Katanpää

Aamu valkeni sumuisena Vuosnaisten satamassa. Oli aikaa pestää veneen kansi. Pitkä tovi myös juteltiin viereisen veneen kipparin kanssa. Hänellä oli kokemuksia mm. veneen tuonnista Englannista asti. Aina kiva kun saa kuunnella kokeneempien mietteitä. Me kun olemme vielä purjehdusharrastuksen alkumetreillä ja paljon vielä kokematta. Vasta klo 11 jälkeen alkoi sumu hälvetä ja aloin laittaa venettä purjehduskuntoon. Perheen naisväkikin alkoi heräillä aamupäiväuniltaan.

Saimme mukavan leppoisan luode/itätuulen ja pääsimme hyvin kryssimään pitkin Kihtiä. Maisemat olivat upeita ja meri kimalteli. Vauhti ei päätä huimannut, mutta maisema vaihtui kuitenkin. 

Koska keli oli leppoisa vaihdoimme loppumatkassa rooleja vähäksi aikaa. Varsin hyvin tuo meni. Nyt kun olemme päässeet upeisiin paikkoihin on vaimoakin alkanut kiinnostaa itse purjehdus yhä enemmän. Lapset syövät uskomattoman paljon energiaa. Kaksin hänkin olisi voinut harjoitella jo paljon enemmän. 

Katanpäätä lähestyessä kävi kipparilta käsky laittaa fendarit valmiiksi. Ei auttanut kuin totella kiltisti. Satama oli suojainen ja tilaa mukavasti. Näköalat upeat.

Saaren rakennukset olivat näkemisen arvoisia. Kahvilassa aika oli pysähtynyt. Söimme jätskit sisällä ihan tunnelman takia.

Bunkkerit ja juoksuhaudat olivat tietysti pojalle parasta saaren antia. Myös luonto saarella oli upea.

Näköalatorni sijaitsi saaren korkeimmalla paikalla. Näkymät olivat huikeat. Taatusti käymisen arvoinen paikka.