Uudet vinssinvapauttajat

Veneen vinssinvapauttajat olivat varsin heikossa kunnossa. Tämä näkyi kongreettisesti viime kesänä kun kovalla tuulella reivit eivät pitäneet. Yhdestä lukosta oli lisäksi vipu poikki, joten vapauttimia oli vain 5 käytössä. Se yksi kerta kun tuuli nousi yksinpurjehduksella yli ennusteen 12 metriin sekunnissa ja aallot miehen korkuisiksi ulkoväylällä herätti myös ajatuksen reivauksen tuomisesta sitlootaan. Päädyin lopulta tuossa kahden köyden systeemiin, jonka ajattelisin olevan häiriövapaa. Se haitta tuossa vaan on, että vinssinvapauttajia tarvitaan pari lisää.

Päädyin lopulta Spinlock XAS:iin, koska se pärjäsi hyvin Venemestarin testissä ja menestynyt FE-purjehtija Harald sitä heidän foorumissaan suositteli.  Vanhoihin vapauttajiin verrattuna nuo ovat varsin järeän oloiset.

Vanhoihin Easylockeihin olisi myös saanut uudet sisuskalut, mutta hintaa noille olisi tullut hyötyyn nähden liikaa. Halusin lukot, jotka pitävät dyneeman kanssa ja ovat kevyet myös naisväen käyttää. Mukavuus naisväelle on minulla ihan korkeimmalla prioriteetilla.

Uudet vapauttajat tarkoittivat tietysti lisäreikiä ja se teetti paljon työtä. Vanhat oli valettava epoksilla umpeen ja saatava jotenkin siististi peittoon. 

Päädyin tekemään rosterilevystä peitelevyt, jotka samalla toimivat aluslevyinä. En usko että vapauttajat enää tuosta korkkaavat läpi. Turvallisuus saa näkyä. Peitelevyjen alla on lisäksi mellapalat kansirakenteeseen. Ts. ne eivät tukeudu sisämoduuliin. Ruuvit piti kaikki katkaista kustomina oikean pituisiksi. Tuossa kävi kuten usein käy, että kaikki ei mene niinkuin on suunnitellut. Neljä ruuvia oli yhtäkkiä millin pari ylipitkiä ja niitä lyhentäessä meni hermot. Ruuvimeisselistä tuli heittoase ja hetken keräilin hermoja. Lopulta osat saatiin siististi kiinni ja silikonit ympärille. 

Nyt on riittävästi vapauttajia reiveille ja myös cunninghamille. Ts. saadaan sen myötä reivikynnystä hiukan ylemmäs.

Vauvalle karsina ja puunausta

Viime viikot ovat olleet mullistuksien aikaa perheessämme kun 10 kuukautinen viipeltää vauhdilla eteenpäin ja nousee seisomaan milloin mitäkin vasten. Olin onnistunut tuon vaiheen jotenkin blokkaamaan mielestäni. Ensi kesä tulee olemaan haasteellinen tytön iän takia. Yksivuotias mennä viipeltää vailla mitään järkeä. Siksi piti kehittää hänelle turvallinen paikka leikkiä yksikseen. Salongin sohva on siitä hyvä, että siihen on hyvä näköyhteys sitlootasta. Tein tytölle tuohon alumiiniputkesta, kahdesta haasta ja kissansuojaverkosta oman karsinan. Myöhemmin tuon kissaverkon voi korvata kankaalla, joten siihen tulee hyvä meripunkka lapselle.

Pari kesää sitten kun Charlottan ostin, ei hän kovin puhtoinen kannelta ollut. Kansi oli musta noesta ja nuhjuinen. Yritin silloiselta omistajalta kysyä, jos Charlottan saisi puhdistettua valkoiseksi. Hän ei tiennyt miten se pitäisi tehdä. Kertoi kyllä että aikoinaan oli ollut vaikea löytää hyväkuntoista venettä. Veneen omistuksen aikana ei ollut kuitenkaan kertynyt tietoa, että miten sen veneen saisi pysymään hyväkuntoisena. Itselläni oli kyllä aavistus, että nuhruisen pinnan alta voisi löytyä puhtaampi vene. Nyt viikonlopun aikana sain sen hierottua esiin. Viime keväänä meni aika valitettavasti pelkän pohjan kanssa ja kansi joutui jäämään vähemmälle huomiolle.

