Peräsimen laakereiden koneistus ja asennus

Ruokatunnilla lainasin töistä tarvittavat mittalaitteet ja kävin mittaamassa peräsimen akselin ja akseliputken. Varmuuden vuoksi otin mitat useammalla mittalaitteella lukihäiriöiden estämiseksi.

Akseliputkeen tein välystä noin 0,05 mm. Akselin ja laakerin välille 0,2 mm turpoamisvaran takia. 

Yläpäähän tuli ulkohalkaisijaltaan 0,5 mm pienempi laakeri. Aikaa vierähti varovasti sorvaten 1,5 h. Edellisestä kerrasta kun on ehtinyt vierähtää jotain 15 vuotta. Siltikin pääsin tuntipalkoille. Ainakin jos jossain täytyy maksaa 200 e tällaisista. Alalaakeri meni lopulta työtämällä paikalle. Yläpäässä piti hiukan laudalla koputella.

Kunnolla ei peräsintä päässyt vielä testaamaan. Jotain hyvää rasvaa pitää väliin kehittää. Yläpään murkula kun puuttuu vielä. Siinä agendaa huomiselle ja luultavasti keskiviikolle. Nyt pitää rientää kahvakuulatreeniin.

Myötä ja vastoinkäymisissä

Vastatuulilla ja kevätkunnostuksissa. Tämä jälkimmäinen on purjehtijoiden lisäys avioliittolupaukseen. Varsinkin näin keväisin kun se yksi perheenjäsen on joutunut viettämään kylmän talven yksin pimeässä pressun alla tarvitsee hän paljon huomiota osakseen. Se on onneksi vain väliaikaista...

Charlottan pohjalle tehtiin vain kevyt aktivointihionta 1000:n paperilla. Pitäisi liukua kevyesti.

Jääkaapin koneisto on rohmunnut meillä yhden salongin sohvan alaisista lokeroista. Väliseinällä sain osan tuosta käyttöön. Hyvää tilaa esim. vaipoille tai vastaaville. Elintarvikkeet tuskin koneiston tuottamasta lämmöstä pitävät.

 Sitlootan lokeroon asensin pistokkeen usb-latausta varten. Tuota ollaan kaivattu monta kertaa.

Potkurille uudet sinkit. Ne ymmärsin onneksi hommata jo talvella. Kiitos Antille oikeiden löytymisestä.

Uudet luukut paikoillaan. Yhden kerran hiukan huskasin välihionnassa ja tein sen koneella. Sen seurauksena tuli sitten persoonallisen läikykkäät luukut. No ainakin paljon siistimmät mitä vanhat.

Kyljen raidan maalauksesta tuli todella pitkä ja työläs projekti. Aivan älyttömän vaikeaa saada laadukkaallakin tasoittajalla ok tulos. Lopulta kävi vielä niin, että toinen puoli vaati neljännen maalauskerran appelsiinin takia, vaikka toisella puolella onnistui kolmannella. Eroa maalauksin välillä oli ehkä 4 h, koska odotin auringon kääntymistä. Ts. molemmilla kerroilla piti olla optimi olosuhteet. Paremmankin puolen hioin lopulta tahnoilla. Kiiltävä pinta maalissa on armoton. Appelsiinit ja pinnan lamellisuus näkyivät todella häiritsevästi. Nyt tulos on tyydyttävä. Jossain vaiheessa on ostettava kompressori ja maaliruisku. Koska aikaa kului paljon, olivat teipit jämähtäneet tietysti todella piukkaan kiinni. Asetonia kului isot määrät, että liimajäämät sai poistettua.

Vanttiruuvit pesin dieselin ja etikan seoksessa tiskiharjalla. Puhdasta tuli helposti ja moska lähti kierteistä. Lopuksi rasvaus vanttiöljyllä. Laskupäivä on 26.5. Peräsimen osat vielä tekemättä. Tälleen saa elämästä jännää kun jättää kriittisimmät jutut viime hetkeen.

