Saaristoviikonloppu

Viikonlopun alkupuolisko vietettiin saaressa juhlien vaimon synttäreitä. Sää suosi ja tarjoilut olivat parhaimmasta päästä.

Minipurjehtijalla vauhtia riitti ja reviiriä piti heti laajentaa pihalle asti. 

Monelle lokoilu auringossa rantakalliolla lämpimänä kesäpäivänä on varmasti unelmien täyttymys. Purjehtija katsoo kuitenkin merelle ja haaveilee liehuvista virtauslangoista. Ahdistusta ei helpota yhtään se, että laiturin yhdessäkään veneessä ei ole mastoa.

Lauantain juhlinnan jälkeen tuohon tuli kuitenkin helpotusta kun ajoimme heti aamusta takaisin kotiin ja pakkasimme perheen veneeseen. Tarkoituksena mukava synttäripäivällinen Ison Vasikkasaaren Gula Villanissa. Tuultakin oli luvattu täydelliset 5 m/s. 

Rannassa tuuli ei vaan ollut luvatun mukainen. Puuskittaista ja jotenkin repivää. Päätin ajaa koneella alkumatkan, koska tuuli oli täysin vastainen. Särkän jälkeen aloimme nostamaan purjeita. Meri oli vähän levoton. Siinä kävi sitten niin, että en antanut puomille riittävästi löysää ennen kuin nostin isopurjeen. Purje jumitti skuutista. Kun päästin siitä löysää, pyörösokka falskasi ja kiinnitys levankiin petti. Purje salamannopeasti alas. Vaimo piti itkuisena skuutista kiinni. Tilanne kuitenkin hallinnassa ja nopealla korjausoperatiolla skuutti kiinni levankiin. Vaimo siirtyi rauhoittumaan kajuuttaan vauvan seuraksi. Nostin itse ison jolloin venekin rauhoittua aallokossa.

Vauhtia ei ollut pelkällä isolla kuitenkaan riittävästi ja pyysin vaimon pinnaan st-fokan noston ajaksi. Juuri kun sain fokan ylös tuli tietysti puuska ja vaimo kiljuu pinnassa;"mitä mä teen!!" Kaikki hyvin pidä vaan suunta. Minuutti pari meni että sain trimmin kohdalleen ja päästiin kryssimään mukavasti. Säädin voiman niin, että puuskissakaan emme kallistuneet yli 20 astetta. Vaimokin sai värin takaisin kasvoilleen, vauva nukahti, kaikki oli hyvin.

Kryssi st-fokalla oli todella leppoisaa puuhaa, mutta fokassa ei ollut riittävästi voimaa ja iso Swan pääsi karkuun. Tuulitasapainokaan ei ollut ihan kohdallaan ja peräsin jarrutti hiukan. Onnistuin kuitenkin kryssimään kiinni reivatulla isolla purjehtineen H:n. Yllätin pojat ns. takaoikealta. Tuon huomattuaan haastoivat kisaan slööriosuudelle. Vauvan turvakaukalolla varustettu Charlotta ei luonnollisesti taitanut näyttää kovinkaan pahalta vastukselta. Löysäsin fokan nostinta hiukan, takastaagi löysälle, skuutit kohdalleen. Muutama kiva puuska ja pojat jäivät sadan metrin päähän.

Laiturista onnistuimme onneksi saamaan kylkipaikan. Sivutuulla kiinnittyminen poijuun ei näyttänyt kovinkaan houkuttelevalta. Valitettavasti laiturilla ei ollut herrasmiehiä kiinnittymisen aikana ja busterkuskeilta ei apua herunut. Ihan mallikkaasti saatiin kuitenkin vene kiinni.

Itse ravintola petti sitten pahemman kerran. Lihapulla-annoksen saaminen kesti 1h 15 min ja kaksi kertaa pyydetyt leipälautaset eivät koskaan saapuneet. Kuten ei pojan jäätelöannoskaan. Annoskoko vastasi lähinnä lasten annosta ja 16 euron hinnalle ei vastinetta saanut. Kello oli jo paljon ja pettyneinä suuntasimme kotia kohti.

Kotimatkalle laitoin isoimman genoan sivumyötäisen tuulen takia. Nopeusmittari ei juuri alle kuuden solmun tippunut. Isillä oli siis hauskaa.  Matkalla näki monenlaista kallistusta. Kts. horisonttiin yläkuvassa.

Tämän veneen kölikin näkyi kallistuksessa ja suurinpiirtein puolet pohjasta. Pian tämän jälkeen tuli vanhempi purjehtija sinirunkoisella FG 331:lla vastaan ja vene oli kallistunut tuskin 10 astetta. Kokemus on vaan kova juttu merellä.

Vauhtia siis riitti ja purjehdus oli kivaa. Tuulta n. 7(8) m/s. Minipurjehtija ei vaan tykännyt isänsä tekemästä karsinasta vaan halusi kontata pitkin venettä. Sivumyötäisellä vene rullasi hiukan ja vaimon piti katsoa Minin perään. Tuon seurauksena vaimolle tuli sitten paha olo. Vaimo kannelle ja Mini turvakaukaloon. Rauhoittui kun sai pullaa syödäkseen. Nukahti hetkeksi vain herätäkseen itkemään juuri rantautumisen aikaan. Perhepurjehdus on kyllä välillä yhtä vääntämistä. Oppii kyllä arvostamaan rauhallisia hetkiä.