Menetelmästä käytetään jostain syystä nimitystä myllytys. Se mitä tuossa käytännössä tehdään on hionta karkeudeltaan eriasteisilla hiomatahnoilla. Käytin Farecla G3/G6/G10 tahnoja. Osan pinnoista kuten kyljet ja kannen suuremmat pinnat hioin koneellisesti. Pinttyneimmissä paikoissa aloitin G3 tahnalla ja sen jälkeen G6 ja mahdollisesti G10. Tuon jälkeen Autoglymin punaisella vahaus. Annoin ensimmäisen vahan kuivua hyvin yön yli ennen seuraavaa kerrosta. Kylkiin laitoin jo Autoglymin kovavahan viimeiseksi kerrokseksi.
 

Sitlootassa oli paljon kaikenlaisia mustia raitoja jne. kengistä. Nuo lähtivät kaikki varsin helposti hiomatahnalla. Paljon on kuitenkin vielä puuhaa edessä ennen vesillelaskua.

Citypurjehtijoiksi

Charlottan kotisatama muuttuu Laajasalon itäpuolelta sen länsipuolelle. Ts. suoraan Helsingin edustalle saarien rajaaman tilan sisäpuolelle. Tällä hetkellä tuo on meille varsin optimaalinen sijainti, koska pääsen töistä veneelle 6 minuutissa. Pihlajasaari on vain tunnin matkan päässä ja matka länteen lyhenee muutenkin tunnilla. Pursiseurojen ravintolat ovat myös ihan iltapurjehduksilla tavoitettavissa. Voisi viedä vaimo ulos syömään muuallekin kuin Ikeaan, jossa on keittiöremontin myötä tullut vierailtua ihan liikaa talven aikana. Ainut mikä tuossa mietityttää on kapeat ja ruuhkaiset reitit ulos merelle.

Kustaanmiekka on ilmeisesti ongelmallinen pyörivien tuulien ja mereltä nopeasti saapuvien matkustajalaivojen takia. En halua että Charlottalle käy kuten alla linkittämässäni videossa. Optimaalista olisi, jos pääsisi purjehtien ulos, eikä tarvitsisi montaa kertaa nostaa ja laskea purjeita. Särkän kohdalta (reitti 1) ilmeisesti voisi olla mahdollista kryssiä ulos vallitsevilla lounaistuulilla. Tuossa pitäisi olla vettä sen verran, että voisi purjehtia laivaväylän ulkopuolella. Reitti 2 taas voisi olla optimaalinen tulla sisään kovalla tuulella. En tiedä. Jos jollain on kokemusta, otan vinkkejä mielelläni vastaan.

OT: Purjemaakarilta kyselin tarjouksia kovan tuulen fokasta (85 % LP). Työkaverin kanssa juttelin ja molempia kiehtoisi kokeilla (12 - 14)  m/s kelejä.

Iso Vasikkasaari ja armotonta kisailua

Ajanpuutteen takia jäi bloggaus Espoon Isosta Vasikkasaaresta tekemättä viime kesänä. Tehdään se siis nyt, koska paikka on ehdottomasti käymisen arvoinen. Olimme tuolla elokuun puolessa välissä. Itse yritin ennen sinne menoa saada tietoa kiinnittymispaikoista. Jotain tietoa eteläisestä laiturista olikin, mutta en kokenut reittiohjeita riittävän luotettaviksi. Siksi kiinnityimme pohjoiseen yhteysvenelaiturin viereen. Kyllä tuossakin yöpyi, mutta ehdottomasti kannattaa selvittää reitti eteläiseen laituriin. Trafiikkia oli yhteysvenelaiturin vierestä melkoisesti. Ei ainoastaan väylällä, vaan paikallisten busterkuskien reitti kulki 30 m päästä. Yöksi meno rauhoittui onneksi.

Kiinnityimme uloimpaan reunaan ja meillä jäi vettä kölin alle enää 30 cm. Eli kovin matalalla vedellä ja isolla veneellä ei kannata tähän tulla. 

Eteläisen laiturin näköalatasanteelta oli huikeat näkymät. Saniteettitilat olivat saaressa todella siistit. Aivan eri maata kuin esimerkiksi Helsingin omistamassa Kaunissaaressa.  Perjantai-iltapäivällä laituri täyttyi jo aikaisessa vaiheessa ja loput joutuivat kiinnittymään kalliolle.

Saaressa toimii ravintola Gula Villan. Ruoan taso on ollut vähän vaihtelevaa. Välillä todella hyvää, mutta ei aina. Heidänkin laituriin saa jäädä yöksi, jos heillä syö. 

Saaressa on hyvät ulkoilureitit ja täällä voi vaikka lenkkeillä. Kuva kertoo myös miehen elämän eri vaiheista. Tässä on ori-vaihe muuttunut muuli-vaiheeksi. 

Saaren keskellä on isot viheriöt ja leikkipuisto. Grillauspaikat jne. löytyy myös. Meno todella siistiä. Espoon nuoriso oli tullut saareen soittelemaan viulua ja huilua. 

