Pikavisiitti Porkkalaan

Perjantaiksi oli luvattu hyvää tuulta tosin vastaista. Lähdin töistä aikaisin ja ajattelin ajan riittävän kryssienkin tuulen ollessa hyvä. Perhe mökillä, joten mies ja meri teemalla mentiin.

Sain vihdoinkin vietyä pinnapilotin asennuksen loppuun. Onneksi tilaamani asennusosa ei koskaan saapunut ja päädyin lopulta asentamaan pilotin styyran puolelle. Ainut paikka vauvan kaukalolle kun on paaran puolella. Teetin varteen 180 mm jatkeen ja silloin sen pystyi asentamaan kuten alkuperäinenkin pilotti oli. Tuosta se on hyvä laskea pois pinnasta ja pysyy tukevasti. Oli luksusta irroittaa köydet samantien ja laittaa purjeet kuntoon vasta koneajon aikana. Aikaa säästyi mukavasti.

Tuulta oli Harmajan mukaan 7(9) m/s. Puuskien takia laitoin 1. reivin. Olisi tuo tiukalla isollakin mennyt, mutta nyt pystyi ottamaan rennosti. Laitoin narun ohjaamaan ja istuskelin reunalla kaiteeseen nojaillen. Ihan hyvin naru tehtävästään suoriutui, mutta yhtä aaltoa ei osannut väistää. Sen seurauksena kuivateltiin shortseja jonkin aikaa. Meri kävi sen verran, että jos vaimo olisi joutunut sisällä olemaan, olisi paha olo tullut varmasti. Melkin kohdalta suuntasin Rysäkaria kohti merelle. Sinne asti meni hienosti, sitten meri alkoi kenkkuilemaan.

Tuuli heikkeni yllättäen ja shiftaili. Purin reivin, mutta vauhti ei miellyttänyt. Isompi vene ohitti koneella ja nostivat purjeet jonkin matkaa edessä. Siitä sain inspiksen vaihtaa isomman genoan. Parilla halssilla ohitin heidät, mutta en ole varma yrittivätkö kryssiä vai vaan purjehtia edes taas.

Matka eteni nyt hiukan joutuisammin. Kytön jälkeen onnistuin löytämään paikallisen tuuliaukon. Lähempänä manteretta pari venettä eteni mielestäni ihan joutuisasti. Pian huomasin yhden veneen saavuttavan. Sen muodoissa oli jotain kovin tuttua. Pääsin aukon ohi ja pakoyritys sai tuulta purjeisiin. Saavuttava vene nousi korkeammalle paremmalla vauhdilla. Jouduin väkisinkin hakemaan nopeutta alempaa. Nopeutta oli vaivaiset 3 - 4 solmua. Kirosin keulapurjetta, jonka geometria ei ole täysin onnistunut. Ainakaan jos vertaa kisaavien veneiden purjeisiin. Risteävällä halssilla moikkasivat iloisesti kun olin väistämisvelvollinen. Tämä ei kuitenkaan ollut vielä tässä, koska seuraavassa risteyskohdassa joutuivat väistämään. Sen jälkeen alkoivat ottamaan eroa vähitellen. Näinä hetkinä sitä toivoo, että olisi masto metrin pari pidempi. Onneksi se oli sentään 10 x kalliimpi FG 331. Fokalla ajoivat.

Loppui loppukin tuuli ja piti aloittaa mopoilu. Kello oli jo paljon. Matka ei ollut oikein edennyt alle 4 solmun kryssinopeuksilla.

Oli ajatellut mennä Porkkala Mariniin, mutta päätinkin kurvata Lähteelään. Onneksi niin. Siellä odotti rauhallinen satama. Ja en tarvinnut ravintolan palveluita, koska mulla oli omat eväät mukana.

Töissä sen verran kiirettä, että pää oli tyhjänä ruokakaupassa. Tässä siis tulos. Ensi kerralla voisi ottaa vähän paremmat eväät mukaan. Onneksi nuotio oli valmiiksi lämmin ja sain ruoan nopeasti. Leppoisa eläkeläismies piti seuraa hetken aikaa. Hän oli viikko sitten jo veneillyt paikalle. Näytti rannasta veneettään. Se oli hauskannäköinen yhdistelmä moottori- ja purjevenettä sekä kylpyammetta. Kuulemma kamala purjehtia ja ajaa koneella, mutta tilava sisältä. Kerran oli ylittänyt Porkkalan selän ja koira oli anelevin silmin veneen pohjalta kysellyt, loppuuko tämä rullaus koskaan. Hän olikin tullut sisäväylää pitkin ja ihmetteli kun juttelin Rysäkarista, että purjehdinko ulkoväyliä.

Maittavan illallisen jälkeen olikin rentouttava hetki saariston ääniä kuunnellessa. Luontohan ei ole hiljainen, sen äänet vaan ovat aika paljon miellyttävämmät kuin Helsingin mölyt. Nukuin ensimmäistä kertaa keulakajuutassa. Ja hyvin nukuinkin. Aamulla sade ropisi veneen päälle ja ei tehnyt mieli ulos kömpiäkään. Sade kuitenkin loppui ja kävin kahvilassa aamiaisella. Sitten kone käytiin ja kotimatkalle.

Luvatusta 5 m/s pohjoistuulesta ei tietokaan. Sen kun piti viedä minut ripeästi kotiin. Vastaista 3 - 4 m/s max ja veneen nopeus sama solmuina. Kytön ohi jaksoin ottaa rennosti ja naru jälleen pinnamiehenä. Ennen Rysäkaria tuuli hiipui edelleen ja aloitin mopoilun.  Piti ehtiä maalikauppaan.

Mahdoinkohan aiheuttaa kuvauslinjani takia harmaita hiuksia tälle X:lle. Toivoin sen olevan unelmaveneeni X-332, mutta olikin isompi rattiversio. Kovin suurta nopeutta hekään eivät kevyessä tuulessa edenneet.

Matka oli rentouttava ja siitä ihmeellinen, että mitään varsinaista mokaa ei tällä kertaa tapahtunut. No 2. reivin köydet jumittivat hetkellisesti reivin purkua, mutta sen lisäksi ei muuta.