Vihdoin vedessä

Eilen aamupäivällä koitti vihdoin hetki, että oli aika siirtää puutarhakoristeena nököttänyt Charlotta mereen. 15 min ennen sovittua aikaa kuskilta tuli soitto, että auto vuotaa öljyä. Ei voi olla totta, ajattelin. Eikö ennen juhannusta saada venettä veteen? Nosturiauto saatiin kuitenkin korjattua pikavauhtia ja vene ehjänä veteen. Jännitän aina näitä siirtoja. Kuskit tekevät pitkiä päiviä ja kaikenlaisia inhimillisiä virheitä sattuu. Nyt ei onneksi sattunut.

Vietin pitkän illan veneellä rikiä säätäen. Keularusti ja vanttiruuvit olivat uudet. Vanhoja mittoja piti käyttää lähinnä suuntaa antavina. Uudet pronssiset vanttiruuvit olivatkin todella kevyt kääntää. Aika fiiliksellä piti kiristää. En halunnut venettä ihan banaanille. Hyvänä mittarina veneessä toimii wc:n ylöskäännettävä kansi. Kun se alkaa nostaessa jumittaa sopivasti, niin riki on sopivan kireällä.

Sain onneksi veneen purjehduskuntoon eilen illalla ja tänään katselin, että mukavaa 8 - 9 m/s tuulta oli luvattu illalle. Ei muuta kuin kauden ensimmäinen purjehdus käyntiin. Se on aina se jännittävin, koska pitkän talven jäljiltä taidot ovat aina hiukan ruosteessa. Nyt melkein kaikki meni lähtiessä ok, mutta ylimmän latan olin työntänyt huolimattomasti paikoilleen. Sen fiksasi kuitenkin puolessa minuutissa.

Tuulta oli tosiaankin mukavat 8 - 9(10) m/s aina klo 20 asti. Tasaisella vedellä tuo on sopivasti eloisaan purjehdukseen. Tuntui niin mukavalta tuntea taas merituuli kasvoilla ja tuulen voima. Riki tuntui olevan kohdallaan. Täydellä isolla pääsi mukavasti ja ei tarvinnut hirveästi edes purjeita latistella. Vanhoilla ajolinjoilla pääsin kryssimään ulos merelle Särkän vierestä.

Tällä yhdistelmällä oli jo varsin laaja kokoelma päivämerkkejä. Piti ihan tarkastaa noiden sivumerkkien merkitykset. Ohjailukyvytön alus, joka pitäisi ohittaa tältä puolelta. Ruoppaustoiminta toisella puolella.

Meren auetessa aallokkokin muuttui. Otin suunnaksi Harmajan. Tämä 8 - 9 m/s on siitä kurja välikeli, että aallokko on aika lyhyttä ja rysähtelee keulaan. Yksin purjehtiessa tuolla ei nyt niin hirveästi merkitystä ole. Sitlootassa on aika mukavat oltavat.

Aallokossa uuden kaulahelan tiiviyskin tuli testattua. En purjehduksen jälkeen löytänyt vettä keulan kaapista, ts. lupaavalta vaikuttaa. St-fokan plokillakin on nyt oma reikänsä ja sen saa kunnolla sakkelilla kiinni.

Rantautuminenkin meni ongelmitta ihan kuin ei olisi talvea välissä ollutkaan. Vaatetta olisi voinut laittaa enemmän päälle. Ja siksi lämmin kuppi mehua olisi maistunut suklaapatukan kanssa. Kolme vuotta sitten 16.6. vaimon ollessa viimeisillään raskaana purjehdimme Pihlajasaareen ja söimme terassilla t-paidoissa. Menee tämä ilmastonmuutos nyt ihan väärään suuntaan.

Tästä se lähtee.

Keularustin korjaus

Perjantaina sain vihdoinkin osat keularustin uusimista varten. Prosessina tästä tuli aika pitkä, koska en halunnut lähteä osaa itse tekemään, vaan piti luottaa toisiin. Tarvittiin laserleikkausta ja hitsausta. Viikkoja vierähti tässä aivan liian monta, mutta nyt on vene vihdoin valmis vesillelaskua varten. Kuskia en tosin uskaltanut tilata ennen kuin sain osat asennettua. Epävarmuustekijöitä oli liikaa ilmassa. Työ oli hankaaluusasteeltaan erittäin korkea hankalan tilan takia. Enpä sitten kuljetusta saanut tälle viikolle enää järjestettyä. Ennen jussia saan kuitenkin veneen veteen. Aikasta noloa kuitenkin.