Seuraavaksi päiväksi oli luvattu upea purjehdussää. Noin 6 m/s lounaistuulta. Ts. paras mahdollinen keli kotimatkalle Helsingin itäpuolelle. Ajoitin lähdön niin, että olisimme sopivasti liikkeellä tuulen noustessa. Valitsin pitkän reitin Ison Vasikkasaaren länsipuolelta kiertäen. Aluksi tuulta oli tuskin 3 m/s. Nuottaniemi jäi taakse ja jossain vaiheessa huomasin kaksi erittäin korkeaa mastoa takanani. Tuli sellainen fiilis, että goljatit tulee ja jyrää meitin. Mastot niillä oli ainakin 5 m pidempiä ja toinen monirunko (toinen oli erittäin pitkä First). Armotta näyttivät ottavan kiinni. Kutukarin kohdalla olivat jo 100 metrin päässä. Edellä olevasta veneestä näin, että tuuli siftasi ja tuli pläkä tuossa kohtaa. Olin varma että liukuvat massansa kanssa ohi samantien. Sanoin vaimolle, että jos olen punaisen viitan kohdalla ensin, niin tuuletan. Jollain ilvellä sain vendattua sopivasti ja pidettyä vauhdin yllä. Pääsin hitaasti pläkäkohdan yli. Goljatit tulivat rintarinnan. Olin varma että pitkillä mastoilla saavat hyvin tuulta saarten takaa, mutta siihen jäivät. Jouduin lunastamaan lupaukseni. Otin kuitenkin kaiken voiman purjeista ja halusin katsoa miten pitkälle pääsen. Meillä oli Firstin kanssa sama matka ja pääsin lopulta 1,5 mpk päähän Kutukarista ennenkuin paahtoi armotonta kyytiä ohi. Sen enempää iloa siitä ei sitten saanut.

Tuuli nousi pikkuhiljaa ja voimaa alkoi olla jopa liikaa purjeissa. Onneksi saavuimme uloimmalle väylälle ja pääsimme kääntymään itään päin. Matkaan lyöttäytyi jalan tai kaksi pidempi linjakkaan näköinen purjevene. Mentiin rinta rinnan virsikirjalla. Tuuli oli noussut n. 7 m/s ja virsarilla otettiin välillä yli 7 solmun nopeuksia. Toinen vene sai aavistuksen paremman vauhdin, joten jouduin tasoittamaan sitä paremmalla leikkauksella kohti Santahaminaa. Saavuimmekin sinne kulmille samaan aikaan. Toinen vene kääntyi Herttoniemeen päin. Tuuli jatkoi nousuaan aina 9 m/s asti ja jouduimme laskemaan genoan. Aallokko avitti menoa ja ennen Villinkiä tuli kesän nopeusennätys 8,5 solmua. Vähän ennen näin yhden nuoren parin harjoittelemassa Vegalla. Tuulta oli selkeäsi liikaa heidän purjeyhdistelmälleen. Ilmatieteenlaitoshan oli luvannut sen 6 m/s. Aloittelevalle purjehtijalle tuo ero on melkoinen.

Kesän reittisuunnittelua

Mainostan nyt tässä Fonectan karttapalvelua. Kaikki eivät ole välttämättä huomanneet, että heidän palvelustaan löytyy myös kartat veneilijöille. Jopa vierasvenesatamat on merkitty. Reittisuunnittelussa sovellus on erittäin kätevä. Kokonaiskuvan saaminen merialueelta on huomattavasti helpompaa kuin karttasarjalla ja etäisyyksien mittaaminen todella nopeaa ja kätevää. Valitettavasti iMacin hiirellä zoomaus on aavistuksen ärsyttävä, mutta kyllä tuollakin toimeen tulee. Windows-ympäristössä toimii paremmin.

Kokonaiskuvassa yksityiskohtia luonnollisesti karsitaan. Yleiskuva on mielestäni selkeä ja havainnollinen. 

Etäisyyksien mittaus käy sekunneissa. 

 Zoomatessa yksityiskohdatkin tulevat hyvin esille.

Haaveilen kesälomapurjehduksesta aina Ugiin asti. Perheessä hiukan jännitetään matkaa noin pitkälle, mutta muuttuuko se meri tuosta sitten mihinkään. Kokeneempien mukaan Saaristomeren pitäisi olla rauhallisempi kuin Helsingin edustan. Saaria tuolla ainakin on enemmän suojana. Helsingin edusta on varsin avoin ja horisontti on usein edessä. Hyvin on täälläkin pärjätty ja ensi kesänä veneen varustus on entistä parempi.

