tiistai 20. elokuuta 2013

Spinaakkerin nosto

Teen tällaisen postauksen, koska aloittelijoilla on vaikeaa hahmottaa miten köydet laitetaan spinaakkerilla purjehtiessa. Itse en ainakaan aikoinaan löytänyt hyvää sivustoa, missä tämä olisi esitetty. Mahdollisista asiavirheistä en ota vastuuta. Olen tämän suhteen täysin itseoppinut ja ihan mielellään saa korjata jos korjattavaa on. Tässä esitellään setup ilman barbereita. Ts. minimivarustus. Postauksen kuvat on otettu yksinpurjehduksella.


Ensimmäisenä kiinnitän spinnun pussin kaiteeseen tuulen suojan puolelle (lee) aika lähelle istuinkaukaloa. Itse pidän tuota kohtaa monesta syystä kätevänä. Pussi ja köydet on helppo kiinnittää, vaikka kaulapurje olisikin ylhäällä. Lisäksi en ole havainnut, että spinnu lähtisi kiertymään keulaharuksen ympärille tällä tavalla nostettuna. Spinnun falli (nostin) kiinnitetään purjeen yläkulmaan ja skuuttiköydet omiin kulmiinsa. Itselläni nuo ovat sidottuna kiinni pussiin ja löytyvät helposti. Nostimen pitää luonnolisesti kulkea vapaasti sivuvanttien ulkopuolelta ja tuulen puolen skuutin keulaharuksen etupuolelta.


Spinnupuomi kiinnitetään mastoon ja ylägaija siihen. Spinnupuomi tulee keulaharuksen tuulen puolelle. Tuulen puolen skuutti (tässä vihreä) kiinnitetään kulkemaan läpi spinnupuomin kärjestä. Ts. se liukuu siellä läpi. Alagaija eli spinnupuomin alasvedin on tässä vielä kiinnittämättä. Aivan kevyellä kelillä sitä ei välttämättä tarvita, mutta hiukankin kovemmalla ja tiukemmilla kulmilla se on erittäin tärkeä olla paikoillaan.


Suojan puolen skuutin kiinnitän valmiiksi näin. Oman veneeni geometria on sellainen, että skuutit kulkevat kaiteiden sisäpuolella. Leveämmällä perällä tilanne voi olla toinen.


Tässä näkyy paremmin, kuinka skuutti kiertää veneen takakulman plokin kautta vinssille ja siitä lukkoon. Kovemmalla tuulella pitää luonnollisesti kierroksia olla enemmän vinssin ympäri. 

Purjeen nosto on turvallisinta tehdä lähes täysin myötäiseen. Huomioitavaa tässä on, että spinaakkeri voi olla vaarallinen purje. Sillä saa osaamaton helposti rikottua veneen ja sen voimalla voidaan päästä huomattaviin kallistuskulmiin.

Ennen nostoa spinnupuomi nostetaan ylägaijan avulla vaakatasoon. Nostan ensimmäisenä spinnun toppiin fallilla ja sen jälkeen alan kiristämään tuulen puoleista skuuttia. Leen puoleisesta skuutista pitää antaa luonnollisesti löysää samanaikaisesti. Tätä jatketaan kunnes spinnu saa hyvin tuulta ja alkaa vetämään.


Kun purje on vedossa, alagaija kiristetään ja lukitaan. Tässä kohtaa iso huomautus. Aina tuulen puoleista skuuttia kiristäessä pitää alagaijan olla auki! Köyden pituuden pitää kasvaa tuolloin. Puomien pitää muodostaa yhtenäinen linja. Spinnunpuomin linja tuuleen nähden pitäisi olla silloin hyvä, kun tuulenpuoleinen liikki lerpsahtelee välillä. Suojan puoleista skuuttia kiristetään niin, että kulmat ovat samalla korkeudella. Jonkin verran negatiivisella kulmalla olen pystynyt spinnulla ajamaan. Jossain vaiheessa pitää kuitenkin jiipata. Itse teen sen näin: 1. alagaija löysäksi. 2. leen skuutti käteen. 3. spinnupuomi irti maston päästä. 4. irrotetun pään kiinnitys leen skuuttiin. 5. luuvartin skuutti irti puomin päästä ja puomi kiinni mastoon. 6. suunnan vaihto ja ison siirto toiselle puolelle. 7. trimmit kohdalleen.


Tässä näkyy alagaijan kulkureitti. Kannella on ploki minkä kautta se kiertää kaiteen kiinnikkeessä olevaan plokiin ja siitä istuinkaukaloon.  Omassa veneessäni on ilmeisesti ylisuuri spinnu ja tiukoilla kulmilla minun pitää laskea spinnupuomin päätä. Puomia ei saa laskea keulaharukseen asti, jotta se ei riko sitä. Itse jätän mielelläni jonkin verran varaa, jotta puuskakaan ei lyö puomia harukseen.


