Vauvan ensipurjehdus

15.8. toteutui haaveeni koko perheen purjehdusmatkasta. Pitkään olimme odottaneet leppoisia ja kauniita säitä. Päiväksi oli luvattu 6 m/s itätuulta, joten tuuli oli oivallinen aloittaa matka pitkällä legillä kotisatamasta Porkkalaan (30 mpk). Kello läheni jo kahtatoista ennenkuin kaupat oli kierretty, tavarat saatu veneeseen ja köydet irroitettu.

Vauvaa varten meillä oli valmiina kantokoppa, minkä ostimme esikoista varten kun asuimme silloin hissittömän kerrostalon kolmannessa kerroksessa. Nyt tuo koppa on kulkenut mökeillä mukana ja on tarjonnut hyvän sängyn/kuljetuslaatikon venematkoille. Matkalla nukutimme vauvaa joko salongissa tai pistopunkassa riippuen vähän sattuiko aurinko paistaamaan sisälle vai ei. Toinen tärkeä varuste oli pattereilla toimiva rintapumppu. Vaimolta kun on tullut maitoa reilusti yli tarpeen.

Katamaraani matkustaja-alus tuli mereltä aika vauhdilla. Minulla oli tuolloin jo spinnu ylhäällä, joten ohjailukyky heikko. Ehdimme onneksi alta pois. Marginaalia ei loppujen lopuksi aivan älyttömästi jäänyt.

Ilma oli upea.  Tuulta olisi saanut kylläkin olla hiukan enemmän. Nyt aallokko alkoi pumppaamaan isopurjetta ja yhdessä vaiheessa jouduin toimimaan isopurjeen iskunvaimentajana, jotta se ei hakannut. Ennen Kytöä päätin ohittaa sen eteläpuolelta ja siinä saimmekin hyvät vauhdit sivumyötäisessä.

Loppumatkasta saatiin vaimon unelmakeli. Ts. aurinkoa muttei aallokkoa ja vauhtikin hiipui alle viiden solmun. Matkalla sekä vauva että esikoinen nukkuivat makeasti. Saimme paljon laatuaikaa yhdessä.

Perillä Porkkala Marinissa odotti rauhallinen satama ja upeat näkymät. Päivä merellä oli ollut todella hieno. Saavuimme noin kuudelta, joten vaimokin ehti saunaan vauvan kanssa.

Ravintola ei valitettavasti ollut auki keskellä viikkoa enää, joten kokkasimme itse helpoimman mukaan. Ensimmäinen ilta ja aamu olivat varsinaista sähläystä tavaroiden kanssa. Vasta kun tavarat löytävät oikeat paikkansa ja osaa tehdä asiat oikeassa järjestyksessä olo veneessä helpottuu. Meillä oli veneessä esimerkiksi 5 kpl ylimääräisiä pelastusliivejä, jotka olisi kannattanut jättää maihin. Survoin ne toiseksi yöksi keulapunkan alle, jolloin vaatekaappi vapautui laukuille. Se oli iltaisin kätevä ratkaisu. Kylläkin olisi paras, että laukut saisi purettua kaappeihin mahdollisimman hyvin jotta siirrettävää tavaraa olisi mahdollisimman vähän. Päiväsaikaan pistopunkka on oivallinen tavaroiden säilytykseen, mutta yöksi se pitää saada vuoteeksi. Hyvällä järjestyksellä veneen säilytystilat riittivät oikein hyvin, mutta pienihän tälläinen 27 jalkainen vene on tiloiltaan.

Hyväksi käytännöksi osoittautui se, että laitoin illalla tiskit odottamaan istuinkaukaloon ja kahvipannun sekä pesuvälineet valmiiksi. Aamulla herätessäni pääsin kolistelematta lähtemään suihkuun ja samalla pesemään tiskit. Palattuani veneelle keitin kaffet muun perheen vielä nukkuessa. Suihkulta toin lisäksi lämmintä vettä ämpärissä ja termospullossa aamupalan tiskejä varten.

Isoveli oli todella esimerkillinen pikkusiskonsa kanssa.

Rankka kotiinpaluu

Appivanhempien mökiltä tehtiin iltapäiväpurjehduksia Inkoon saariston kapeilla väylillä. Jouduin toteamaan, että ulompi väylä on paikoitellen liian kapea kryssittäväksi lounaistuulilla. Tuulet olivat navakoita ja puuskittaisia. Tuuli lisäksi kiihtyi kapeikoissa. Uusi G3 toimi kuitenkin hienosti ja sen sai trimmattua keliin sopivaksi. Valitettavasti reivin köysilukko ei pitänyt kunnolla. Menee uusittavaksi. Myötätuuleen saatiin spinnulla hyvät vauhdit ja iso genoalla purjehtinut cruiser jäi helposti taakse. Itse asiassa ohitimme pelkällä isolla tuon 40 jalkaisen cruiserin ja kun sain spinnun ylös, se jäi kauas taakse. Vanhaa blade purjetta testasin itsejalustavaan kiskoon. Purje oli aivan loppu ja sitä ei saanut trimmattua mitenkään oikeaan muotoon. Ei vaikka irroitin sen kiskosta. Tarvitaan uusi st-fokka veneeseen.

