pois. Poika oli ihan elementissään ja veneen kallistelut eivät häirinneet leikkejä lainkaan.

Rantautuminen oli sellainen seiskan suoritus. Ei siitä sen enempää. Ensi kerralla paremmin.  Poika oli pettynyt kun ei mentykään käymään missään saaressa. Ensi kerralla paremmilla tuulilla sitten.

Vauva tietysti nukahti juuri ennen rantautumista dieselin tuksutukseen. Vaiherikas  purjehdus. N. 13,5 mpk.