torstai 31. toukokuuta 2012

Pettymyksiä ja onnistumisia

Tänään oli sitten se päivä kun tuunatulla pohjalla varustettu s/y Charlotta matkasi veteen. Parppei sai hyvin sullottua ison autonsa kapealle pihatiellemme. Aika linkussa hänen kuorma-autonsa oli ja vastakkaisen naapurin pensasaita sai ehkä joitain kolhuja. Lähtiessä auton ollessa aivan poikittain kapealla kadullamme joku hullu pyöräilijä olisi väkisin halunnut ajaa metrin raosta auton alle. Onneksi isäni sai revittyä häntä hihasta. Oli kuulemma sekunttiaikataulu. Tuolla asenteella voi perille pääseminen jäädä kokonaan tapahtumatta.

Vene saatiin ongelmitta veteen, mutta sitten alkoivat vastoinkäymiset. Toinen porukka oli tulossa meidän jälkeen ja olivat kovin malttamattomia. Olisivat halunneet siirtää venettäni maston ollessa vielä nosturissa kiinni. Siinä hätäillessä sitten Parppei onnistui tiputtamaan maston kiinnityspultin mereen. Ei siitä suurta hätää, saahan noita kaupasta. Isäni ei vanteista yms. juuri tiennyt ja onnistui siinä kiireessä vetämään isopurjeen nostimen maston sisään kun piti kiinnittää takaharus. Itse en ollut tajunnut laittaa solmua istuinkaukalon puoleiseen päähän. Tuo onkin sitten sen luokan moka, että huh huh. Siellä kökötti sitten nostin maston sisässä. Kone onneksi käynnistyi ja suuntasimme mastonosturille. Ystävällinen venekerhon jäsen suostui avaamaan mastonosturin meille. Ainut toiveemme oli yrittää syöttää nostinta yläkautta. Käytännössä tuo on ihan mahdoton tehtävä. Oikeaan reikään osuminen on aivan tuurista kiinni. Onnistuin kuitenkin pyydystämään nostimen väärän pylpyrän kautta. Ajattelin että tämä kesä voitaisiin mennä tuolla setupilla, mutta rantaparlamentti oli sitä mieltä, että 90 asteen käännön tekevä pylpyrä ei kestä, koska ei ole läpipultattu. Siinä he olivat oikeassa. Laituriparlamentin mukaan masto pitäisi kaataa, muuten homma on mahdoton. Päätin ottaa aikalisän, ajaa vene laituriin ja lähteä töihin.

Töissä sain ideoitua nostimen pelastussuunnitelman. Kävin protopajalta hakemassa n. 1 mm paksua tankoa jonka päähän taitoin koukun. Ajoin veneelle. Lävistin nostimen köyden pään poikittain pienellä ruuvimeisselillä ja survoin ohuen narun siitä läpi. Solmin narun ja teippasin kokonaisuuden ilmastointiteipillä. Ts. jatkoin nostinta ohuemmalla narulla. Vedin nostimen maston sisään niin, että  ohut naru meni sisään. Oikean pylpyrän aukosta aloin naaraamaan narua tekemälläni koukulla. Onnistuin varsin helposti onkimaan ohuen narun ja vetämään sen oikean pylpyrän alta. Paksumpi nostinköysi seurasi kiltisti perässä. Synkät pilvet väistyivät ja riemu valtasi mielen.

Loppuilta meni rikin säätämisessä ja isopurjeen laittamisessa paikoilleen. Nyt on vene valmiina laiturissa. :)




2 kommenttia:

  1. Huh, olipahan touhut teillä. Ymmärrän hyvin tuon köysien onkimisen pienistä kolosista. Kerran saimme ison skuutin vetästyä targan läpi vesillä ollessamme ja takaisin saaminen olikin sitten aikamoista puuhaa kovassa aallokossa. Juurikin tuollaisella samantyyppisellä koukku-ilmastointiteippivirityksellä saatiin kuitenkin köysi jotenkin aisoihin.

    VastaaPoista
  2. Hätä keinot keksii. Kokemuksesta tiedän ettei pysty töissäkään keskittymään tekemisiinsä kun moinen pilvi oli harteilla, koko aika yritää keksiä keinoa saada tilanne hallintaan ja niinkuin nytkin siinä myös usein onnistuu. Oma veneeni tarkoitus laskea ensi keskiviikkona saas nähdä miten se onnistuu kun ei ole tuota kokemusta kertynyt, mutta toivotaan parasta ja pelätään pahinta.
    läh. Jukka.

    VastaaPoista

Tykkään kommenteista. Pistä sellainen tulemaan.