Kenraaliharjoitus Stadin saaristossa

Lauantaina hain perheeni takaisin Ugin saaristosta tänne kotikulmille. Klo 11 ajelimme putputilla siellä ja kolmen jälkeen nostimme purjeet kotisatamasta. Tarkoitus oli katsoa miten homma alkaa sujumaan veneessä tytön kanssa ja tehdä viimeinen puutelista tarvittavista tavaroista ennen lomapurjehdusta. Viime vuonna piti taksilla lähteä Haukilahdesta hakemaan puuttuvia juttuja. Jos tällä kertaa olisi kaikki tarpeellinen mukana.

Poika oli jo kuin kotonaan ja liikkuu veneessä sujuvasti. Keksii itselleen puuhaa ja tulee jo varsin usein kannelle ihmettelemään ympäristöä. Keli oli kevyt n. 3 m/s, mikä oli hyvä asia tässä tapauksessa.

Tyttö sen sijaan oli aika hämillään ja alkoi vasta seuraavana päivänä tottua veneessä olemiseen. Onneksi Hokkan liivit ovat loistavat ja eivät haittaa tyttöä yhtään. Mökillä vaari oli todennut tytölle, että rannalle ei saa tulla ilman liivejä. Tyttö oli kävellyt mökkiin, ottanut liivit ja lähtenyt takaisin rantaan. Mummo ja äiti olivat katselleet suu auki.

Pinnaa piti kokeilla ja vinssiä myös. Tässä tytössä on potentiaalia purjehtijaksi.

Länsisatamassa oli kova trafiikki. Kolme laivaa sattui samaan aikaan kun yritimme ylittää väylää. Kevyellä tuulella kannattaa reilusti jäädä odottelemaan.

Tuo näyttää hauskalta. Hyvää treeniä tukilihaksistolle.

Saavuimme yöksi Käärmesaareen, jossa kävin jo lokakuussa. Otin ilta-aurinkopaikan laiturin päästä. Joitakin vapaita paikkoja oli vielä jäljellä. 

Saaren maasto on kiehtova ja hienoja rantoja riittää. Molemmat lapset olivat energiaa täynnä ja halusivat mennä ite.

Mustikoita. :) .

 

Saaresta löytyy grillikatos ja huussit.

Aamulla nautimme suodatinkahvia. Ensimmäinen aamu tosin oli kaaosta kuten viimekin vuonna. Kaksi aikuista jos yrittää häärätä pienessä veneessä lapset nilkoissa se vaan on liikaa. Pitää kehittää parempi systeemi aamuihin. Pistopunkassa nukkuminen oli tytölle uusi kokemus ja ei ehkä kuitenkaan se oikea vaihtoehto.

Matka jatkui vasta klo 11 jälkeen. Sain kirittäjäksi n. 5 jalkaa pidemmän C/R:n. Kivasti sen perä läheni, mutta kääntyi Lauttasaarta kohti ennenaikaisesti. Osaavissa käsissä tuon pitäisi olla 15 - 20 % nopeampi, mutta ainakin sen verran saa haaskattua huonoihin trimmeihin. Tuulta oli n. 7 m/s ja sain st-fokallakin pidettyä 5,4 solmun targetin. Yritimme nukuttaa lapsia keulakajuutassa, mutta vendoissa kierivät pitkin seiniä. Lopulta laitoimme tytön nukkumaan salonkiin tekemääni meripunkkaan tyynyjen väliin. Siitä hän näki meidät ja nukahti lähes samantien. Viime kesänä nukkui ulkona kaukalossa, nyt on siihen liian iso.

Stadin edustalla kisasivat 49erit. Plokkasivat edustan niin, että oli pakko purjehtia läpi. Noita on vaikea väistää. Menevät sen verran lujaa ja ilmestyvät milloin mistäkin. Sveitsin kaksikko meni perästä sen verran läheltä ohi, että siinä olisi voinut heittää ylävitoset.

