Kesä 2012

Hiljaista ollut blogissani. Kotona on iso keittiö+rh+eteisremppa käynnissä ja siinähän se aika on sitten mennyt. Nyt sain päivitettyä kuitenkin tämän kesän yhteenvedon omalle välilehdelleen 2012.

  Kesän hienoin spinnu 

Pelastusrenkaan pelastus

Ilmeisesti jo vuosikymmeniä töhnää ja muuta mustaa mönjää päällensä kerryttänyt pelastusrengas on veneen ostosta saakka harmittanut. Olin jo henkisesti valmistautunut uuden ostoon ihan esteettisistä syistä. Vahatun kyljen rinnalla se näytti vaan epäsiistiltä ja rumalta. Tuntui kuitenkin pahalta heittää pois teknisesti vielä täysin toimiva tuote ja siksi aloitin aluksi epätoivoiselta tuntuneen puhdistusoperaation. Fairy ja harja purivat, mutta liian hitaasti. Ei auttanut vaikka vedessä pidempään liotti. Lopulta heitin päällysmuovin pesukoneeseen ja valitsin 60 asteen ohjelman. Hämmästykseni oli suuri kun koneesta tuli ulos varsin puhtaan oloinen päällyste.

Before

After

Onnistunut pohjaremontti

LOW:in karvapohjaan verrattuna oma pohjani oli varsin puhdas kesän jäljiltä. Peräsimessä ja vesilinjassa oli jonkin verran levää, mutta muuten sitä oli varsin niukalti. Pienellä harjauksella pohja näytti samalta kuin keväällä ja tuntui samenttisen sileältä.

Vesilinjan ja kyljen valumaraidat puhdistin Hempel Gelcoat Cleaning Powderilla. Aika pienellä  vaivalla kylki tuli valkoiseksi.

Kölin etureunaan tekemäni pyöristys oli selvinnyt vaurioitta. 

Ihmettelin kun pohjan pinta näytti kummallisen nyppyläiseltä, mutta kostealla ilmalla ne olivat vesihelmiä. Pinnan pintajännityksen täytyy olla pieni, jotta noin käy. 

Puhdistin veneen sisältä kaikki pinnat mäntysuopaliuoksella ja jätin vielä lämmittimen kuivaamaan venettä. Ilma sisällä vaikutti jo varsin kuivalta 5 päivän lämmityksen jälkeen. Pitää seurailla kosteusmittarilla tuota. Laitoin salonkiin ja etukajuuttaan Bilteman kosteudenpoistajat varmuuden vuoksi. Patjat nostin ilmavasti pystyyn. Saavat talvehtia veneessa, sisällä ei niille oikein tilaa ole. Uudet purjeet otin kuitenkin työhuoneen lämpöön ja akut sisävarastoon.

Talvi yllätti helsinkiläiset purjehtijat

Tuntuuko musta vaan, että nuo viime viikonlopun pakkaset tulivat jotenkin aikaisin. Piti käydä viemässä pakkasvahti moottorin kylkeen ihan varmuuden vuoksi. Olin toivonut vielä yhtä sunnantaipurjehdusta, mutta hyviä kelejä ei sitten tullut. Vesisateeseen ei viitsinyt mennä, eikä pläkään tai liian koviin tuuliin. Maanantaina oli nosto ja kävimme sunnuntaina tyhjentämässä veneen, ottamassa isopurjeen pois ja vaihtamassa öljyt. Käytimme konetta pitkän tovin, jotta pysyisi lämpimänä. 

Maanantaiaamulla olimme hyvissä ajoin paikalla ja kone lähti vaivatta käyntiin. Nosto oli sovittu 09:30 ja tunnin etuajassa ajelimme nostopaikkaa kohti. Näin yhden veneen sitlootassa miehen ja kyselin, jos hänellä olisi nosto myös. Valitteli että ysiltä olisi nosto, mutta kone ei käynnisty. Pakkanen tai jonkinlainen vuoto oli tehnyt temput kanssaveneilijän akuille. Ei kovin miellyttävä tilanne voinen kuvitella.  Tarjosimme vetoapua ja voitte arvata että hän oli kiitollinen tuosta. Hinaus oli varsin helppoa tyynellä kelillä. Lopussa otimme hänet kylkeen kiinni ja saatoimme laituriin hallitusti.

 Lahden matalassa osassa oli jo jääpeite, mutta aamu oli kirkas ja aurinko lämmitti mukavasti.
 

Maston lasku onnistui ongelmitta Karttusen ohjaamana. Vantit olimme löysänneet jo aikaisemmin.

Vetolaitteen kumi oli revennyt puolittain irti. Ilmankos se Sirena 38 pääsi ohi. 

Nelivuotiaan pojan jännittävyysasteikolla nosturiauto omassa pihassa tulee varmaan heti Monster Jamin jälkeen.

