Kesän reittisuunnitelma

Itsellä on sen verran kevättä jo rinnassa lämpimien kelien takia että piti jo aloittaa matkasuunnitelman teko lomapurjehdukselle. Koska viime kesän purjehdukset menivät niin mukavasti, niin vaimokin on ollut kivasti fiiliksissä mukana. Hyvän ruoan ja viinin äärellä ollaan jo haaveiltu grillihetkistä ja auringonlaskuista upeassa saaristossamme.  Tällä hetkellä on täysin auki purjehdimmeko ensi kesän nykyisellä veneellämme vai vaihdammeko isompaan. Itselleni tuolla ei niin suurta merkitystä ole. Pääasia että saamme liikkua tuulen voimalla.

Ensi kesänä minipurjehtija täyttää 2 vuotta. Itselleni se on täysin kysymysmerkki millaisia haasteita tuo ikä tuo tullessaan. Sen verran tykkää kiipeillä ja mennä että en ihmettele vaikka hänet saisi poimia merestä useamman kerran. Toivottavasti nukkuu ensi kesänä edes puoli seitsemään asti.

Uudessakaupungissa on Crusell Music Festival 26.7. - 2.8. ja silloin olisi tavoitteena olla siellä. Pidettäisiin viikko mökkeilyä kuten viime vuonna. Pikkuserkkukin on toivonut pääsevänsä purjehtimaan ensimmäistä kertaa. Moottorilla kun on joutunut koko ikänsä kulkemaan.

Menomatka  olisi hyvin sama kuin viime kesänä, mutta Korppoosta lähtisimme Kihtiä pitkin pohjoiseen. Paluumatkalla olisi taas tarkoitus koukata Ahvenanmaalle päin. Otan oikein mielelläni vastaan satamaideoita tuolta suunnalta. Tarvittaessa reitti muokkaantuu tuulien etc. mukaan mieleiseksi. Kökar - Jurmo alueella tulemme jos mahdollista viettämään enemmänkin aikaa.

HKI 
Inkoon  saaristo (yksinpurjehdus)
Rödjan/Jussarö
Hanko
Helsingholm
Korppoo/Rumar (ystävän mökki)
Nötö örarna (Restaurang Gullvivan)
(Katanpää)
UGI (mökki+Crusell-viikko)

Paluumatka

Isokari
Lappo
Sottunga
Kökar
Jurmo
Högsåra
Hanko (Mofa hakee lapset mökille)
Raaseporin saaristo (vaimon kanssa kahdestaan :D)
Inkoon saaristo (mökki)
HKI

Venemessut 2014 Helsinki

Pimeä talvi takana. Linnut laulaa, lunta ei juurikaan maassa ja venemessut. Kaikki kiva edessäpäin. Kauden alkuun enää 2,5 kuukautta. Näitä messuja odottelin vaikka tiesin ettei siellä montaakaan purjevenettä esillä ole. Messuilla esiteltiin kuitenkin Salona 33, joka on ainakin minun huomioni saanut esitekuvien perusteella.

Veneen ulkonäkö ei tuottanut pettymystä. Kivan sporttinen, mutta omalla tavallaan hillitty. Veneessä pinna ja ergonomia näytti pikaisesti katsottuna aika kivalta. Sisällä oli avaraa ja seisomakorkeutta riitti minullekin oikein hyvin.

Sekä keula- että peräkajuutat olivat riittävän tilavia kahdelle aikuiselle. Molemmista löytyi lisäksi hyvin tilaa vaatteille. Pentterissä oli mielestäni tilaa myös aika mukavasti. Valitettavasti kuitenkin vain yksi allas. Sitlootan penkkien säilytystilat vaikuttivat kuitenkin aika pieniltä. Kaikkea en jäänyt kuitenkaan tarkasti tutkimaan.