Kiersimme rennosti Suomenlinnan tytön nukkuessa ja sitten iltapäiväksi Pihlajasaareen. Lasten mielikuvitus on hauska. Pojan mielessä kasa merilevää muuttui merihirviöksi ja ainakin puoli tuntia sitä vastaan taisteltiin eri keinoin. Päivälliseksi paistoimme pitsaa.

Paluumatkalla poika väsähti. Pikkusisko käytti heti tilanteen hyväksi ja meni halailemaan. Normaalisti kun isoveli juoksee nauraen karkuun. Lopulta kaikki olivat varsin tyytyväisiä viikonloppuun.

Aurinkopaneelin asennus ja muuta pientä

Olen ollut maanantaista kesäleskenä ja nyt on ollut aikaa häärätä veneellä. Työlistalla ollut pitkään aurinkopaneelin hankita. Nykyisessä satamapaikassa tulee niin vähän koneajoa, että akku ei ehdi latautumaan kunnolla. Lisäksi tämän kesän lomamatkalla olisi kiva pitää jääkaappia enemmän päällä mitä viime kesänä. Meillä on varsin pieni jääkaappi ja uskoakseni sähkötarve varsin maltillinen. Siksi en nyt tässä vaiheessa lähtenyt optimoimaan tuottoa vaan hankin 30 W taipuisan paneelin tallinluukun päälle.

Tein asennuksen ilman ruuveja 3M VHB teipin avulla. Myös johto on kiinnitetty sillä. Pitää vielä kietaista valkoinen kangasteippi johdon päälle, jotta hiukan paremmin sulautuu kanteen. EDIT: Johto kannattaa suojata niin, että fallit eivät pääse hiertämään johdon vaippaa rikki.

Veneessäni on sisäkatto tehty lujitemuovimoduulilla, mikä on mahdollisten johtovetojen kannalta hankala. Päädyin sitten tuomaan johdon ulkokautta mahdollisimman pitkälle. Läpivientiä varten ostin kunnollisen läpivientisuojan. Lataussäädin heräsi ilta-auringossakin näyttämään latausta. Pitänee uusia vielä akku, johon paneelin kytkin. Se ei anna käynnistyksessä samanlaista potkua kuin 3 kesää sitten kakkosakuksi hankkimani Vetus.

Spinnun plokini kiinnityksineen eivät ole olleet kovin luottamusta herättävät. Ne ovat olleet kooltaan pienet, kulahtaneen näköiset ja kiinni takakaiteessa. Kokekeemmat purjehtijat tyrmäsivät tuon kiinnityksen ja siksi päätinkin tehdä uudenlaisen. Mikäli plokin kiinnitys olisi pettänyt, olisi spinnun puomi voinut lyödä etustaagiin ja poikkaista sen. Se taas tarkoittaa maston kaatumista. Ei kovin mieluisa skenaario.

Porasin ensin ylisuuret reiät, jotka täytin epoksilla. Kuivuttuaan seuraavana päivänä noihin porattiin oikean kokoiset reiät kiinnitysruuveille.

Alapuolelle tein vielä vahvistukseksi 100 x 100 mm aluslevyn. Varsin epätodennäköistä, että kiinnitys korkkaisi läpi.

Vetolujuutta helalle luvataan yli 2 tonnia, joten pitäisi kestää. Plokiksi tuli Harkenin 57 mm hiilikuitulujitettu malli. Yhdistelmä saa vanhan systeemin näyttämään varsin heiveröiseltä. Plokin paikka voi jotakuta ihmetyttää. Veneeni geometria on sellainen, että spinnun skuutit laitetaan kaiteiden sisäpuolelle. Edit: Näitä hiilikuituplokeja on ilmeisesti hajonnut vastaavassa käytössä ja vaihtuvat samantien metallirunkoisiin Lewmar Synchro D60:siin. Edit2: Vaihtuvat sittenkin D72 malliin, koska D60 ei ollut suoraan varastossa. Työkuorma tuolloin 1100 kg ja murtolujuus 2200 kg.