Viikon mittaan katselin säätiedotusta viikonlopulle ja alkuun näytti lupaavalta. Ennuste koveni kuitenkin koko ajan. Fmi ja winguru näyttivät hiukan eri tietoja. Pe illalla näytti myötäistä tuulta 9 - 10 m/s, mutta kuitenkin annettiin kovantuulenvaroitus 11 m/s uutisten lopussa. Lähtöpäivän aamuna katsoin viimeisen tuuliennusteen ja se näytti 9 m/s iltapäivällä. Kaiken piti olla ok 50 mpk yksinpurjehdukselle.

Nukuin  makeasti ja hiukan pommiin. Starttasin koneen klo 08:30. Aamu oli jälleen sumuinen. Matkaan oli kuitenkin lähdettävä.

 Näkyvyys ei ollut kovin hyvä. Tuossa keskellä on luoto, missä on kummeli. Väylällä sumun keskeltä syöksyi nopea koppivene. Onneksi emme kohdanneet kapeassa kohdassa. 

 Tein edellisenä päivänä väliaikaisen kiinnityksen autopilotille. Kiinnityspiste pinnaan oli aivan liian kaukana akselista (vanhan pilotin kiinnityspiste), mutta silti Simrad suoriutui tehtävästä ihan ok. Nyt oli helppo laittaa purjeet valmiiksi koneajon aikana.

 
Bågaskärin rannassa oli pelastuslautta. Toivottavasti tämä ei ollut enne tulevasta.

Moderni miehistönkuljetusalus tuli vastaan ennen Porkkalan selkää.

Tuuli alkoi nousta vasta kun pääsin Porkkalan selän alkuun. Katsoin wingurusta, että tuuli ei nousisi kovemmaksi vielä moneen tuntiin ja aloin jo virittämään spinnua valmiiksi. Samalla tunsin kuitenkin tuulen nousevan ja jätin sen tekemättä. Ihan oikea päätös. Pian nopeus nousi jo 6 solmuun sivumyötäisessä.

Selän lopussa alkoi aallokko jo nousta hiukan (ehkä 1 m)  ja aallot rullasivat sivumyötäisessä venettä. Laskin fokan kun saavuin väylälle, koska tuuli muuttui täysin myötäiseksi. Tuuli oli noussut jo sen verran, että vastaantullut iso C/R kallisteli puuskissa jonkin verran. Meno jatkui kuitenkin leppoisasti myötätuuleen nyt ilman aallokkoa. Aina Kytöön asti mentiin mukavasti.

Koska matka oli jatkunut niin mukavasti päätin jatkaa reivaamattomalla isolla Kytön ohi Helsingin ulkoväylälle. Tuuli oli nyt noin se luvattu 9 m/s ja en uskonut sen enää nousevan. Maininki alkoi kuitenkin nousta ja tuntui, että tuuli alkoi kuitenkin yltymään matkan edetessä.

 
Loppumatkasta tulikin varsin haasteellinen. Tuuli nousikin aina 12 m/s asti + puuskat. Väylän eteläpuolella olevat matalikot nostivat isoja ja teräviä n. 2 m aaltoja, jotka sivumyötäisessä kampesivat venettä vinoon. Täysi iso mastossa ja kokemattomalle liikaa voimaa purjeessa. Meri takanani näytti varsin valkoiselta. Valokuvasta ei aaltojen syvyys ja vedenpinnan väreily oikein välity mielestäni. Reivatulla isolla ei olisi ollut mitään ongelmia. Aallot sai otettu niin, että ne eivät päässeet kääntämään venettä. Peräsimessä oli tehoa ohjata ja voimaa ei vaadittu edes kovin paljon. Tein sen virheen, että aloin vetämään isoa sisään. Se lisäsi vahinkojiippien vaaraa. Matka Villingin käännökseen tuntui pitkältä ja koko ajan mietin miten käy, kun joudun kääntymään sivutuuleen. Onneksi hekki ja liikit olivat kireällä.