Peräsimessä ja vesirajassa oli liejua jonkin verran. Pitää alkaa tekemään pohjan harjaus loppukesästä. Vene kun saatiin pukeille niin pesimme heti pohjan. Pukeille asettamisessa koettiin jännä hetki koska oli unohtanut yhden sokkapultin pukista. Karttunen onneksi pelasti tilanteen nopealla toiminnalla. Lieju lähti varsin vaivattomasti ja harjauksen jälkeen pohja näytti samalta kuin keväällä ennen vesillelaskua. Näkkiä oli tosi vähän. Tuon jälkeen irroitimme termostaatin ja ajoimme glykoolit koneeseen. Työt sujuivat nyt paljon ripeämmin kuin vuosi sitten. Sisätilojen puhdistus ja kylkien valkaisu pitää vielä tehdä. Mahdollisimman vähän tuollaista hommaa keväälle. Laitoin 200 W lämmittimen kuivattamaan venettä ja ostin Biltemasta varmuuden vuoksi kaksi kosteudenpoistajaa.

ST-fokan setup

Lämpömittari näytti aamulla kotipihalla 2,5 astetta lämmintä. Merelle luvattiin kuitenkin sopivaa tuulta ja puolipilvistä. Merelle siis. Rannassa jännitti, että miten VP 2001 mahtaa lähteä käyntiin kylmän kelin takia. Otin varmuuden vuoksi heti avuksi aerostartin ja pakkosyötön. N. 10 sekunnin käynnistyksellä lähti, varsin ongelmattomasti siis.

Skuuttikulman modaus oli onnistunut ja nyt oli jo säätövaraakin. Viime reissulla laitoin fokan skuuttiköyden väärin spinnun puomin alasvetimen pylpyrään. Nyt kiinnitin keulaan väliaikaisella kiinnityksellä pylpyrän, jonka kautta skuuttiköysi johdettiin perään päin. Nyt fokka pääsi liikkumaan hienosti kiskoa pitkin. Hiukan jouduin voiteluaineella tosin kiskoa liukastamaan.

Olin aikaisemmin ihmetellyt kaiteessa olevaa köysiohjuria. Nyt sitä kautta sai st-fokan skuuttiköyden johdettua kivasti sitlootaan. Hiukan alemmaksi tuota tosin voi siirtää. Paapurin puolella olevat pylpyrät jäävät nyt spinaakkerille. Pari lyhyttä tikkiä jouduimme tekemään kapean väylän takia. St-fokan kanssa se oli todella vaivatonta.

Purjeen muoto oli mielestäni hyvin kohdallaan.  St-fokan kisko toimi muuten hyvin, mutta myötäiseen hyvin huonosti. Virsarista ei tullut mitään. Piti laittaa normaali skuuttiköysi sitä varten. Mutta spinnuhan on pidemmillä reissuilla myötätuulia varten.

Aurinko lämmitti mukavasti. Itselläni oli päällä tekninen alusasu, villafrotee väliasu, laskettelutakki ja 7 kg ylipainoa. Kylmästä ei tietoakaan. Hoikka työkaveri joutui turvautumaan untuvaan, mutta silti oli kuulemma hiukan kylmä.  Ylipainon hyödyt tässä tapauksessa kiistattomat :) . Kryssiosuuden jälkeen kaffeteltiin ja syötiin Pågen korvapuusteja. Harmi että aikataulu oli niin tiukka, merellä olisi voinut viettä enemmänkin aikaa näin kauniilla ilmalla. N. 11 mpk tuli leppoisan reissun pituudeksi.

Yksin rantautuminen

Lupasin alkukesästä kirjoittaa yksin rantautumisesta. Nyt kun kävin testaamassa uutta st-fokkaa, tuli mahdollisuus tehdä tällainen postaus. Meillä on onneksi ollut nyt kahtena kesänä satamapaikat, jotka ovat olleet tuulille varsin suojaisat. Viime kesän poijupaikkaan sopi tuuli jonkin verran, mutta yleensä se tuli sen verran vastaisesta, että ei rantautumista häirinnyt. Molemmat paikat ovat olleet poijupaikkoja. Ts. kirjoituksen perusteena on suojaisa satama, poijupaikka, 27 jalkainen purjevene ja vähäinen kokemus.

Aivan ensimmäisen käynnistän koneen ja seuraavaksi lasken isopurjeen. Kevyellä tuulella lasku onnistuu myös myötäiseen mentäessä. Lazy jackit ovat suuri apu, koska silloin purje ei valahda kannelle. Peräsin on lukittuna niin, että suunta pysyy suht kohdillaan. Tilaa tarvitaan luonnollisesti paljon ja koko ajan pitää tähystää toisia veneitä. Autopilotin käyttö kyllä helpottaa, mutta ilmankin pärjää.