Työlistalle joutui myös murtuneen rullan takia st-fokan kiskon kelkka.

Sorvasin uudet rullat. Tein niistä hiukan suuremmat, jolloin välys pieneni. Hienosti rullasi tyhjänä ainakin. Itse kiskoakin voisi hiukan hioa. Siihen on ajan saatossa tullut pieniä kolhuja.

Viikonloppuna luvattu hienoa keliä ja pääsemme vihdoinkin koko porukalla yön yli purjehdukselle. Merta ja grillailua ilta-auringossa odotettavissa. Olen tuosta varsin innoissani.

Paluu merelle

Juhannus meni saaren vankina ilman purjehduksia. Kerran onnistuin tosin karkaamaan soutuveneellä 1,5 tunnin saunalenkille. Säätiedotus ei kovin lupaavalta tälle viikolle näyttänyt. Yllätys olikin melkoinen, kun sainkin illaksi oikein mainion 5 - 6 m/s tuulen ja aurinkoa. Töiden jälkeen äkkiä kaupan kautta  rantaan ja klo 17:10 oli jo purjeet ylhäällä. Suuntana etelä. Perhettäkin yritin houkutella mukaan, mutta tekstiviesti ei tavoittanut ajoissa. Tyttö pitäisi saada veneeseen jo ihan kokeilun vuoksi. Kesäsuunnitelmamme muuttuvat jatkuvasti uhmaikäisen mielialojen mukaan. Välillä toteamme yhteen ääneen, että tuon kanssa ei voi lähivesiä pidemmälle lähteä. Eikä ainakaan mihinkään rauhalliseen vierasvenesatamaan, niin kova ääni siitä lähtee.

Lämpöä ei hirveästi ollut, mutta puuhastelu piti lämpimänä. Edes tuulenpitävää kuorivaatetta en tarvinnut. Kaupunki näytti kivalta auringonpaisteessa mereltä katsottuna.

Harmaja näytti Päntäriä kiertäessäni 5(6) m/s. Vahvasti olen sitä mieltä, että itätuulellä näyttää liian alhaista. Oma arvioni oli 6(7) m/s. Sain trimmata sekä ison että genoa ykkösen aika litteiksi. Nopeuksiin en ole ollut tyytyväinen tänä kesänä. Riki on kireämmällä kuin viime kesänä. Tuntuu että kryssillä sinne 5,4 - 5,5 solmuun pääseminen on hankalampaa. Paluumatkalla yksi H:kin tuntui liikkuvan liukkaammin. Pitänee palauttaa viime kesän säädöt.


Ilta-auringossa Suomenlinnan rannat näyttivät upeilta. Paluumatkalla huomasin, että st-fokan kiskon kelkasta on yksi rulla murtunut. Menee taas sorvihommiksi. Monenlaisiin hommiin sitä pitää vanhan veneen omistajana pätevöityä.

Paketti Turust

Turkulaisse olivat niin pali kauhian kivoi, et lähettivät tällase kiva paketi juhannuslahjaks.

Kyseessä on viime kesänä kaipailemani kova tuulen  st-fokka. Purje jota ei välttämättä kovin usein tulla käyttämään, mutta joka on kiva olla olemassa. Purje on tehty tuulialueelle 12 - 18 m/s. NS teki myös isopurjeeni ja olen siihen ollut varsin tyytyväinen. Siksi uskalsin tämänkin heiltä tilata. Kovimmat tuulet missä olen tähän asti purjehtinut ovat olleet n.13 m/s (keskituuli) ja kakkosreivi ei ole vielä koskaan ollut käytössä. Uskoisin että tällä keulapurjeella ja kakkosreivillä pärjää sellaisessa kelissä mihin ylipäätään uskallan tässä vaiheessa lähteä. Purje on pakattuna siitä kivan kokoinen, että mahtuu keulakajuutan sängyn alle tilaan, joka ei ole muuten paljoa käytössä.

