Rankka kotiinpaluu

Appivanhempien mökiltä tehtiin iltapäiväpurjehduksia Inkoon saariston kapeilla väylillä. Jouduin toteamaan, että ulompi väylä on paikoitellen liian kapea kryssittäväksi lounaistuulilla. Tuulet olivat navakoita ja puuskittaisia. Tuuli lisäksi kiihtyi kapeikoissa. Uusi G3 toimi kuitenkin hienosti ja sen sai trimmattua keliin sopivaksi. Valitettavasti reivin köysilukko ei pitänyt kunnolla. Menee uusittavaksi. Myötätuuleen saatiin spinnulla hyvät vauhdit ja iso genoalla purjehtinut cruiser jäi helposti taakse. Itse asiassa ohitimme pelkällä isolla tuon 40 jalkaisen cruiserin ja kun sain spinnun ylös, se jäi kauas taakse. Vanhaa blade purjetta testasin itsejalustavaan kiskoon. Purje oli aivan loppu ja sitä ei saanut trimmattua mitenkään oikeaan muotoon. Ei vaikka irroitin sen kiskosta. Tarvitaan uusi st-fokka veneeseen.

Viikon mittaan katselin säätiedotusta viikonlopulle ja alkuun näytti lupaavalta. Ennuste koveni kuitenkin koko ajan. Fmi ja winguru näyttivät hiukan eri tietoja. Pe illalla näytti myötäistä tuulta 9 - 10 m/s, mutta kuitenkin annettiin kovantuulenvaroitus 11 m/s uutisten lopussa. Lähtöpäivän aamuna katsoin viimeisen tuuliennusteen ja se näytti 9 m/s iltapäivällä. Kaiken piti olla ok 50 mpk yksinpurjehdukselle.

Nukuin  makeasti ja hiukan pommiin. Starttasin koneen klo 08:30. Aamu oli jälleen sumuinen. Matkaan oli kuitenkin lähdettävä.

 Näkyvyys ei ollut kovin hyvä. Tuossa keskellä on luoto, missä on kummeli. Väylällä sumun keskeltä syöksyi nopea koppivene. Onneksi emme kohdanneet kapeassa kohdassa. 

 Tein edellisenä päivänä väliaikaisen kiinnityksen autopilotille. Kiinnityspiste pinnaan oli aivan liian kaukana akselista (vanhan pilotin kiinnityspiste), mutta silti Simrad suoriutui tehtävästä ihan ok. Nyt oli helppo laittaa purjeet valmiiksi koneajon aikana.

 
Bågaskärin rannassa oli pelastuslautta. Toivottavasti tämä ei ollut enne tulevasta.

Moderni miehistönkuljetusalus tuli vastaan ennen Porkkalan selkää.

Tuuli alkoi nousta vasta kun pääsin Porkkalan selän alkuun. Katsoin wingurusta, että tuuli ei nousisi kovemmaksi vielä moneen tuntiin ja aloin jo virittämään spinnua valmiiksi. Samalla tunsin kuitenkin tuulen nousevan ja jätin sen tekemättä. Ihan oikea päätös. Pian nopeus nousi jo 6 solmuun sivumyötäisessä.

Selän lopussa alkoi aallokko jo nousta hiukan (ehkä 1 m)  ja aallot rullasivat sivumyötäisessä venettä. Laskin fokan kun saavuin väylälle, koska tuuli muuttui täysin myötäiseksi. Tuuli oli noussut jo sen verran, että vastaantullut iso C/R kallisteli puuskissa jonkin verran. Meno jatkui kuitenkin leppoisasti myötätuuleen nyt ilman aallokkoa. Aina Kytöön asti mentiin mukavasti.

Koska matka oli jatkunut niin mukavasti päätin jatkaa reivaamattomalla isolla Kytön ohi Helsingin ulkoväylälle. Tuuli oli nyt noin se luvattu 9 m/s ja en uskonut sen enää nousevan. Maininki alkoi kuitenkin nousta ja tuntui, että tuuli alkoi kuitenkin yltymään matkan edetessä.

 
Loppumatkasta tulikin varsin haasteellinen. Tuuli nousikin aina 12 m/s asti + puuskat. Väylän eteläpuolella olevat matalikot nostivat isoja ja teräviä n. 2 m aaltoja, jotka sivumyötäisessä kampesivat venettä vinoon. Täysi iso mastossa ja kokemattomalle liikaa voimaa purjeessa. Meri takanani näytti varsin valkoiselta. Valokuvasta ei aaltojen syvyys ja vedenpinnan väreily oikein välity mielestäni. Reivatulla isolla ei olisi ollut mitään ongelmia. Aallot sai otettu niin, että ne eivät päässeet kääntämään venettä. Peräsimessä oli tehoa ohjata ja voimaa ei vaadittu edes kovin paljon. Tein sen virheen, että aloin vetämään isoa sisään. Se lisäsi vahinkojiippien vaaraa. Matka Villingin käännökseen tuntui pitkältä ja koko ajan mietin miten käy, kun joudun kääntymään sivutuuleen. Onneksi hekki ja liikit olivat kireällä.



Loki näytti hetkellisesti 8 solmua kun aloin kääntymään sivutuuleen ja siitä vastaiseen. Iso oli twistillä ja siirsin levangin ylös tuuleen kierron lisäämiseksi. Vene kulki hienosti. Ei  kallistanut liikaa. North Sailsin iso toimi hienosti, snörpillä sain väpätyksen pois. Nousukulma oli kuitenkin huono ilman fokkaa ja en päässyt tarpeeksi ylös. Käänsin vastaiseen ja tiputin ison lazy jackien väliin. Miten kiitollinen olenkaan ollut noista nyöreistä. Käynnistin koneen ja laitoin autopilotin hoitamaan ohjaamisen. Tässä vaiheessa kiinnittyminen laituriin tuntui mitättömältä haasteelta ja se menikin suojaisessa satamassa helpolla.

Laiturissa oli aika nauttia ansaitut kaffet ja patongit. Ainoa vaurio oli että yksi ison ratsastajan muovikiinnike hajosi. Lokin näyttö sai matkalla täräytyksen vahinkojiipissä, kun piti tehdä pienempää tarvetta ja keskittyminen herpaantui hetkeksi. Tunnin verran se näytti kahta solmua, elpyi kuitenkin onneksi yhtäkkiä. Ensi kerralla reivi isoon vastaavassa kelissä. Sen jälkeen voisi olla ihan mukavaa surffailla aalloilla. Talven aikana pitää muuttaa reivaus sellaiseksi, että mastolla ei tarvitse käydä.