Tuon näköinen siitä sitten tuli. Vanhasta ei ole kuvaa, mutta oli varsin onneton räpellys. Tuenta keularankaan oli väärässä linjassa ja rusti ei myöskään tarjonnut riittävästi tukea horisontaalisia voimia eikä vääntöä varten. Tuo aiheutti hiushalkeamia gelcoatiin ja vesivuodon etukajuutan kaappiin. Olihan kuitenkin jotenkin kestänyt 32 vuotta. Eli ei täysin kelvoton kuitenkaan. Uuteen rustihelaan tein reiän myös st-fokan plokille. Sen takia hela on käännetty keulan puolelle. Ts. helaan kohdistuva veto on tuettu sinne. Laippa on lisäksi leveä jolloin rusti ei pääse vääntymään. Toive olisi jossain vaiheessa päästä kokeilemaan +14 m/s kelejä ja siksi en halua maston tuennan kanssa ottaa mitään riskejä. Suunnittelin osan ns. varman päälle. Tällä tavalla rustista saadaan mielestäni myös tiivis ja peitot pysyvät kuivina keulan kaapissa. Osa toimii myös astinlautana.

Uusi rustihela olisi ollut mahdoton asentaa veneen sisältä. Käden pituus ei vaan riittänyt, koska ankkuriboxi oli tiellä. Jouduin tekemään aukon asennusta varten. Tuostakin mahtoi tosin vain yksi käsi kerrallaan, mikä teki hommasta haastavaa. Jouduin kiinnittämään osan useamman kerran jotta sain tukirautojen mitat otettua. Loppukiristyksessä piti pyytää vaimo avuksi veneen sisäpuolelle.

Uutta rustihelaa varten tein uuden tuennan keularankaan oikeaan paikkaan samassa linjassa keulaharuksen kanssa. Tuohon ei vaan löytynyt riittävän lyhyttä vanttiruuvia, mikä hankaloitti hommaa. Tuin rustihelan myös vanhaan keulan läpivientiin. Osa on lisäksi kiinni vielä kuudella ruuvilla ja mutterilla. Uskoisin että nyt voin luottaa osan kestävyyteen. Ankkuriboxin poistoletkun ruostunut klemmari tuli vaihdettua samalla.

Työssä oli monta vaihetta. Ensimmäisenä piti ottaa mitat ja laskea oikeat kulmat, piirtää pahvi- ja voipaperimalleja. Sitten mallintaa 3D-mallit, teettää osat ja asentaa ne. Hitsarin taivutuskin jäi 10 astetta vajaaksi. Onneksi veneen pukista löytyi kohta, jossa sai rautakangen kanssa hienosäädettyä kulman kohdalleen. Onneksi homma on nyt pulkassa.

Mukavuusvarustelua osa 1

Charlotta tönöttää iloisesti vielä puutarhakoristeena. Odottelen uutta tilaustyönä tehtävää rustihelaa keulaan. Kevättöitä on pitkittänyt mm. pitkittynyt virusinfektio, jonka takia olin kaksi viikkoa sairaslomalla. Ja kun en ehtinyt saada piirustuksia eteenpäin ennen tuota tapahtumaan, nyt sitten odotellaan. Odotellessa on hyvä tehdä juttuja, jotka olin ajatellut säästää myöhemmäksi. Viime kesänä lomalla kyllästyin virittelemään latureita ja sähköjohtoja perheen tarpeisiin. Heräsi ajatus maasähkön asentamisesta. Sitlootaankin on pöytä tilattu. Tyttö kun alkaa olla jo sen ikäinen, että ei toivottavasti itsekseen putoile mereen ja haaveilemme rauhallisista illallisista ulkotiloissa kauniissa saaristossamme ilta-aurinkoa ihaillen. Pöytää ei valitettavasti saatu toimitettua tälle viikonlopulle.

Marineasta hain Clix power mini maasähköjärjestelmän. Ihan peruspakettiin en tyytynyt, koska halusin molemmille akuille oman laturin ja lisäksi riittävästi pistorasioita kulutuselektroniikkaa varten. Pääpistokkeen sijoitin sitlootan hanskalokeron suojaan. Vaikka liittimessä on korkeahko ip-luokitus, oli tuo sijainti mielestäni optimaali veneessäni. Suojassa sateelta ja mekaaniselta rasitukselta sekä tuosta oli helppo jatkaa maasähkökeskukselle.