Laiturissa katsottuna purje tuntui istuvan varsin mallikkaasti paikoilleen.

Kulmavahvikkeista tulee selkeästi kuva, että purje on tehty kestämään tuulta.

Skuuttikulma istui nätistä. Mitat oli saatu kopioitua mallipurjeesta hyvin. Ensimmäinen purje, jossa on taskut snörpeille.

Myös normaalin skuutti istui kivasti. Tämä on turvallisuuden kannalta hyvä asia. Koskaan ei tiedä, jos ploki tms. hajoaa.

Muuten kulunut viikko on ollut tapahtumarikas. Perjantai 13. päivä ei ollut Charlottalle kovin onnekas. Olin kiristänyt lokin läpiviennin liian kireälle ja muovi väsyi ennenaikaisesti. Kierteistä alkoi tihkua vettä ja kun yritin kiristää lisää muoviosa lähti säröämään. Onni onnettomuudessa tämä sattui kotilaiturissa. Sikaflexin, muovin ja stay afloatin yhdistelmällä sain vuodon pysymään maltillisena (5 L/12 h). Kokonaan en lopulta yrittänytkään vuotoa tilkitä, koska oli selvä että vene pitää joka tapauksessa nostaa ylös. Tämä viikonloppu oli vaan aika huono, koska nosturikuskeilla oli ensimmäinen vapaa viikonloppu sitten huhtikuun. Vasta maanantaina sain veneen pukeille.

Tässä vaiheessa en halunnut uusia lokin läpivientiä samanlaiseksi, vaan päädyin tekemään tulppauksen. Sorvasin alumiinista massaurilla varustetut lätkät.

Osien väliin paljon Sikaflexiä. Pohjan puolelta peitin lätkän epoxy fillerillä, epoksimaalilla ja lopulta myrkkymaalilla. Reiän ympäriltä hioin gelcoatin pois, jotta epoxy filler otti varmasti kiinni. Kova luotto on itsellä, että rakenteisiin ei nyt pääse vettä. Episodin myötä sain arvokasta tietoa läpiviennin vuodon tilkitsemisen vaikeudesta ja pystyn tulevaisuudessa varautumaan paremmin tällaisten tilanteiden varalle.

Miesten kesken

Charlottan kausi on tähän asti rajoittunut iltapurjehduksille erilaisten viikonlopputapahtumien takia. Ensi viikonloppunakin on serkun häät, joten halusin nyt keskellä viikkoa kokeilla pojan kanssa kahdestaan yön yli purjehdusta. Pieni breikki perhe-elämästä oli muutenkin tarpeen tytön 2 v uhman takia. Edellisiltanakin meni 2 h kiukutellessa kunnes nukahti väsymyksestä isänsä rinnalle. Molemmat tietysti uupuneina. Mereltä piti siis lähteä voimia hakemaan.

Lähdin töistä aikaisin ja kauppojen kautta poika tarhasta matkaan. Suuntana Suomenlinna ja tutkimuskohteena sen luolat ja tykit. Tuulta todella mukavasti n. 7 m/s. Juuri riittävästi st-fokalle. Hiukan puuskaisa keskittymistä vaativa keli. Lähdössä poika oppi irroittamaan juoksuköyden. Itse sain hienot kryssilinjat kohti Särkkää. Silja Linen kippari ei vaan ollut niistä tyytyväinen ja tööttäili. Nuhteluiden jälkeen piti tehostaa tähystystä.

Pinnan käyttöä harjoiteltiin useamman kerran. Vene on liian iso hänelle harjoitteluun. Jollalla tuo pitäisi harjoitella. Onneksi sellainen on jo mökillä odottamassa. 

