torstai 25. heinäkuuta 2013

Helsingholm - Korppoo - Kustavi

Helsingholm oli todella upea paikka. Tuulikin lopulta rauhoittui ja vietimme rauhallisen yön. Aamulla odotti satumainen maisema ja lempeä aurinko. Tuultakin oli luvattu 6 m/s ja aamulla se näytti toteutuvan. Klo 08:50 irroitimme köydet ja nostimme purjeet lähes samantien. Tuulta ei kuitenkaan riittänyt pitkälle ja lopulta päädyin purjein avustettuun koneajoon.


Kiemurtelimme kapeita väyliä aina Korppoon Rumariin asti. 


Satama oli idyllinen ja tarjosi kivan pienen hiekkarannan lapsille. Itsekin pulahdin uimaan. Oli läkähdyttävän kuuma. Kävimme ystävämme mökillä illallisella. Laituri täyttyi illan mittaan. Osa oli tullut aina Maarianhaminasta asti. Nyt kun kovat tuulet olivat laantuneet, moni oli lähtenyt kotimatkalle. Yö laiturista oli rauhallinen. Seuraavaksi päiväksi oli luvattu taas olematonta tuulta, mikä tarkoittaisi pitkää koneajoa Kustaviin.


Minipurjehtija piti huolen aikaisesta herätyksestä. Päätimme lähteä matkaan jo klo 07:00 ja antaa muille rauhallinen aamu. Kevyellä kelillä aamiaisen sai tehtyä hyvin veneessä. Saaristo oli todella hiljainen. Vasta klo 9 jälkeen alkoi ilmestyä muita veneitä. Olimme matkalla Laura Peterzensin paikkaan hyvän ravintolan toivossa.

Klo 13 saavuimme sinne. Kaarsin hiukan ravintolan ohi ja löysin kivan laituripaikan. Siihen asteli Hra Peterzens hiukan kysyvän näköisenä. Kysyin että eikö nämä ole vierasvenepaikkoja. Että syömään ja yöksi oltaisiin tulossa. Juu ovat, hän vastasi. Mutta tuolla sivummalla meillä on lasten leikkipaikka ja ehkä siksi paremmat paikat teille siellä. Vaimo ihmetteli että ei tästäkään nyt pitkä matka ole. No mulle oli sama. Lopulta meidät ohjattiin ihan sen kuralätäkön perimmäiseen nurkkaan, mihin oli ilmeisesti jo aikaisemmin ohjattu pari vanhaa uppoamarunkoista moottorivenettä. Isäntä selitti sitä sun tätä, mutta tämän dumppauseleen jälkeen kaikki sanat olivat oikeastaan aika turhia.

Lapset trampoliiniin. Vaimo ei vaikuttanut tyytyväiseltä. Paikassa ei ollut oikeastaan mitään merellistä fiilistä. Merta ei näkynyt, autoja kyllä.  Tukahduttavan kuuma. Vauva ei suostunut nukkumaan kuumassa. Vaimo googlasi Vuosnaisten merikeskuksen 8 mpk:n päästä ja 15 sekunnin mietinnän jälkeen kone starttasi onneksi jälleen. Sellainen fiilis on, että tänne emme palaa, koskaan.


Onneksi lähdimme. Tuuli oli noussut ja saimme upean parin tunnin pituisen purjehdeksen aavalla maisemalla.


Täällä oli tilaa hengittää ja merellinen maisema. Sauna oli upea ja sen maisemat vielä upeammat. Lapsilla oli kivaa maastoa leikkiä. Ravintola oli baari-tyylinen, mutta paistetut silakat todella hyvät. Ilta-aurinko paistaa juuri upeasti tätä kirjoittaessani purjeveneille varattuun laituriin.








8 kommenttia:

  1. Tosi kivaa lukea teidän purjehduksen etenemisestä, varsinkin kun olette käyneet jo monessa paikassa, jotka meilläkin on mielessä tälle vuodelle. :)

    Ihan outoa kyllä, ettei tultu köysiä ottamaan. Kai se vain on niin, että kun on paras huippusesonki, liikkeellä on monenlaista vipeltäjää ja joukkoon mahtuu myös pölöjä. Meille tässä taannoin eräs vastaantuleva moottorivene ei antanut tietä, ei sitten tuumaakaan, vaikka me oltiin purjeilla ja vielä kryssillä. Ehei, ajoi keskellä väylää niin, että me jouduttiin lopulta väistämään ja veneen kannella aurinkoa ottanut daami vielä näytteli jotain käsimerkkejä. Öööö, okei...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näköjään kaikenlaisilla asenteilla sitä on porukkaa liikkeellä. Kiva jos olette jotain vinkkiä saaneet. Toivottavasti kelit pysyy hyvinä. Meille voi tulla vielä pitkät purjehdukset jos kelit vaan pysyy ok.