Maasähkökeskuksen ja pääakun laturin sain mukavasti piiloon pentterin alla olevaan tilaan.  Keskus oli kivan pieni. Asennuksen kannalta tila oli hankala, koska työasennot vaan olivat huonoja ahtauden takia. Johdot sain kivasti vedetty maasähköliittimeltä keskukseen ja sieltä jakotukille, jonka kiinnitin sängyn jalkopään alapuolella olevan säilytystilan kattoon. Sieltä jakotukista sähköt jaettiin kolmelle pistorasialle, joista yksi näkyy yllä olevassa kuvassa.

iPadien etc. latausta varten kiinnitin tuplapistorasian kuvan osoittamaan paikkaan. Tuossa se on kivasti piilossa, mutta kuitenkin helposti käytettävissä. Lisäksi paikka on turvallinen ladata laitteita, koska ne saa suojaan tuohon tilaan. Pistorasiat ovat kuitenkin kivasti lähellä, jos vaikka haluaa käyttää pentterissä esim. sauvasekoitinta, mikä oli förstin toive. Pentterissä tulee siis syntymään uusia herkkuja ensi kesänä. Hyvän kipparin ominaisuuksiin kuuluu, että förstin toiveet tulee ottaa huomioon ja mahdollisuuksien mukaan täyttää. Siitä on hyvät purjehduslomat tehty.

Kolmannen pistorasian sijoitin vara-akun laturin kanssa vaatekaappiin. Tuota laturia ei todennäköisesti tarvitse kytkeä kuin pari kertaa kesässä ja siten sitä voi käyttää elektroniikkahärpäkkeiden latailuun tarvittaessa. Pistorasia on lisäksi lähellä keulakajuuttaa, joten palvelee samalla sitä osaa veneestä. Eiköhän tällä setillä ole meidän perheen tarpeet tyydytetty.

Elena blogista Proviantti haastoi meidät Liebster awardiin. Yleensä kun nämä haasteet saavuttavat meidät, on ne jo kiertäneet kaikki muut. Ts. en lähde eteenpäin viemään, mutta kivoihin kysymyksiin voin toki vastata.

Mihin olet tyytyväinen nykyisessä veneessäsi, mikä on toisin seuraavassa?

Vene on ollut nautinto purjehtia. Sopivan eloisa ja haasteellinen tässä vaiheessa. Tilat ovat lisäksi juuri ja juuri riittänet usean viikon kesälomapurjehduksillekin. Alunperin mietimme ahtaampaa venettä. Onneksi kuitenkin päädyimme tähän. Seuraava vene on todennäköisesti 4 - 6 jalkaa pidempi perähytillinen C/R vene.  Lottovoittoa odotellessa.

Oletko ylittänyt  avomeritaipaleita? Haluaisitko edes?

En ole. Haluan että lapset ovat itsenäisempiä ennenkuin lähdemme avomerelle. Vaimon pitää pystyä olemaan ulkotiloissa. Sisällä tulee isossa aallokossa helposti paha olo. Lisäksi meillä on kotimaan saaristoakin vielä paljon tutkittavana eikä vielä kiire lähteä merta edemmäs kalaan.

Mikä veteen pudonneista tavaroista harmittaa eniten?

Yleensä on yhdet aurinkolasit menneet mereen per kesä. Kovin kalliita en siksi enää osta.

Kuinka kylmässä vedessä menet uimaan?

Viime vuoden kesäkuussa tuli sukelleltua veneen alla 10 asteisessa vedessä, kun lokianturin läpivienti alkoi vuotaa. Sellainen 18 astetta alkaa olla jo ihan ok.

Onko sinulla kasvimaa tai parvekekukkia, miten ne hoituvat veneretkien aikana?

Meillä on puutarha, joka pärjää miten pärjää. Mitään jatkuvaa kastelua tarvitsevaa emme ole istuttaneet ja kasvihuonekin on enemmän huvimaja ruokapöytineen.

Mikä on venekeittiösi bravuuri?

Tattirisotto ja lampaan kare on yksi helppo suosikki, mutta meillä on paljon hyviä ruokia pizzoista revittyyn possuun. Försti lukee aktiivisesti Ruoka Gloriaa, Soppa 365:sta jne. ja kokeilemme lähes viikottain uusia reseptejä.

Mikä on vinkkisi hyvään elämiseen veneessä?