Pohjan antifouling-maalaus jätti toivomisen varaa sileyden puolesta. Itselläni jäi kokonaisuutena veneestä sellainen pitää saada tällainen -fiilis ja hymyssä suin kyselin vaimon mielipidettä. Hänen mielestään vene oli ylisporttinen ja hän ei voisi ikinä kuvitella seilaavansa avoperäisessä veneessä. Patjatkin olivat olleet väärän värisiä. Viereinen Hanse ovella varustetulla perällä ja sitlootaan kiinteästi asennetulla pöydällä oli kuulemma paljon mukavampi. Kun vielä pojankin wow-elämykset tuntuivat kohdistuvan vain yli 60 solmua kulkevia moottoriveneitä kohtaan, tulin siihen tulokseen, että perheemme mieltymykset ovat hyvin jakaantuneet. 

Minipurjehtijalle sovitimme Hokkan liivejä. Ei minkäänlaista kitinää, vaikka tyttö on kilorajan alarajalla. Lähti juoksemaan iloisesti pitkin käytävää. Kalliit liivit, mutta tuskin kaduttaa kesällä, jos turhaa kitinää ei tule liiveistä. Hokka on onnistunut patentoimaan tuon irtopallerotäytteen ja kilpailijat ovat heikoilla tuon suhteen. Liiveillä pitäisi olla myös hyvä jälleenmyyntiarvo. Se nähdään sitten parin vuoden päästä.

Itselleni ostin Crewsaverin 190 N Ercofitit ja niihin sopivan selviytymispuukon. Jalkaremmit, painelaukaisin, automaattinen valo, huppu ja luonnollisesti lenkki veneeseen kiinnittymistä varten. Vaimo oli selvästi helpottuneen oloinen kun näki nämä päälläni. Sitä tulee kuitenkin yksin purjehdittua myöhään syksylläkin. Vielä olisi listalla Ursukin välikuivapuku. Vaimolle ei valitettavasti lasten kitistessä löytynyt sopivaa purjehdusasua.

Pukin tuomiset

Tällä kertaa pukilla oli erittäin hyvä muisti. Kesällä Hangossa kiinnitin huomioni Pelle P:n teknisiin shortseihin. Sillä kertaa ei ollut lompakossa paksuutta riittävästi, mutta toiveena oli ensi kesäksi saada kyseiset shortsit purjehduksille mukaan. Yleensä ei ole tapana tämän hintaluokan vaatteita ostella/toivoa, mutta tämä vaate oli mielestäni hyvin perusteltu.

Shortseissa yhdistyy mielestäni kivasti hillitty ulkonäkö ja toiminnallisuus. Kokonaan suljettavia taskuja on pari kappaletta. Nuo ovat tärkeitä jotta avaimet tms. tärkeät esineet pysyvät taskuissa kun pompitaan veneen ja rannan välillä. Edessä lisäksi kaksi normaalia taskua ja takana kaksi napilla suljettavaa takataskua. Vyö kuului shortseihin.

Mielenkiintoisin ominaisuus on kuitenkin kevlar-vahvisteinen takapuoli. Tuo nimittäin hylkii vettä. Pari kertaa kävi viime kesänä että aalto salakavalasti kasteli kannen ja puuvillaisissa shorteissa oli heti takamus alushousuja myöten märkänä. Ei kovin mukavaa. Ensi kesänä ei tarvi yhtä paljoa roiskeista välittää.

Tämä on mielestäni hauska lahja purjehtijalle. Risottoaineet valmiiksi pussissa ja ankanreidet säilöttynä. Gourmet illallinen jota ei tarvitse säilyttää kylmässä. 

Kesä 2013

Upea unohtumaton kesä. Kesä jolloin meistä tuli purjehtijoita. Emme enää harjoitelleet lähivesillä, vaan teimme lomapurjehduksen Helsingistä Uuteenkaupunkiin ja tietysti takaisin. Matkalla kohtasimme monenlaista keliä kovasta kryssistä leppoisampiin tuuliin. Suurimpana haasteena oli kuitenkin yksivuotias minipurjehtija veneessä. Aikaiset herätykset ja jatkuva vahtiminen veivät vanhempien voimia, mutta silti nautimme täysin rinnoin. Etapit olivat 20 - 35 mpk, mikä oli aika sopiva haitari. Hyvillä keleillä kokkailimme kulussa, mikä oli meille uutta. Uskomattoman hyvin saimme 4 hengen tavarat ja ruoat mahtumaan pieneen varttitonnariimme. Mutta pientä vihjailua on naisväen puolelta tullut, että hiukan isompi vene ei haittaisi. Tälle kesälle meillä oli uusi isopurje ja uusi st-fokka. Molemmat mainioita hankintoja.