Ennen rantautumista Suomenlinnaan päätimme kiertää sen tiedustellaksemme etelärannalle sijoitettujen tykkien asemat. Vaikka s/y Charlotta ulkoisesti näyttäkin harhaanjohtavasti vaarattomalta purjeveneeltä, pitää se kuitenkin sisällään huomattavan määrän modernia vakoiluun soveltuvaa tekniikkaa. Mm. langattomalla datayhteydellä ja gps:llä varustetun taskutietokoneen sekä digitaalisen kuvatallentimen. 

Tuo aiheutti pojassa wow-elämyksen. Äiti tuskin olisi iloinen tuollaisesta harrastuksesta. 

Siljan tööttäilyistä oppineena osasin odottaa Vikingiä saapuvaksi Kustaanmiekasta juuri samaan aikaan kun olimme menossa siitä. Jäimmekin väijymään sivummalle ja bongailimme savupiippua saarten takaa. 

 

Vanhempi herrasmies tuli onneksi auttamaan rantautumisessa ja se meni ok. Nopeasti taskulamput messiin ja saarta kiertämään. Ilma oli upea ja saaressa paljon porukkaa. 

Moni purjehtija hyödynsi kauniin ilman ja hyvän tuulen. 

Illalliseksi oli graavilohta mozzrellasalaatilla ja uusilla perunoilla sekä pojalle kananugetteja. Niiden valmistaminen olikin vähän niin ja näin, koska paistorasvaa ei muistunut mukaan. Förstin poissaolon huomasi, mutta jotenkin pärjättiin. 

Tunnelma satamassa oli todella kiva. Poikakin kertoi että mahtava päivä. Olin isänä tuosta varsin onnellinen. 

Loppuiltakin meni kajuutassa kivasti vaimon ostaman Hero Factory hahmon takia. Noiden ja legojen kasaamisessa menee pojalta aina tovi ohjeita seuraten ja sen jälkeen hän alkaa aina kehittelemään niistä omia versioita. Varsin kehittävää toimintaa. 

Poika meni tyytyväisenä nukkumaan keulaan hänelle ostamaani makuupussiin. Äiti-ikäväkään ei iskenyt. Itse rentouduin vielä hetken auringonlaskua katsellen. Aamulla sade ropisi veneen päälle ja heräsin jo viideltä siihen ja fallien ääniin. Nuo korjattuani nukahdin kuitenkin uudestaan ja tyytyväisenä nukuimme yli seitsemään. Nopea aamupala ja suunta kotisatamaa kohti. Pieni sade ei tuossa vaiheessa yhtään haitannut. Kiva irtiotto arjesta.

Kosteusmittauksia

Joku blogini anonyymi lukija oli huolissaan Charlottan peräsimen kunnosta. Tämä koska peräsintä irrottaessa tein huomion sen korkeasta painosta. Itse arvelin tuolloin sen sisältävän huomattavasti terästä. Anonyymi lukija oli kuitenkin varma että peräsin on vettynyt. Pintapuolisesti en ole huomannut kosteuden aiheuttamia vaurioita, mutta päätin kuitenkin kokeilla mitata kosteutta rakennekosteusmittarilla. Noita vaan ei ole kovin luotettavina pidetty, mutta päätin kuitenkin kokeilla millaisia tuloksia antaa. Sellainen huomio tässä kohtaa vielä, että vettyneen peräsimen kunnostus on erittäin vaativa remontti, johon kannattaa varata reilusti aikaa. Työvaiheita on todella paljon ja työ kannattaa siksi aloitaa syksyllä, eikä 1 kk ennen kautta muiden huoltotöiden yhteydessä.

Kyljessä mittari antoi pienimpiä lukemia. Vesilinjan jälkeen arvot kasvoivat. Kosteutta vai jotain muuta? Arvo nousi laminaatinpaksuuden noustessa. Referenssinä käytin lokin läpiviennin ympäristöä. Tuohan oli juuri auki ja täysin terve.