Ordnung muss sein. Jokaisella tavaralla pitää olla oma paikkansa ja vain yksi paikka. Veneen koloihin ja lokeroihin hukkuu helposti tavarat ja kun niitä ei sitten tarvittaessa löydäkään, hermothan siinä menee. Epäjärjestys ei vaan toimi. Lisäksi pitää hyväksyä, että pienessä veneessä monta ihmistä ei pysty hääräämään samaan aikaan. Pitää löytää rutiinit, jotka toimivat. Lisäksi kaikenlaiset pienetkin parannukset voivat tulla matkan aikana suureen arvoonsa. Itse on joka kevät tehnyt veneestä entistä mukavamman seuraavaa kesää varten. Miehistön viihtyvyyden kannalta on tärkeää, että etapit ja päiväohjelmat suunnitellaan niin, että kaikilla on kivaa.

Mistä haaveilet tällä hetkellä?

33 jalkaisesta C/R veneestä. Olen kuitenkin varsin tyytyväinen jos saamme hyvän purjehduskesäloman perheen kanssa.

WordPress vai Blogger, miksi?

Seuraavaksi varmasti WordPress, koska Blogger suttaa kuvia. Blogger oli kuitenkin helppo aloittaa aikoinaan.

Oletko yhdistänyt blogiisi sosiaalista mediaa (Facebook, Twitter, Instagram)?

En ole. Olen pitänyt kaverit poissa blogistani ja jättänyt sen lukemisen ihmisille, jotka ovat oikeasti kiinnostuneita purjehduksesta/saaristosta. Toki sukulaiset käyvät vakoilemassa tekemisiämme.

Miten muut voisivat mielestäsi parantaa blogejaan (yleisesti)?

Jokainen saa kirjoittaa blogiaan kuten haluaa ja tehdä siitä itsensä näköisen. Ihan kiva etteivät ole toistensa toisintoja.

Kesä 2014

Kesän alku ei ollut paras mahdollinen. Kaikenlaista epäonnea, joista osa oli omaa mokaa ja toiset vaan huonoa tuuria. Niistä kuitenkin selviydyttiin. Kesäkuu oli kolea. Tuntui että mahtaako tästä kesää tullakaan. Yksi kauden merkittävimmistä purjehduksista sattui kuitenkin heti kauden alkuun kun pojan kanssa lähdettiin ensimmäistä kertaa kahdestaan purjehdukselle.

Kauas emme suunnanneet, vaan kiersimme vain Suomenlinnan ja yövyimme siellä. Todella kiva reissu.

Kesä ehti edetä varsin pitkälle ennen kuin sain koko poppoon kerralla paattiin. Itselläni oli suuret suunnitelmat kesälomapurjehduksen osalta. Vaimoa kuitenkin jännitti kovasti tytön takia. Keväällä tyttö nukkui huonosti ja he joutuivat turvautumaan ulkopuoliseen unikouluun. Lopulta päätettiin lähteä reissuun ilman suurempia suunnitelmia ja mennä fiiliksen mukaan.

Kuinka ollakaan säät muuttuivat upeiksi ja saimme intiaanikesän. Lapsetkin sopeutuivat veneeseen paremmin kuin olimme ikinä uskaltaneet toivoa. Päivittäiset purjehdukset muodostivat kivan päivärytmin ja joka päivä oli uusi satama koettavana. Arjen rutiinit menivätkin helposti. Keväällä ostamani kahvinkeittimen käyttö aamulla ensimmäisenä rauhoitti aamun ensihetket.

Veneeseen tekemäni pienet parannukset olivat suuressa arvossa. Tänä kesänä tavarat olivat entistä paremmin omilla paikoillaan ja monet mahdollisuudet olivat hyödynnetty. Tyttö tykkäsi kovasti nukkua päiväunet meripunkassa. Viime kesänä hän nukkui ulkona kaukalossa.

Koska kaikki sujui niin mukavasti, purjehdimme aina Maarianhaminaan asti. Tuulet olivat tänä kesänä todella suotuisia. Joskin muutaman täysin tuulettoman päivän jouduimme kokemaan. Paluumatkalla jäimme eteläiselle Saaristomerelle risteilemään ja kiertelimme muutaman päivän upeita kohteita. Matkan lopuksi saimme nauttia vielä purjehduksesta pariskuntana. Aah mitä luksusta. Säiden suhteen oli todella paljon onnea. Vain yksin tekemilläni siirtopurjehduksilla tuulet nousivat yli 10 m/s. Itse vietin kesälomalla veneellä päivän vaille kolme viikkoa. Perheelle tuli noin kaksi viikkoa.

1. Tärkeä etappi

Kihdin ylitys. Saavuimme Kökariin upealla 5 m/s etelätuulella. Meri oli todella lempeä meitä kohtaan.