Omassa veneessäni tuulen puolen skuutti nojaa tiukalla kulmalla ajettaessa ylävanttiin. Näin se kuuluu kuulemma entisen kilpapurjehtijan ja nykyisen purjemaakarin mukaan olla.


Kuvauspäivänä tuuli nousi aina 8 m/s asti Porkkalan selällä. Tiukasta kulmasta huolimatta tuon sain hyvin vielä hallittua yksinkin. Autopilotti ei pystynyt ohjaamaan tuossa tuulessa, koska peräsimeen tarvitaan nopeita ja aika suuria korjausliikkeitä. Yksinpurjehtiessa joutuu sitten kehittämään muita tapoja ohjata ja skuutata samaan aikaan. Välillä painoin pinnan jatkovarren vatsaani vasten ja ohjasin vatsalihaksilla.


Hyvällä tuulella veneen runkonopeus ylittyi mukavasti ja matka eteni odotettua joutuisammin. Spinaakkerilla olen päässyt suurinpiirtein samaa nopeutta kuin 7 - 8  jalkaa pidemmät virsikirjalla.

Spinaakkerin lasku on oma juttunsa. 7/8 osatakilassani tuo on mielestäni varsin helppoa. Suunta täysmyötäiseksi ja luuvartin skuuttia löysäksi kunnes spinnu on ison suojassa. Sen jälkeen ensin leen skuutti sisään ja sitten luuvartin. Lopuksi falli auki ja spinnu alas. Fokan voi myös nostaa spinnun eteen, jotta se ei saa varmasti tuulta laskun aikana.

4 kommenttia:

  1. Puomien muodostamaa linjaa tarkentaisin semmoisella toteamuksella, että etenkin spinnun puomin tulee olla kohtisuoraan tuulta kohti (kuten isonkin on hyvä olla). Spinnu on ainoa purjeista, joka kulkee tuulen työntämänä eikä virtauksen vetämänä, joten voimaa menee hukkaan mikäli tuo kulma on väärä.

    Ihan kiva blogi. Vähän välillä ihmetyttää, miten tarkkaan kaikki "kisailut" muiden kanssa on kirjattu. Toivottavasti itse pääasia ei pääse unohtumaan..?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei anonyymi ja kiitos lisäyksestä. Olen vanha kilpaurheilija ja kisatilanteessa virityn antamaan parhaani. En ainoastaan nauti noista hetkistä, vaan pystyn myös hyvin yksityiskohtaisesti muistamaan ne. Siksi kai kirjoitankin niistä. Meillä purjehdus on kuitenkin tasapainoilua minun ja perheen tarpeiden välillä. Pääpainona on tuottaa perheelle miellyttäviä kokemuksia merellä ja saaristossa. Pienet kisailut ovat sokerina päälle minulle.

      Poista
    2. Tarkennettaan nyt tuota "ihan kivaa" vielä ettei jää väärä mielikuva. Tämä blogi on siis ihan parhaasta päästä ja mielestäni ennenkaikkea siksi, että vene ja miehistö edustaa suoraselkäistä veneilyä tänä aikana kun monet eivät uskalla aloittaa koko harrastusta ellei alla ole vähintään 40-jalkainen. Oma veneeni on mitoiltaan samaa luokkaa ja antaa kummasti sisältöä aina tänne sydäntalveenkin.

      Mutta olihan tässä asiaakin: Edellisestä unohtui mainita vielä yksi isopurjeeseen liittyvä spinnupurjehdusniksi. Vanhat konkarit tiesivät kertoa aivan liian monien trimmaavan isopurjeen turhan kireälle spinnulla purjehtiessa. Puomien muodostama suora viiva on hyvä lähtökohta. Isopurjeen osalta tulisi purjeen kuitenkin olla niin auki, että sen juorulangat lentää, sillä spinnusta poiketen se vetää parhaiten virtauksen avulla.

      Poista
    3. Kiitos kehuista. Oli todella kiva kuulla tuollainen mielipide blogistani. Tämän on vähän tarkoituskin olla kertomus siitä, että purjehtimisesta ja saaristosta pääsee nauttimaan ilman suuria investointeja. Kokonsa puolesta tämä vene on mielestäni ollut ihanteellinen meille ensimmäiseksi veneeksi. Käsittely on ollut helppoa ja purjehdus siksi pysynyt rentona (rantautumiset, spinnuajo etc.). Tilaa on ollut kuitenkin sen verran, että matkapurjehdus saaristossa on ollut mahdollista.

      Viime kesänä jäi spinnuajelut varsin vähälle. Oli niin paljon vastaisia tuulia. Ensi kesäksi parannan heloitusta ja täytyy sitten tehdä postaus missä käsitellään paremmin trimmejä. Pitää silloin ottaa mukaan nämä vinkit. Kiitokset niistä.

      Poista

Tykkään kommenteista. Pistä sellainen tulemaan.