      Poista
  2. Vieläkö Vuosnaisissa on ravintola Boris & Maris, jossa ruoka punnitaan ja maksetaan kilohinnan perusteella? Siitä on useampi vuosi aikaa, kun olen Vuosnaisissa käynyt, joten mukava nähdä kuvia paikasta. Teillä ilmeisesti seuraavaksi suuntana Isokari?

    Meillä oli alkumatkasta Kökarin Karlbyssä vähän samanlainen tilanne, että tultiin ajoissa perille ja satamassa oli vaan muutama vene, mutta kuitenkin satamakapteeni ohjasi rännin perimmäiseen nurkkaan niiden kahden ainoan veneen väliin. Tuntui jotenkin hullulta, että ajoissa saapuvat laitetaan sataman kauimpaan nurkkaan lähimmäs autotietä. Syykin selvisi tosin, eli lahti ilmeisesti madaltuu perällä ja halusivat siis varata lähempiä paikkoja isommalla syväyksellä oleville veneille. Mahtaakohan Parattulan kaislikkorännissä olla sama tilanne? Sinänsä on mielestäni hyvä, että sesonkiaikaan optimoidaan sataman käyttöä, ettei ole kuten Tukholmassa viime viikonloppuna, että esim. pienehköt moottoriveneet veivät leveitä aisapaikkoja ja moni isompi joutui kääntymään, kun eivät mahtuneet jäljellä oleville aisapaikoille. Toki tämä pitäisi kertoa rehellisesti ja mieluiten jo saavuttaessa, ettei kiinnittymisen jälkeen tarvitse köysiä alkaa irrottelemaan ja paikkaa vaihtamaan...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moi Antti. En ainakaan itse huomannut tuon nimistä ravintolaa rannan läheisyydessä. Isokariin emme nyt poikenneet, vaan mökkeilemme nyt jonkin aikaa Ugin saaristossa.

      Syväyteen perustuvaa diskriminointia en tullut ajatelleeksi, koska meidät häädettiin syväydeltään noin 80 cm moottoriveneen vierestä. Jos tuollainen käytäntö on, kannattaisi siinä tapauksessa mielestäni olla opasteet. Se että jo kiinnittynyttä venettä tullaan häätämään ei mielestäni ole miellyttävää. Tähän asti olemme reissullamme viettäneet öitämme ihan sulassa sovussa +35 jalkaisten veneiden vierellä. Meillä asia päättyi onneksi parhain päin.

      Poista
  3. Moikka! Ikävää että teille jäi paha maku suuhun Parattulasta, lohdutukseksi voin kertoa että kyseinen paikka on valitettavasti aika sisäänpäin lämpiävä ettekä taatusti olleet ensimmäiset ettekä viimeiset kenelle kävi näin. Maisemiahan siellä ei tosiaan ole ollenkaan ja Parattulan kuralammikkona paikkaa täälläpäin puhutellaankin. Mutta toivon teille mukavia purjehduksia ja hyviä satamakokemuksia! :)
    t. Sallamari Naantalista

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Sallamari. Me emme onneksi jää märehtimään tällaisia. Aina matkoille tällaiakin kokemuksia mahtuu. Sardiniassa meni aikoinaan vaimon sukelluskurssi pilalle huonon opettajan takia. Keskeytimme kurssin ja rahat takas. Vuokraisimme skootterin ja koimme uskomattoman upeita paikkoja sillä. Mm. Costa Smeraldan. Lomasta tuli entistä upeampi. Myöhemmin löytyi parempi opettajakin.

      Poista
  4. Laura Peterzenin satama on ollut jo vuosia yksi meidän suosikkisatamista. Meillä ei ole koskaan ollut mitään ongelmia palveluiden kanssa. Hieno satama, hyvä ravintola ja erinomaiset mustikkamaastot.
    Kerran olemme käyneet Vuosnaisissa, mutta toista kertaa sinne emme eksy. Kälynen lauttasatama ei ollut meidän makuun.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei anonyymi ja kiitos eriävästä mielipiteestäsi. Blogini on vain kertomus siitä, miten me olemme kokeneet asiat. Pyrin bloggauksissani rehellisyyteen. Mielenkiintomme kohdistuu selkeästi miljööltään ulkosaaristomaisempiin paikkoihin. Sitä Vuosnainen tarjosi meille. Palveluistaan se ei saunaa lukuunottamatta tarjonnut luksusta. Maisemallisesti paikka oli kuitenkin niin upea, että mielestäni sillä olisi potentiaalia vaikka mihin. Sumun keskeltä torvea soittanut ja aavemaisesti satamaan saapunut lauttalaiva oli pojalleni jännittävä kokemus. Olen iloinen, että pystyin tuon kokemuksen hänelle tarjoamaan.

      Poista

Tykkään kommenteista. Pistä sellainen tulemaan.