2. Mahtavin paikka

Björkön sisäjärvi oli huikea kokemus. Tyttö oli tänne vielä liian pieni, mutta pojan kanssa uimme ja hypimme pitkät tovit.

3. Lapsiperheen paratiisi

Rödhamn oli kaikkea mitä olemme saaristolta toivoneet. Molemmat lapset olivat haltioissaan ja lämpimässä vedessä oli mukava uida.

4. Vinkkejä

Hangonkylän På Krokenin viereisestä myymälästä ja Maarianhaminan länsisataman eteläpuolella sijaitsevasta Fisk Kojanista on hyvä tankata jääkaappi täyteen herkullista kalaa. Mukaan ostamamme hätäruokavarasto säästyikin syksyn arkiruoaksi. Voi toki olla että niitä Jalostajan säilykelihapullia ei syödä koskaan. 

Viimeisen purjehduksen tein 4 - 5.10 Käärmesaareen. Keli oli tuolloin vielä mukavan lämmin (8-10 astetta) ja kotikulmilta oli toinenkin venekunta siellä. Ilta meni kivasti nuotiolla turistessa.  Vene nostettiin 13.10. Se oli juuri oikea aika. Nyt viikon 43 lopulla alkavat lämpötilat mennä öisin alle nollan ja muutenkin on ollut varsin märkää.

Isä ja poika syyspurjehduksella

Minua kiehtoi ajatus pojan kanssa kahdenkeskisestä syyspurjehduksesta. Ei mistään pitkästä purjehduksesta, vaan että yhdessä vietettäisiin yö lähisaaressa. Nyt viikonlopuksi luvattiin kaunista ilmaa. Tosin aika kovaa tuulta myös. Mutta tuo ei haitannut koska kovan tuulen st-fokkani oli vielä testaamatta.

Parhaimmillaan luvattiin 12 m/s lännen puoleista lauantain iltapäivälle. Tuo ei kuitenkaan toteutunut. Parhaimmillaan keli oli 10(13) m/s, kryssiä kuitenkin. Keulilla kovan tuulen fokka ja isossa yksi reivi. Käytännössä mentiin alitehoilla vaikka molemmissa pussia jonkun verran. Vain puuskissa pääsin vauhdin huumaan. Luultavasti tämä yhdistelmä toimii ok 12 m/s kryssillä. Iso vaan pitää vetää ihan levyksi. Aallokkoa oli sen verran, että ihan kivoja pomppuja otettiin Melkin eteläpuolella. Poika nukahti keulaan. En ymmärrä miten siinä pomppimisessa voi nukkua. Uusi pikkufokka toimi hienosti. 

Yöksi menimme tuttuun Käärmesaareen. Rantautuminen meni hienosti kun sain tultua vastatuuleen laituriin. Jätin koneeseen vedon päälle ja se piti keulan juuri sopivasti kiinni laiturissa köysien kiinnityksen ajan. Lähdimme heti kiertämään saarta. Sen jälkeen tein meille safkat ja köllimme hetken pimeää odotellen.

Tarkoituksena oli illalla vielä paistaa makkarat ja sen jälkeen lähteä pimeässä taskulampuilla saarta kiertämään.

Kaupungin valot näyttivät idylliseltä. Tuuli oli kylläkin kova ja viilensi. Onneksi nuotio lämmitti. Saunakin olisi ollut ihan kiva juttu.

Hyvältä maistuivat makkarat ja hetki oli pojalle jännittävä. Metsäkin pimeni ympärillä ja alkoi näyttää kiehtovalta.

Metsässä oli pimeää. Koko saarta emme lähteneet kiertämään. Pienen pojan piti päästä jo nukkumaan.

Yö oli levoton. 8-10 m/s tuuli osui suoraan laituriin. Onneksi keulamme oli tuuleen. Pompimme koko yön ja tuuli tuiversi mastossa. Laiturissa myös yöpynyt 9 tn kruiseri oli levollisemmin. Aamulla heräämistä kangisti toimimaton lämppäri. Kertaakaan ei ole huollon jälkeen toiminut ja en ole asialle jaksanut tehdä mitään, koska on niin vähällä käytöllä (edit: vika oli sulakkeen kontaktissa, ei huolletussa laitteessa). Ei meillä nytkään kylmä ollut, koska yö oli lämmin (10 astetta). Aamulla olisi vaan ollut kiva saada lattiat lämpimäksi. Sanoin pojalle, että ei tulla pois peittojen alta ennen kuin aurinko alkaa lämmittämään.