Kesä oli siitä erikoinen, että heinäkuussa oli pitkähkö jakso kovia pohjoistuulia. Hellepäiviä ei ollut montaa, mutta aurinkoa kuitenkin riitti. Syksy oli lämmin ja mahdollisti monta mukavaa purjehdusta. Vielä lokakuussa tein yön yli purjehduksen. Kovin keli oli luokkaa 12 - 13 m/s ja tänä kesänä kaikille keleille löytyi sopivat trimmit. Oikeastaan vain kerran pääsi liian kova tuuli yllättämään ja silloin vähän liian hätäisesti laskin isopurjeen ja jatkoimme matkaa pelkällä fokalla.

1. Tärkeä etappi

Hankoniemen ohitus. Tuon jälkeen enää muutama tunti läntistä selkää ja maailman paras saaristo oli edessämme. Vaimokin yllättyi kun hänen lapsuudessaan kokemat saaripaikat olivat yhtäkkiä kaikki muutamien tuntien matkojen päässä.

2. Mahtavin paikka

Isokari. Voisi sanoa, että niin lähellä, mutta kuitenkin kaukana. Lapsuuteni kesät olen viettänyt varsin lähellä, mutta eihän tuonne optimistijollalla uskalla mennä.

3. Kovin reissu

Kryssi Hangon läntisellä tuulen nousessa yli 11 m/s. Aallokko oli kurjan terävää ja kryssi kävi työstä. Minipurjehtijakin sai pärskeet naamalleen kun pari kertaa vesi lensi kaaressa veneen yli. Kiltisti istui kuitenkin kaukalossaan ja odotti kelin kevenemistä ennen kuin alkoi vaatia palvelua. Tuolla reissulla sain nostettua reivikynnyksen 10 m/s:iin, mikä oli ihan uuden North Sailsin radiaalileikatun isopurjeen ansiota.

4. Paras purjehdus

Purjehduksellisesti parasta oli lokakuussa tehty yksinpurjehdus kun kryssin 12 m/s tuulessa yöksi Käärmesaareen. Eloisaa tapahtumarikasta purjehdusta, jossa sai laittaa taidot koetukselle. Yö pimeässä saaristossa oli myös erittäin tunnelmallinen ja virkistävä.

5. Ikimuistoinen purjehdus

Saimme tehtyä vanhempieni ja isäni enon kanssa upean päiväpurjehduksen Uudenkaupungin edustalla. En tuolloin vielä ymmärtänyt miten merkittävä purjehdus tästä tuli. Vielä loppusyksystä isäni auttoi häntä nostamaan veneen ylös. Tänään lauantaina 14.12.2013 yöllä hän nukkui pois. Sairaus vei nopeasti voimat. Viimeiset hyvästit vuoteen reunalla olivat raskaat. Miten kiittää kaikesta. Olet mielissämme ikuisesti. 

Talviunille

Ihan ei sää suosinut nostopäivänä pe 18.10. Lämpöä pari astetta ja taivaalta tuli vettä ja räntää. Nosturikuskin kommentti ensimmäisenä oli, että ei olisi yhtään haitannut vaikka kaikki noston varanneet olisivat peruneet tänään. Olimme edellisenä päivänä käyneet käyttämässä koneen lämpimäksi, vaihtaneet öljyt, öljynsuodattimen ja avanneet vanttiruuvit valmiiksi. Samana iltana katselin kun jollain oli hirttäneet vanttiruuvit kiinni nostolaiturin vieressä ja nosturiauto odotti vierellä. Todellakin kannattaa katsoa jo ajoissa että aukeavat.