Pieniä voittoja

Veneen törmäyslistan yläpuolisen kylkiraidan uudelleenmaalaus on osoittautunut varsin pitkäksi prosessiksi. Kylmät yöt ja sateet ovat tehokkaasti estäneet/pilanneet maalauksen. Jotain pientä näpertelyä olen sentään saanut tehtyä.

Alunperin haaveenani oli tehdä uudet kajuutan luukut muovista. Kävin jopa Etrassa hämmästelemässä hintoja. Ne olivat kuitenkin sitä luokkaa, että jäivät kauppaan. Tiikkivaneriakin olisi pitänyt ostaa Puukeskuksesta 1,5 neliötä, joten sekin jäi kauppaan. Lopulta päätin tehdä luukut ylijäämätavarasta. Koivuvaneria löytyi valmiina ja sävytettyä lakkaa. Ilman monitoimikonetta olisi tuo pyällys jäänyt kotioloissa tekemättä. Pistosahalla ja Feinillä molemmat luukunpuoliskot syntyivät puuvalmiiksi 1,5 tunnissa.

Öljyämiseen + 6 lakkakerrokseen meneekin sitten oma tovinsa. Tässä 5 lakkakerrosta ja sävy alkaa olla kohdallaan.

 Keulakajuuttaan viritin verkon hyllylle. Nyt lasten vaatteita voi pinota reilusti päällekkäin ja säilytystilaa on rutkasti enemmän. Uskon säilytystilan riittävän mainiosti lomapurjehdukselle. Tuo näyttää yksinkertaiselta, mutta oli kyllä haastava saada verkko istumaan nätisti. Naru on joustava, joten taakse  pääsee helposti.

Tämän kätevän kokoonpantavan pesuvadin tilasin Svb:ltä. Käytännössä tämä tekee tiskaamisesta huomattavasti helpompaa. Varsinaisen tiskaamisen voi tehdä tässä ja nurkka-allasta voi käyttää huuhtelualtaana. Pesuvedet voi tuossa sitten kantaa maihin. Minullekin saatiin näin seisomakorkeus, ainakin kun ei sada.
 

Vaimon minulle lahjaksi ostama kylttikin löysi vihdoin paikkansa. Tuossa se mukavasti pönkittää itsetuntoa.

Kyljet tuli vahattua viikonloppuna, mutta on tässä vielä kaikenlaista pientä puuhaa vielä ennen vesillelaskua.

Lakkausta

Innokkaimmat ovat saaneet veneensä veteen. Meillä tuo försti ei ole kovin kylmänkestävää sorttia, joten käytän mielelläni aikani tässä vaiheessa veneen laitteluun. Kovin nopeasti tuokaan ei ole edennyt, koska aloitin vuodenvaihteessa kuntoremontin ja se jatkuu edelleen. 40 v neuvolatarkastuksessa tuli ilmi kohonneet kolesteroliarvot. Perhe-/remppaelämä sai tuossa välillä otteen niin, että omasta hyvinvoinnista huolehtiminen jäi lähes kokonaan. Nyt on taas fysiikka kunnossa 9 kiloa kevyempänä ja 5-6 treeniä/viikko ohjelmalla.

Tämä lakkaus oli minulle työvaiheena tuntematon, mutta niinhän se menee, että työ tekijäänsä opettaa. Ensimmäisenä hioin vanhat lakat pois koneellisesti karkeudella 120 ja viimeistelin työn käsin paperilla 150 niin, että kaikki mahdolliset naarmut saatiin pois. Sen jälkeen alkoi monikerroslakkaus välihionnoilla. Charlottassa on teak-sisustus ja ennen ensimmäistä lakkausta pyyhin pinnat vielä asetonilla. Ensimmäinen lakkakerros ohennettuna 20 %. RTV:stä myivät mulle Teknoksen erikoislakkaa. 4 kerrosta kiiltävää ja 2 kerrosta himmeää. Kevyet välihionnat 400 paperilla. Se harmaa paperi toimi tuossa parhaiten. Kaikkiin lakkakerroksiin lisäsin aavistuksen ohenninta paremman levitettävyyden takia.