Aamullakin tuuli vielä n. 9 m/s, mutta kääntyi hiukan saaren taakse. Lähdimme vielä kiertämään saarta. Pitkä tovi tuli vielä juteltua ison veneen kipparin kanssa. He risteilevät Suomenlahtea ja Itämerta ristiin rastiin. Hyvin erilaista purjehdusta meihin verrattuna. Ehkä mekin sitten joskus...

Paluumatkalle saimme upean kelin. Tuuli heikkeni hiukan ja otin rennosti pelkällä isopurjeella. Hiukan yli pari tuntia niin olimme takaisin kotisatamassa. Poika hurjan tyytyväisenä kivasta matkasta. 

Paluumatkalla saimme lisäksi vielä nauttia kisailijoiden tyylinäytteistä. 

Laguunia ja pupuja

Aspö-päivän jälkeen tuli peilityyni päivä. Hyödynsin Aspön varsin puhtaan veden vielä aamulla harjaamalla veneen pohjan puhtaaksi. Tuulettomana päivänä emme halunneet tehdä pitkää siirtymää koneella, vaan suuntasimme kohti Björkötä.

Björkön laguuni muodostaa upean suojaisan luonnonsataman. Kallioilla on lenkkejä. Itse kiinnityimme kiviin. Laguunin perä oli suosittu. Ilmeisesti siellä on huussit. Ainakin siltä näytti kun kumiveneellä sinne soutelimme. Kaksi rantakäärmettä näimme uimassa.

Maasto oli kaksivuotiaalle hankala. Paikka sopii paremmin vähän isommille lapsille. 

Parasta paikassa on upea sisäjärvi. Vesi oli puhdasta ja lämmintä. Poika hyppeli veteen innoissaan ja minä myös. Tytölle kalliot olivat liian hankalat liikkumiseen.

Illalla paistoimme lettuja. Seuraavaksi päiväksi luvattiin hyvää etelän puoleista tuulta. Ideaalia siirtyä läpi kansallispuiston kohti Helsingholmia. Halusimme paikkaan, jossa tytönkin olisi mukava olla.

Purjehduspäivä Helsingholmiin oli upea. Saaristomerellä saa purjehtia rauhassa ilman isojen moottoriveneiden aallokkoa. Charlotta laiturissa kolmas vasemmalta. Huomaa aurinkosuoja. Ostin Biltemasta parin euron pressun ennen matkaa sadesuojaksi. Siitä tulikin tärkeä suoja paahdetta vastaan.

Helsingholmin hiekkarantassa on hyvä pohja. Pientenkin lasten on helppo olla.

Pupu ja koira olivat kiinnostavia. Aikuisille helpompaa kun kiinnostavia juttuja löytyy.

Isä - poikajuttu. Kuinka korkealle pojan saa heitettyä. Käy räjähtävän voiman treenistä ja poika kiljuu riemuissaan. 

Haitarimusiikkia Aspössa

Jurmon jätimme auringonpaisteessa ja kevyellä tuulella. Matka Aspöseen oli kuitenkin lyhyt ja vähäisellä nopeudella ei ollut juuri merkitystä. Toistaiseksi varttitonnarimme nopeus on riittänyt oikein mainiosti saaristomatkailuun. 20 - 35 mpk:n välein on löytynyt kivoja satamia, joissa olemme halunneet vierailla.

Aspössa on kiva pieni hiekkaranta lapsille. Esittelyssä saaristossa käyttämäni lapsenkuljetustapa. Hankalakulkuisissa saarissa tämä on kätevä, koska jättää toisen käden vapaaksi. 

Poika uskaltautui pelastusliiveissä mereen ja siitähän se hauskuus alkoi.

Illemmalla isäntä ja poika tarjosivat hienon musiikkiesityksen. Lapset leikkivät vieressä. Tunnelma oli mahtava. Olin niin onnellinen tuosta hetkestä.

Myös muut kerääntyivät kuuntelemaan musiikkia. Paikan nuoriso rakensi itselleen lauttaa. Sen verran helsinkiläisiä fiksumpia, etteivät lähteneet Tallinnaan, vaan tyytyivät melomaan sataman tuntumassa. Hellettä riitti. Lämpöä oli niin paljon, että välillä kastelin t-paidan märäksi. Aamulla ensimmäisenä menimme saunan rantaan uimaan. Aspö oli erittäin mieluisa kokemus ja pikkulapsiperheelle sopiva paikka. Tänne palaamme vielä.