torstai 17. heinäkuuta 2014

Mestoilla

Hangosta matka jatkui rankkasateiden saattelemana kohti Högsåraa. Sade-ennuste ei ihan pitänyt paikkansa. Yritimme lähteä niin, että Hanko läntisen alussa sade olisi hellittänyt. Satoi kuitenkin niin, että sade piiskasi aallot tasaiseksi. Olin laittanut fokan skuutin väärään reikään ja huomasin tuon heti noston jälkeen. Halusin laskea fokan. Samalla tuuli yltyi. Repiessäni fokkaa alas oli vaimo ollut varma, että kuolen keulakannelle. En kuitenkaan kuollut. Enkä keksi miksi olisi pitänytkään. Sää selkeni ja saavuimme Högsåraan.


Ensimmäisenä piti päästä kahvilaan herkuttelemaan. 


Kippari sai herkullista suklaakakkua, mutta minipurjehtija halusi siitä tietysti omansa. 


Kahvilan jälkeen vietimme varsin kivan illan uimarannalla. Lopulta söimme alkuruoan piknik-tyylisesti. Kivaa sekä aikuisille että vanhemmille.


Illalliseksi possun niskaa ja perunanyyttiä.

Aamun vietimme hiekkarannalla. Päivä jatkui kuitenkin purjehtijan painajaisena. Ei tuulta lainkaan. 


Dieselin tyksutuksessa tyttö nukkui pitkät päiväunet. Isoveljellä tuli jo ikävä. Tytön herättyä isoveli halusi lukea yhdessä. Kuinka söpöä.



Iltapäivällä saavuimme Trunsöön. Laiturilla meitä odotti 95 cm pitkä tapettu kyykäärme. Ihan vaan varoituksena. Vaihdoimme sandaalit saappaisiin. Meitä odotti huikeat ulkosaariston näkymät. Kaksivuotiaalle maasto oli liian haasteellinen, mutta kuusivuotias meni jo ihan sujuvasti.


Sauna oli hieno ja saimme vuoron varattua itselle mieluiseen aikaan. 


Ensimmäistä saunojaa odotti kuitenkin klapisavotta. Täällä on hyvä omata mökkiläisen taidot.


Saunan terassilta oli upeat näkymät seesteiselle ulkomerelle. Näkymää katsellessa olut maistui erityisen hyvältä. Täällä ulkosaaristossa olen jotenkin kotonani. Toivottavasti huomenna saadaan tuulta. Kokka kohti länttä/luodetta.

6 kommenttia:

  1. Voi ei, nyt olen kyllä niin kade ja muistot oikein tulvahtivat mieleen. Trunsö on ollut purjehdittaessa meille tärkeä paikka kaikessa yksinkertaisuudessaan. Eksyimme sinne ensimmäisen kerran vain kurjaa keliä pakoon, kun pojat olivat 1 ja 3. eikä ketään muita ollut paikalla. Saappailla on kävelty aina mekin siellä, kun parhaimmillaan käärmeet luikertelevat vastaan laiturilla jo ennen kuin venettä on saatu kiinni!! Ihanaa kesää teille ja nauttikaa mestoista. Tuolla kuuluu ihmisen olla :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu tämä on oikea paikka ihmisen olla. Ainakin näin kesäaikaan kauniilla ilmalla. Nautitaan kyllä ihan törkeästi.

      Poista
  2. Tällaisia me vaimot olemme. luulemme aina että toinen putoaa tai kuolee kansihommissa kovemmassa kelissä. Meillä kävi sama juttu viime sunnuntaina kovassa tuulessa ja 14 m/s puuskissa. Tiedän niin tunteen!

    Tuosta purjehduskielestä tuli mieleen, että kun olin pursiseuran purjehtijakurssilla olin vähän ihmeissäni, sillä monista termeistä käytettiin siellä eri synonyymiä kuin mitä meidän perheessä on totuttu. Toisekseen meidän veneessä koillinen on north east, lounas south west jne, koska emme kumpikaan hahmota nopeasti näitä kotimaisia väli-ilmansuuntien nimiä. Jokaisella veneellä taitaa siis olla vähän oma kielensä.

    Mukavaa reissun jatkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitokset. Vaimo on vähän herkkää sorttia. Usein joudun tyynnyttelemään;"ei tässä mitään hätää." Sanasto tulee varmaan ajan kanssa. Lasten kanssa kun ne vievät ison osan ajasta ja muun ajan sitten suon hänelle lepoajaksi.

      Poista
  3. Täällä ilmoittautuu yksi herkkä vaimoihminen! Pelkään kaikenlaisia mahdollisia ja mahdottomiakin asioita, noh, ehkä ajan kanssa minäkin kehityn ;)
    Tosi hienoja lomafiiliksiä, piknikistä ulkosaariston karunkauniisiin maisemiin. Huokailen täällä ihastuksesta ja ehkä vähän kateudestakin ;) Mukavaa loman jatkoa teille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Turha meille on kateellinen olla. Hieno lomia teilläkin. Kokemuksen myötä kaikki varmasti helpottuu. Meillä ainakin on tehnyt niin pikku hiljaa kuitenkin.

      Poista

Tykkään kommenteista. Pistä sellainen tulemaan.