Vasta himmeän lakkakerroksen jälkeen pinta muuttui halutun kaltaiseksi. Vähän samanlaiseksi, mitä olen joidenkin Finngulfien kuvissa nähdyt. Pinta tuntuu käteen samettiselta ja näyttää hillityltä. Kuitenkin se on omalla tavallaan elävä (vrt. laminaatti). Onnistunut lakkaus onkin vähän niin kuin sen oikean kohtaaminen. Näyttää ja tuntuu hyvältä. Et pysty pitämään sormiasi erossa, vaan haluat vaan koskea ja silittää.

Säät eivät nyt valitettavasti suosi veneen ulkopuolisia maalaustöitä. Saa nähdä miten pitkälle vesillelasku menee.

Sisustan hiontaa

Viikonloppuna aloitin sisutan fiksauksen. Osassa kohtaa salonkia lakkaus on ollut vaatimattomassa kunnossa ja kunnostuksen tarpeessa. Toisissa kohtaa lakkapinta taas on ollut erittäin hyväkuntoinen. No jos nyt saataisiin tasaisempi laatu  ympäri venettä.

Fein osoittautui todelliseksi tehopaketiksi. Vielä kun pölyimurin laittoi kiinni alkoi valmista syntymään vauhdilla. Lakkakerros oli tosin paikoin varsin ohut, ei ole Swanin menetelmillä tätä venettä lakattu. Aivan viimeisen pinnan tulen tekemään vielä käsin ennen lakkaamista.  Varovainen koneen kanssa sai myös olla. Varsinkin kolmiopään kanssa, jotta ei antanut kulman ottaa liikaa. Paperi 120 tuntui toimivan parhaiten.

Oviaukon yhteydessä oli isoja tummuneita kohtia. 

Muutamissa minuuteissa nuo oli poistettu. 

Tulpattavia reikiä varten ostin Biltemasta valmiita tulppia. Todella kätevää. Porakoneen ja feinin avulla iso määrä vanhoja reikiä oli hetkessä tulpattu. Lakkaus tulee olemaan minulle työvaiheena uutta. Jos jollain on hyviä vinkkejä, niin otan mielelläni vastaan.

Peräsimen irrotus

Aprillipäivän haaveiluista on aika palata todellisuuteen. Jos kesäisin saa purjehduksella nauttia mies vs meri asetelmasta, on se näin keväisin mies vs vene. Peräsimen irrotuksessa on kaksi tapaa. Helppo ja vaikea. Tässä kerrotaan tuosta jälkimmäisestä.

Alku sujui ihan mallikkaasti. Kaivuutyö meni nopeasti. Isoa kiveä/juurta ei onneksi tullut vastaan. Peräsin oli helppo tukea liinoilla. 

Sitten alkoivat ongelmat. Murkula, johon pinna kiinnittyy ja joka pitää peräsinakselin ylhäällä on ilmeisesti jonkun omatekele. Ensin ajattelin vain yhden ruuvin jämähtäneen kiinni. Metrin jatkovarrellakaan en saanut sitä hievahtamaan. Lopulta porasin ruuvin irti. Sen jälkeen huomioni kiinnittyi keskellä akselia olevaan sokkatappiin. Lyömällä se ei liikahtanut mihinkään. Se oli liimattu kiinni. Tässä vaiheessa oli selvää, että murkula pitää uhrata ja päädyin poraamaan sokkatapin ympäriltä. Itse tappi oli haponkestävää ja pikateräs ei siihen purrut. Lopulta totesin että mulla ei ole riittäviä työkaluja tähän ja lopetin homman. Ainut lohtu tässä kohtaa oli, että murkula oli alumiinia.

Seuraavana päivänä rautakaupan kautta kotiin. Olin ajatellut hankkivani edullisen monitoimityökalun osan rikkomista varten. Lopulta poistuin kuitenkin kaupasta kallein Fein mukanani. Myyjä sai minut vakuutettua, että jos on vanha vene, niin hommaa riittää sen verran paljon että halvemmista loppuu käyttötunnit alkuunsa. No laitteen pitäisi olla lujuudeltaan isältä pojalle -mallia.