Aamulla ennen klo kahdeksaa suuntasimme nostopaikalle. Sormet olivat kohmeessa sateesta ja kylmästä. Mitään ei kuitenkaan tippunut mereen. Homma menee parhaiten kun antaa nosturikuskin johtaa hommaa ja kiltisti noudattaa käskyjä.

Levää oli yllättävän paljon jos ottaa huomioon, että pesin pohjan elokuun puolivälissä. Alempi vauhtiraita pitänee maalata yli myrkyllä. Nyt se oli kasvanut partaa jonkin verran. Levää oli enemmän kuin vuosi sitten. Johtuneekohan se aurinkoisemmasta paikasta vai oliko tarttunut naapuriveneestä. Se kun näytti seisseen lähes koko kesän ja keränneen partaa reilusti jo kun palasimme kesälomapurjehdukselta.

Kyljet ja pohja olivat helppo puhdistaa kiitos keväällä tehdyn vahauksen ja sileän myrkkymaalauksen. Koska säätiedotus lupasi yöpakkasia, tuli kiire saada vene pressun alle ja sisälle lämmöt päälle. En halunnut jään rikkovan paikkoja. Onneksi isäni oli apuna ja saimme jo perjantaina tehtyä tärkeimmät.

Tänä vuonnakaan emme ajaneet kivelle. Toivotaan hyvän onnen jatkuvan ensi kesänäkin.

Irrotin lämppärin huoltoa varten. Siinä menikin oma aikansa ennen kuin hoksasin miten se pitää irrottaa. Lopulta ymmärsin työntää sen taakse meisselin ja vääntää sen irti asennustelineestään. Lämmitin on toiminut ok, mutta haluaisin tehdä ennakoivan huollon. Laitetta ei todennäköisesti ole huollettu hyvin pitkään aikaan. Irrotin myös lokin. Toivottavasti se pystytään korjaamaan kuntoon.

Potkuri tarvitsisi uudet sinkit. Vielä kun tietäisi mikä potkuri on kyseessä? Volvon oma se ei ainakaan taida olla.

Viikonlopusta tuli lopulta sään puolesta oikein nätti ja oli kiva puuhata veneen kimpussa. Patjat kuivatin sisällä kunnes sunnuntaina siirsimme ne takaisin kuivatettuun veneeseen. Laitoin ilmankuivaajat ämpäreihin. Viime talvena olivat poistaneet kosteutta varsin hyvin ja pinnat olivat härmästä vapaat. Puhdistin kaikki pinnat mäntysuopaliuoksella ja tyhjensin veneen tavaroista. Aikaa riitti lisäksi siivota kolme varastoa, autotalli ja haravoida piha. Sohva ei viikonloppuna kulunut turhasta makoilusta.

Veneen mukana tullut pressu on todella tukevaa kangasta. Kestävyysongelmia ei ole ollut. Painoa sillä on sen verran, että ylös saaminen on jonkinmoinen fyysinen ponnistelu. Ehkä pitäisi kehittää tekniikkaa paremmaksi. Nyt Charlotta saa levätä pressun alla. Keväällä kohti uusia seikkailuja.

Haikein mielin

Vene vailla isopurjetta ja puomia. Kauden päätös siis. Tämä kesä oli minulle niin merkityksellinen, että sydäntä riipaisi irrottaa purjetta. Ihan kuin merkittävä ajanjakso elämässäni olisi päättynyt. Ilmakin oli kaunis ja muistutti upeasta purjehduskesästä. Ensimmäisestä kesästä kun teimme pitkän lomapurjehduksen Saaristomeren poikki. Tuosta myöhemmin kesän yhteenvedossa. Nyt Charlotta pitää saada vielä turvallisesti pihalle pressun alle turvaan talven tuiskuilta.

