Suomenlinna parasta Helsinkiä

Parin päivän päästä pitäisi startata kohti Saaristomerta. Muutama päivä ollaan vielä tässä Helsingin vesillä ja rauhassa siirretään tavaroita veneeseen. Tänään vietiin peräkontillinen ja veneen kaapit ja lokerot alkoivat pikkuhiljaa saada täytettä. Hyvin näyttäisi veneen säilytystilat riittävän kun tarpeettomat tavarat on tuotu pois. Veneen täytön jälkeen suuntasimme kohti Suomenlinnaa. En tuossa kohtaa vielä ajatellut, että päivästä saattaisi tulla varsin täydellinen. Ihan kaikki ei kuitenkaan putkeen mennyt. Järjestimme pienen MOB näytöksen Suomenlinnan vierasvenesatamassa kun yksi fendari tippui. Joku s-sana taisi vaimolta päästä ja laiturissa oli paljon hymyileviä kasvoja. Fendari pelastettiin ja sen jälkeen rantauduttiin ihan mallikkaasti.

Rannasta suuntasimme piknikille. Minipurjehtija piti huolen, että kippari ei päässyt nukahtamaan mukavassa auringonpaisteessa. Yleensä isin asettuessa makuulle on se kuin kutsuhuuto; tässä pomppulinna, tule ja riehu. 

Poika on kehittänyt hyvät tekniikat leikkejä häiritsevää pikkusiskoa varten. Tai siis miten pikkusisko saadaan poistettua paikalta. Kotona ne isoveljen legot on kuitenkin aina kaikkein kiinnostavimmat. Tuota kantotekniikkaa käytetään joka viides minuutti. 

Viisivuotiaalle tuskin mikään on niin upeaa kuin tykit ja luolastot. Ihan kaikki kolot piti tutkia ja yhtään tunnelia ei jätetty läpijuoksematta. Tänne pitää palata kuulemma uudestaan.

 Täksi päiväksi ei luvattu juurikaan tuulta. Satamasta lähdettyä suuntasimme kuitenkin merelle, koska tuulta näytti olevan ihan riittävästi kivalle iltapäivän purjehdukselle. Vauvakin nukahti, joten luvassa oli rauhallista laatuaikaa vanhemmille.

Harmaja näytti 3(4) m/s juuri sen ajan kun purjehdimme kohti Päntäriä. Se oli mielestäni alakanttiin, koska kryssillä ja sivutuulessa nopeutemme oli 5 - 5,5 solmua (GPS). Ilma oli aivan upea.  

Mielestäni oli shortsikeli, mutta naisväki ei ollut tuosta ihan samaa mieltä.  Paluumatkalla Päntäristä yksi kansanvene tuntui tulevan perään kiinni kun arvioin kohtaamisen väärin. Jouduin nostamaan kurssia aika paljon tilaa antaessa, mutta hän ei katsonnut tarpeelliseksi joustaa kurssissaan yhtään. Onneksi nopeampana sain lopulta tilaa omalle reitilleni.

Minipurjehtijakin alkoi tottumaan veneeseen ja oli iloinen kun sai liikkua vapaasti kevyen kelin takia.  Virsarilla mentiin lopulta lähelle kotisatamaa ja taidettiin bongata Kerttu juuri ennen purjeiden laskua. Iso tietysti jumitti tuolloin hiukan huonojen ratsastajien takia.

Upea päivä sai upean lopun kun illastimme Il Farossa aivan kotisataman vieressä. Todella hyvät pitsat ja pastat kivassa merellisessä mutta urbaanissa miljöössä.