Seuraavia etappeja olen miettinyt:
HKI - Inkoon saaristo (appivanhempien mökki), yksinpurjehdus
Inkoon saaristo - Hanko
Hanko - Helsingholm
Helsingholm - Korppoo (ystävän mökki)
Korppoo - Lootholma
Lootholma - UGI (vanhempien mökki)

Saa ehdottaa hyviä satamia!

Etapit on suunniteltu niin, että purjehdusajat pitäisivät olla luokkaa 5 - 6 h (pl. ensimmäinen), joten vauva nukkuu tuosta ajasta ainakin puolet. Kymmeneltä aamulla kun lähtee, niin jo neljältä on perillä. Perheen ehdoilla siis. Takaisinpurjehdus olisikin kiva taas tehdä vaikka nonstoppina miesporukalla. Tiukkoja aikatauluja emme tule tekemään, vaan säiden mukaan mennään. Laitetaan tilaukseen 5 - 8 m/s tuulet, pilvetön taivas ja 25 astetta lämmintä.

Nimitarran teko

Ensi kesänä voisi Charlotta saada jo nimen kylkeensä. Viime keväänä jäi kiireessä tekemättä. Ajattelin että nimitarra voisi kuvastaa Charlottan ajatonta skandinaavista kauneutta ja muodokasta runkoa. Pitkän hyväksyntäprosessin (vaimo) jälkeen kuvan mukainen grafiikka valikoitui lopulliseksi. Tarkoituksena olisi asettaa tuo keulaan vesirajaan kylkiraidan päälle. Sininen viiva kuvastaa kylkiraitaa. Hienoja softia ei ollut käytössä vaan tuo tehtiin Irfanview:llä, MS Paintilla ja Powerpointilla. Nyt vielä pitäisi löytää paikka, joka tulostaisi tuon tarrana.

Uuden isopurjeen tilaus

Uusi isopurje lähti eilen tilaukseen. Valitettavasti haaveilemani radiaalileikatun laminaattipurjeen hinta nousi lopulta liian korkeaksi. Johonkin on vaan laitettava raja paljonko vanhaan varttitonnariin voi rahaa laittaa. Piti tyytyä mielestäni toiseksi parhaaseen vaihtoehtoon. Radiaalileikattu tuokin on, mutta ei laminaattikankaasta. Toivotaan kuitenkin että jäykkyys riittää tuulen noustessa. 

 

Millaiset purjeet pikkulapsiperhepurjehtija tarvitsee? Nyt kahden purjehduskesän antaman kokemuksen perusteella mielestäni uudet ja laadukkaat. Vanhoilla ja venyneillä pärjää kyllä kevyissä keleissä, mutta tuulen noustessa mukavuus romahtaa. Tuuliolosuhteet voivat muuttua nopeasti ja purjeiden trimmattavuuden pitää olla hyvä, mielellään kiitettävä. Pussikkaiksi venyneitä purjeita ei välttämättä saa lainkaan trimmattua optimaaliin muotoon(1). Tällöin vene kallistelee tarpeettoman paljon ja perhepurjehtijalla ei ole laittaa läskiä laidalle suoristamaan venettä. Reivauskynnys voi laskea tarpeettoman alas ja nousukulmaa ei saa hyväksi. Hyvillä purjeilla kulku on tasaisempaa ja veneen saa pidettyä pystymmässä. Miehistollä on mukavampaa ja maisema vaihtuu. Vaikka perhepurjehduksessa ei olisikaan tarve saada viimeisiä solmun kymmenyksiä ulosmitattua, oikealla trimmillä parannetaan myös mukavuutta. WB-Sailsin tuulitunnelikokeiden perusteella pelkästään purjeita trimmaamalla pystyttiin vähentämään kallistavaa momenttia 70 % (2). Mikä olisikaan ero vanhoilla pussikkailla purjeilla ja oikein trimmatuilla uusilla.

 

Uusissa purjeissa on vaan se dilemma, että hinnakkaampi ei ole kestävämpi. Ts. kun muodonpitävyyttä nostetaan, romahtaa kestävyys ja yleensä myös käsiteltävyys. Oma jäykkä kolmos genoa on merellä mukava, mutta pakattaessa kamala. Jostain kohtaa pitää sitten iteroida se itselle optimaalisin vaihtoehto. Parin kuukauden päästä nähdään osuiko oma valinta oikeaan. Nyt sitten kun on laadukkaat purjeet ja sileä pohja alkavat selitykset huonon vauhdin sattuessa käymään vähiin.

 

(1) Esim. ison ylin latta puomin suuntaan. No can do. Saa tulla näyttämään miten tehdään vanhalla retkipurjeella.

(2) http://www.wb-sails.fi/Portals/209338/docs/wb-news00.pdf