Posted with Blogsy

Yö Käärmesaaressa ja kovaa kryssiä

Lämmin syksy sai minut haaveilemaan vielä yhdestä yöstä veneellä ja kun yöloma-anomuskin meni läpi piti vaan löytää sopiva kohde läheltä. Alunperin tarkoitukseni oli Kertun innoittamana purjehtia Isoon Vasikkasaareen. Yöksi luvattiin kuitenkin kovaa lounaistuulta ja siksi tuo vaihtoehto karsiutui pois. Jotenkin onnistuin googlaamaan Käärmesaaren. Siitä löytyy vähän tietoa netistä. Työkaverini osasi kuitenkin kertoa että hyvä laituri poijuilla pitäisi löytyä ja kun laituri sijaitsee pohjoisrannalla tarjoaisi se todennäköisesti suojan kovaa lounaistuulta vastaan.

Töistä lähdin kolmelta ja kauppojen kautta veneelle. Köydet sain irti neljältä. Laitoin yhden reivin. Onneksi. Särkän jälkeen tuli selväksi, että nyt saa tehdä töitä. Kryssi kohti länttä ja Harmaja näytti 12 m/s keskituulta. Päätin kiertää Pihlajasaaren ja Melkin eteläpuolelta. Pohjoisesta ilmestyi FE-83 täydellä isolla ja 3 hengen miehistöllä taakseni. Ajattelin että nyt sieltä tulee joku kisaporukka ja jäin odottamaan koska menevät ohi. Merenkäynnin takia jouduin keskittymään omaan suoritukseeni. Reivistä huolimatta mulla oli tehoja ns. täydet ja jouduin laskemaan isoa leen puolelle. Sivusilmällä näin että kovan kelin kryssijänä pidetty FE jäi alemmas tuuleen. Keskityin ylläpitämään vauhtia ja myötäilemään aallokkoa.

Yllätykseni oli suuri kun muutamien vendojen jälkeen FE oli jäänyt kauas taakse. Ottivat lopulta suunnan Melkin pohjoispuolelle ja jäin yksin kamppailemaan aallokkoa vastaan. Täysi iso ja twistillä ollut fokka tarjosi näköjään huomattavasti huonomman suorituskyvyn aallokossa kuin täystehoinen fokka+1.reivi omassani.

Alamäkipurjehdusta. Aallokko oli mukavan pitkää. Aaltojen syvyys ei tosin kuvasta erotu. Styyran halssilla aallokko oli varsin vastainen ja välillä keula kävi veden alla. Kunnon rodeopurjehdusta. Matka eteni joutuisasti.

Käärmesaaresta löytyi tosiaankin hyvä ponttoonilaituri ja poijut. Sain mukavasti veneen keulan tuuleen. Saari plokkasi kivasti tuulta ja aallokkoa. Omassa rauhassa sain olla. Matka onneksi niin lyhyt, että olin perillä jo kuudelta valoisaan aikaan.

Hiukan matkaa kävelin ylös saareen. Luonto näytti todella mukavalta. Tänne pitää tulla vielä lasten kanssa.

Yö laskeutui. Kaupungin ja matkustajalaivojen valot näkyivät idyllisesti kauempana. Pojalla tuli kotona ikävä ja juttelimme puhelimitse oikein kunnolla. Tuo oli ensimmäinen kerta.

Koska edellinen yksin kokkaus Porkkalassa herätti hilpeyttä naislukijoiden keskuudessa oli minulla nyt kovat paineet petrata suoritusta. Illalliseksi loimulohta ja siikli-perunoita.

Jälkiruoaksi rommitotia. Lämmityslaite toi mukavan lämmön kajuuttaan ja oviaukosta näkyi tähtitaivas ja Lauttasaaren valot. Upea syysidylli. Uni tuli äkkiä. Yöllä tuuli oli noussut aina 13(16) m/s asti. Vene oli kuitenkin varsin levollisesti laiturissa. Aamulla oli mukava herätä lämpimästä veneestä. Nukuin tosin pommiin ja tuli kiire päästä kotimatkalle.

Kotimatkalla oli eilistäkin kovempi keli mutta koska tuuli oli myötäinen meni matka leppoisasti. Menin pelkällä reivatulla isolla ja silläkin sain huipuiksi 7,6 solmua. Matka oli upea irtiotto arjesta.