Korkeimmat lukemat sain lyijykölistäni, joka siis on pari vuotta raaputettu täysin puhtaaksi ja epoksikäsitelty. Metalli häiritsee mittausta, jonka huomasi myös peräsimestä.

Peräsimen yläosassa, jossa on isot teräsvahvisteet mittari näytti suurimpia lukemia, kuten myös alempana olevien teräsvahvistusten kohdalla.

Keskiosassa ja alhaalla lukemat olivat samat kuin rungossa. No mistä sitten tiedän, missä ja minkä kokoisina teräsvahvisteet ovat. Röntgenillä tuon pystyisi tarkiten havannoimaan.

Mutta koska satun omistamaan viranomaiskäyttöön tehdyn tarkan käsimetallinpaljastimen pystyin varsin helposti paikallistamaan teräsosat. Alhaalta peräsintä löytyy kapeampia soiroja, mutta ylhäällä on huomattavan kokoinen teräsosa. Erilainen, mitä olen esim. FE83:n peräsinremonttia kertovasta kuvasarjasta bongannut.



Voidaanko tällaisa tuloksia pitää luotettavina? Ei mielestäni. Varmuus vaatisi rakenteita rikkovia menetelmiä. Mitään triggeriä mielestäni tässä vaiheessa tuollaiseen tutkimukseen ei kuitenkaan ole.

Työvoitto pinnan murkulasta

Haasteellinen ilta eilen. Ei ollut varmuutta millaisia ongelmia tulen kohtaamaan pinnan peräsimen akseliin lukitsevan osan koneistuksessa. Edellisesti jyrsimen käytöstä on vierähtänyt myös se 15 vuotta. Vanha murkulakin oli vielä pinnassa kiinni. Todella piukasti liimattuna.

Tarvittiin lopulta hydrauliprässi painamaan pinnan murkulaan kiinnittävä pultti irti. Kuten näkyy kaikki osat ovat olleet tukevasti liimattuina toisiinsa. Kuka tämän on tehnyt, on varmasti kokenut suurta pelkoa pinnan tai peräsimen menettämisestä kesken purjehduksen. Ja onhan tuo toiminut aina siihen saakka kun laakerit piti vaihtaa. 

Välivaihesta en muistanut kesken töiden kuvia otella. Tässä on viimeinen työvaihe menossa. Hyvillä koneilla saa siistiä ja tarkkaa jälkeä. 

Kappale on hyvin tarkkaan koneistettu. 30 mm:n reikä on tehty 30,02 mm:n kokoiseksi säädettävällä avantimella. Reikä oli muutenkin haastava, koska siihen jyrsimeen jota käytin mahtui vaan 23 mm:n poranterä. Avantimella sitten suurensin reiän monessa vaiheessa. Ongelmitta koneistus ei mennyt. 5 mm:n poranterä katkesi loppuvaiheessa osan sisään ja M6:n kierre vaihtui siinä sitten M8:n kierteeksi. Onneksi sain porattua terän pois toiselta puolelta työntäen. Pientä linjaheittoa siitä tuli, mutta toimii.

 Alkuperäinen osan läpi menevä pultti oli halkaisijaltaan 11 mm. Muutin kontruktion niin, että voi käyttää standardipultteja. Pomista tein pienet soviteholkit. Pultti pitää vielä korvata haponkestävällä ja mutteri hupullisella lukkomutterilla.

Sovitteesta peräsimen akseliin tuli todella tarkka. Pinna liukuu tarkasti murkulan päälle. Peräsin liikkuu kevyesti, mutta missään ei tuntuisi olevan enää klappia. Erilaisten laakereiden takia pinna ei pääse enää liikkumaan pystylinjassa. Toivotaan että merillä kaikki toimii myös hyvin, eikä ongelmia tule pinnapaineen/turpoamisten takia.