Perhepurjehdusta

Säätiedotus näytti niin lupaavalta, että piti tehdä nopeasti eväät töiden jälkeen ja ajaa satamaan. Tuuliennuste pitikin tällä kertaa paikkansa ja saimme mukavaa 6 m/s lounaistuulta koko 10 mpk:n iltapurjehduksen ajan. Aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta ja ei juurikaan aallokkoa. Poika muisteli lisäksi heti veneelle tultua, miten kiva siellä oli ollut nukkua ja syödä viime kesänä. Ei hullumpi alku kesälle.

Lapsi veneessä on aina haaste. Ainakin meidän aktiivinen nelivuotias. Jotenkin pitäisi aika saada mukavasti kulumaan. Helposti lapsi alkaa vaatimaan sitä sun tätä ja välttämättä toinen aikuinen ei aina joka välissä pääse kajuuttaan tarkastamaan tilannetta. Joskus sitten käy niin, että itkuinen lapsi huutaa kajutassa, mutta sille ei voi sitten mitään. Aina pitäisi kuitenkin pystyä pitämään positiivinen asenne ja tsempata lasta. Motivoida kivoilla jutuilla. Vaimon raskauden takia sovimme, että hänen kannattaa nyt ottaa vastuu pinnasta ja minä pompin edes taas. Ohjaaminen on kuitenkin aika rentoa puuhaa kevyellä kelillä. Puuskat ovat oma juttunsa.

Ulkona suosikki on leikkivene hinauksessa. Pojalla on lisäksi omat pienet kiikarit. Tuskin niistä mitään näkee, mutta poikien on tärkeää matkia isää.

Pistopunkka on erittäin mieluinen paikka leffojen katselulle. Oma pieni pesä siellä.

Maalla, merellä, ilmassa. Aina on autoleikit parasta. Veneeseen ei kannata tuoda teräviä leluja. Ainakaan jos haluaa puusisustusta säästää.

Alkumatkasta osuimme keskelle purjehduskilpailua. Kuvassa letkan ensimmäinen vene. Ilmeisesti Helsingin itäpuolella voi pärjätä ilman D4 aramidipurjeita. Pitäisiköhän aloittaa kisaura täällä puolella kaupunkia.

Keli oli tosiaankin aivan upea. Tuota horisonttia voisin katsella joka päivä.