Sitten alkoi tapahtua. Liimaa oli todella käytetty sen verran, että halkaistuani osat feinillä jouduin silti pienellä lekalla moukaroimaan osat irti toisistaan.

Nämä pitäisi vielä saada irti toisistaan, jotta saa pinnan rosterituen pelastettua. Tuo pultti on liimattu kiinni, eikä 60 cm putkipihdeillä väännettynä hievahtanut mihinkään.  Pitää yrittää lämmittää sitä reilusti kaasuliekillä.

Tässä vaiheessa helpotus oli suuri. Sokka irtosi akselista ja peräsinakseli säilyi vahingoittumattomana.  Itse peräsimen paino yllätti. Siellä täytyy olla terästä sisällä jonkin verran.

Varsinaisten laakereiden irrotusta varten hommasin tuota varten tehdyn työkalun. Laakeri irtosivat onneksi helpolla. Pelkäsin että nekin olisi liimattu tiukasti kiinni. Seuraavana vuorossa onkin sitten tuon murkulan uudelleensuunnittelu järkeväksi kontruktioksi ja sen jälkeen sen sekä laakereiden koneistus.

Kisaveneen kippariksi

Työnantajan kanssa on viime kesästä asti ollut puhetta jos haettaisiin yritykselle näkyvyyttä kilpapurjehduksen kautta. Hän on jo siitä asti yrittänyt houkutella minua ottamaan tuollainen projekti vastuulleni. Vähäisen kokemukseni ja muutenkin rajallisen ajankäytön takia en ole tuohon suostunut, mutta tänään vihdoinkin saatiin sovittua reunaehdot, jolla hommaan voitaisiin ryhtyä.

Ajankäytöllisesti saimme tuosta mahdollista kun sovimme, että kisailuun/harjoitteluun käytetty aika korvattaisiin työaikana. Ei nyt  suoraan, mutta inhimillisellä kertoimella. Lisänä tuohon tulisi lisäksi mahdolliset charter-purjehdukset yrityksen vieraille. Nuo todennäköisesti vievät varsin huomattavan ajan kesäkuukausina, joten toimistolla varsinaiset työt pitäisi jakaa muille. Toisena ehtona oli että vene olisi käytössä perheeni lomapurjehduksilla. Sen pitäisi siis kisailun lisäksi soveltua myös siihen.

Alunperin ajatuksena oli hankkia FF 36. Onhan se ollut varsin suosittu. Hetken harkittuamme löysimme siitä kuitenkin kriittisiä puutteita. Onhan venessä kokoonsa nähden purjetta ihan kivasti, mutta näkyvyyden kannalta korkeampi masto ja isommat purjeet olisivat ihan mukava juttu. Tilojen kannalta tuo on vähän niin ja näin. Parhaimmillaankin tuohon saa 3 makuuhyttiä ja neljän hengen perheessä siinä on yksi liian vähän. Lapsilla olisi kiva olla molemmilla omat hytit ja jos vaikka sattuu riitaa matkalla, niin kippari joutuu nukkumaan sohvalla. Ei kovin kiva juttu.

Seuraavaksi mietimme FF 46:sta. Eli malliston suurinta. Ongelmaksi tuossa tuli, että työkaverin appiukolla on FG 46 ja pärjätäksemme tarvisemme todennäköisesti marginaaliksi enemmän jalkoja. Jos ei taidoilla pärjää niin eikös euroilla saa nopeutta lisää. Tässä vaiheessa FF piti unohtaa, koska mallisto loppui tähän.

Balticilta löytyi onneksi sopivan kokoinen kun laitettiin vaatimukseksi rohkeasti 10  jalkaa lisää. Tuossa alkaa olla jo mittaa sen verran, että ei kirput pyöri nilkoissa.

Pentterissäkin on tilaa sen verran mukavasti, että kaksi mahtuu kokkailemaan samalla kertaa. Ei joudu kippari yksin passaamaan koko porukkaa. Ihan ensi kesäksi ei saatu vielä venettä tilattua, mutta onhan tässä  sitten yksi kesä aikaa harjoitella trimmejä.