torstai 6. syyskuuta 2012

Reipas syyspurjehdus

Sain houkuteltua purjehduskaveriksi työkaverini, joka on pidempään purjehtinut 23 jalkaisella veneellä. Tuulta oli luvattu 10 m/s, joten luvassa oli vauhdikasta menoa. Tuulensuunta oli luoteesta, joten Helsingin edustalla pääsi nyt nauttimaan reippaasta tuulesta ilman suurta aallokkoa. Harvinaista herkkua.


Tuulensuunnan takia jouduimme lähtemään myötäiseen. Yleensä aloitan tällaiset iltapurjehdukset aina kryssillä, nyt se ei tuulen suunnan takia ollut mahdollista. Lähdimme täysillä purjeilla, keulilla G3. Aika nopeasti saatiin hyvät vauhdit. Tuuli tuntui kuitenkin sen verran reippaalta, että päätimme laittaa ykkösreivin Musta-Hevosen takana  ennen kryssiosuutta. Se oli ihan oikea valinta. Vaikka keskituuli oli 10 m/s, puuskat olivat kovia 13 - 14 m/s.


Työkaveri hoiti pinnaa ja hyvin hoitikin. Nyt sain kuulla ulkopuolisen arvion veneestä. Hänen mielestään FF 27 nousi hyvin tuuleen ja kantoi purjeensa hyvin. Puuskissakin käyttäytyi maltillisesti. Itse keskityin trimmaamaan isoa ja keulapurjetta. Nyt sain vihdoin opetella levangin käyttöä kunnolla. Suuri apu leveästä levangista olikin. Huomasin yhtäkkiä kolmen isopurjetta etuliikissä pitävän muoviklipin hajonneen. Tuo aiheutti ylimääräistä lepatusta etuliikissä, mutta muuten purje toimi hienosti. Jossain puuskassa kallistuimme yli 30 astetta, mutta muuten kallistus pysyi mukavasti alle 22 astetta.


Aika harvoin aallokko on lyönyt niin, että vettä lentäisi istuinkaukaloon asti. Nyt kävi muutama kerta niin. Aika kuivina kuitenkin pysyttiin. Alkumatkasta tuli 60 jalkainen jahti vauhdilla vastaan ja keula käväisi hiukan veden alla sen aallokon takia. Muutoin ei kummoinenkaan pomppu.

Kerrassaan upea reissu. Oli kiva kun purjehduskaverina oli osaava purjehtija ja ei tarvinnut stressata reippaan tuulen takia. Pystyi vaan nauttimaan urheilullisesta menosta. Veneestä otimme mielestäni sen mitä siitä irti sai. Tietysti kaksi kaveria reunapainoina olisi ollut vielä mukavampaa.  Matkaa tuli noin 15 mpk.



5 kommenttia:

  1. Minustakin seilauksesta pääsee nauttimaan eniten silloin kun kyydissä on asiansa osaavaa sakkia – ei tarvitse itse stressata ihan kaikesta.

    Toki uusia purjehtijoitakin on kiva kouluttaa ja opastaa, mutta joskus on parasta antaa mennä vaan.

    FF27 hyötyy aika paljon laitaläskeistä kovemmassa kelissä. Minun veneessäni sillä ei taida olla tuon taivaallista väliä, se kun on kapea ja raskas puikula.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moi Timo

      Juu oli tuo varsin mukavaa, kun gasti osasi oma-aloitteisesti auttaa jos skuutti jäi jumiin tms. Nuo laitaläskit antavat todennäköisesti aika paljon suoristavaa tilavuutta. Mielestäni ne eivät kuitenkaan ole ottaneet kryssiessä pahasti vastaan, mutta kun en ole kapeimmilla purjehtinut, niin ei pysty vertaamaan. Nyt saatiin pidettyä mukavat 5,5 kn (GPS) tiukalla kulmalla. Vähän alemmas meni yli 6 kn.

      Poista
  2. Kuulostaa kivalta!

    Mä tykkään myös aloittaa retken kryssillä, jos mahdollista ja lillua sitten myötiksellä himaan. Me kun ollaan oikeastaan aina kahdestaan liikkeellä, niin sitä on jo niin tottunut, että hommaa piisaa koko ajan. Sitten kun meillä olikin kaveripariskunta kerran mukana ja heistä mies osasi purjehtia, niin tuntui ihan ruhtinaalliselta, kun tekijöitä oli. Pitäisi kokeilla enemmänkin purjehtia erilaisilla miehistöillä. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kivaa oli kyllä. Se olisikin ihan luksusta, jos saisi yhden pinnaan ja toisen skuuttaamaan. Itse voisi lepuutella jalkoja reunan yli ja nautiskella merestä.

      Poista
  3. Meillä kun ei just nyt ole omaa venettä (paitsi liuta jollia) niin olisipa työkaveri, joka kutsuisi noin mukavalle ja työntäyteiselle purjehdukselle!!

    VastaaPoista

Tykkään kommenteista. Pistä sellainen tulemaan.