Seuraavaksi fendarit paikoilleen.

Keulapurje alas ja joko sen kiinnitys sivulle tai mahdollisesti pois pakkaus. Keulaköysi valmiiksi ja kannen siivous ylimääräisistä köysistä (skuutti tms.). Rantautumisvaiheessa ei halua kompastua mihinkään.

Siivon myös sitlootan köydet pois jaloista.

Poijuhaka valmiiksi niin, että liinaa/köyttä on riittävästi/sopivasti. Poiju ei saa alkaa jarruttamaan niin, että viime hetkillä alkaa vetämään taaksepäin. Yleensä on myös aikaa laittaa puomipeite ison päälle.

Laituripaikkaa lähestyessä vähennän nopeuden noin kahteen solmuun. Tässä vaiheessa otan myös perälipun pois, jotta se ei ole tiellä. Ennen käännöstä laituripaikalle vähennän nopeuden noin solmuun ja liun vapaalla. Kovemmalla tuulella pitää nopeutta nostaa. Käännän veneen aika pienellä säteellä päin poijua niin, että poiju jää juuri ja juuri suojan puolelle (ts. mahdollinen tuuli painaa venettä poijua päin). Silloin tulen keskilijaa pitkin laituripaikkaan. Vene työntää poijun sivuun, josta ongin sen poijuhakaan. Tuo hetki on kriittisin, koska haan kiinnityminen pitää varmistaa ja samalla katsoa että linja laituriin pysyy suorana. Muuten mennä naapureiden kylkiä päin. Minulla on pinnassa nahkea köysilukitus tuota varten. Ts. pinna ei pääse vahingossa kääntymään sivuun. Kun poijuhaka on kiinni, pitää katsoa että liina/köysi pääsee juoksemaan vapaasti. Se on monet kerrat tarttunut pelastusrenkaan/lipun telineeseen. Jarrutan tarvittaessa peräköydellä (hanskat) ja annan vauhtia lisää moottorilla. Lopuksi pitää vaan kävellä keulaan ja astua laiturille keulaköyden kanssa. Ikinä ei ole tullut tuon kanssa liian kiire.

Pieni purjevene on paljon helpompi ajaa poijupaikkaan kuin moottorivene. Purjevene pitää suuntansa ja massansa ansiosta se liukuu vapaallakin tasaisesti.

Uusi st-fokka näytti upealta. Hyvin viimeistellyltä ja materiaali juuri sopivalta käyttötarkoitukseensa. Riitävän pehmeä helposti pakattavaksi. Valitettavasti skuuttikulma ei ollut aivan onnistunut ja vaatii vielä hienosäätöä. Alaliikkiä ei saanut mielestäni vetoa riittävästi. Tuulta ei ollut nyt riittävästi purjeelle (5 - 7) m/s ja meno oli liian leppoisaa. 6,2 solmua sain kuitenkin maksimit sivutuulessa GPS:llä, mutta pääasiassa  mentiin alle kuutta solmua. Viime vuonna samaan aikaan meno oli jo aika nahkeaa, pohja on tänä vuonna pysynyt luultavasti paljon puhtaampana.

Kaiken kaikkiaan leppoisa ja mukava reissu (Musta-Hevonen runt n. 13 mpk). Sitä on aina kuin uusi ihminen kun saa kolmekin tuntia tuoksutella meri-ilmaa ja kuunnella hiljaisuutta.

Purjemaakari kylässä

Kävimme alkuviikosta purjemaakarin kanssa ottamassa mittoja rikistä uusia purjeita varten.  Uusi st-fokka olisi tarkoitus saada vielä testiin syksyn aikana. Sen mitoitus on todella tarkkaa puuhaa, väärän mittaisilla liikeillä se ei istu kiskoon ja on tuolloin käyttökelvoton tarkoituksessaan. Purjeeseen tulee radiaali-vaakaleikkaus ja ahvenselkä. Eli otetaan purjeesta geometrian puolesta irti paras mahdollinen suorituskyky. Ilman ahvenselkää tälläinen purje on kuulemma varsin tehoton. Tällä pitäisi päästä +12 m/s tuuliin ongelmitta. Päätarkoitus on kuitenkin helpottaa yksin- ja perhepurjehdusta +8 m/s tuulilla.

Isopurjeen mitat katsottiin myös sekä maston kallistus ja taipuma. Purjemaakari vaikutti ihan tyytyväiseltä vanttien säätöihin ja hekin kiristyksen vaikutukseen. Isopurjeeksi tulee radiaalileikattu laminaattipurje lentävällä alaliikillä (ei kulje puomiurassa). Uusiin nopeuksiin siis ensi kesänä.

 Kuva WB-Sails Ltd