Loki näytti hetkellisesti 8 solmua kun aloin kääntymään sivutuuleen ja siitä vastaiseen. Iso oli twistillä ja siirsin levangin ylös tuuleen kierron lisäämiseksi. Vene kulki hienosti. Ei  kallistanut liikaa. North Sailsin iso toimi hienosti, snörpillä sain väpätyksen pois. Nousukulma oli kuitenkin huono ilman fokkaa ja en päässyt tarpeeksi ylös. Käänsin vastaiseen ja tiputin ison lazy jackien väliin. Miten kiitollinen olenkaan ollut noista nyöreistä. Käynnistin koneen ja laitoin autopilotin hoitamaan ohjaamisen. Tässä vaiheessa kiinnittyminen laituriin tuntui mitättömältä haasteelta ja se menikin suojaisessa satamassa helpolla.

Laiturissa oli aika nauttia ansaitut kaffet ja patongit. Ainoa vaurio oli että yksi ison ratsastajan muovikiinnike hajosi. Lokin näyttö sai matkalla täräytyksen vahinkojiipissä, kun piti tehdä pienempää tarvetta ja keskittyminen herpaantui hetkeksi. Tunnin verran se näytti kahta solmua, elpyi kuitenkin onneksi yhtäkkiä. Ensi kerralla reivi isoon vastaavassa kelissä. Sen jälkeen voisi olla ihan mukavaa surffailla aalloilla. Talven aikana pitää muuttaa reivaus sellaiseksi, että mastolla ei tarvitse käydä.

Pitkähkö siirtopurjehdus yksin

Charlotta oli alkanut jo peittymään hämähäkinseitteihin kun vihdoin sain hänet taas merelle. Mökkeily vauvan kanssa riittänee selitykseksi ja eivät nuo kelitkään kovin erikoiset ovat olleet. Kylmää ja kovia tuulia. Nyt oli kuitenkin tarkoitus purjehtia appivanhempien mökille. Tällä kertaa yksin, koska muu perhe ei 50 mpk purjehdukselle voinut vielä tulla. Voin sanoa suoraan, että aika paljon jännitti tuollainen etappi. Hirveästi ei ole kokemus karttunut vielä tänä kesänä. Onneksi oli luvattu kevyttä tuulta. Valitettavasti kuitenkin myötätuulta, joten se tarkoitti että minun pitäisi ajaa spinnulla yksin ehtiäkseni perille iltaa mennessä. Autopilottini ei ollut toimintakunnossa, joten tästä olisi tarkoitus tulla todellinen yksinpurjehdus.

Satama oli sumun peitossa kun saavuin sinne vähän ennen klo kahdeksaa. Vitkastelin siinä aikani ja odottelin sumun heikkenemistä. Lopulta piti kuitenkin lähteä matkaan. Näkyvyyttä oli onneksi kuitenkin riittävästi ja karttaplotterilla oli helppo ajaa. Tuulta ei ollut lainkaan.

Saavuttuani Helsingin edustalle näytti että kaupunkikin alkoi heräämään. Tuulta ei ollut vieläkään riittävästi. Rajakarin edustalla laitoin kuitenkin spinnun valmiiksi, kun näytti pientä virettä veden pinnalla. Tuuli ei kuitenkaan noussut. Ohitin Kytön. Vieläkään ei tuullut. Kaiholla muistelin viimevuotista venepaikkaamme Suomenojan ghettosatamassa. Vaikka Fortum värjäsikin kannen mustaksi, oli siitä niin kätevä lähteä länteen ja Helsingin edustalle. Gula Villankin oli ihan vieressä.

Vasta Porkkalan eteläpuolella vedenpinta näytti siltä, että tuuli nousi noin 4 m/s. Sen verran tarvitsin, jotta saisin vähintään 5 solmua nopeutta. Pienten kommervenkkien jälkeen sain spinnun ylös. Mokatessa oppii aina jotain. Vaikka tuuli oli kevyt ja kone pukkasi vauhtia, ei spinnua saanut toppiin ilman ison suojaa.

Tuuli yltyi pikkuhiljaa luvatusti ja Charlotta kulki mukavasti noin 6 solmua. Puolessa välissä selkää tuli sitten mieleen, että olisikohan kannattanut laittaa fokka valmiiksi. Spinnu vaati jatkuvaa ohjaamista. Lukitsin peräsimen ja painuin kajuuttaan hakemaan fokkaa. Siinä välillä alkoi vene jo kammeta tuuleen. Hetken pähkäiltyäni trimmasin spinnun ison taakse niin että siltä loppui veto. Nyt sain Charlottan kulkemaan suoraan. Tuuli oli noussut ja nyt noin 6 - 7 m/s. 2 mpk ennen aukon loppua aloitin spinnun laskemisen. Päästin tuulen puolen skuutin laskemaan etustaakiin asti. Sen jälkeen otin toisesta skuutisti kiinni ja vedin spinnun istuinkaukaloon. Päästin tuulen puolen skuutin kokonaan irti ja lopulta irroitin nostimen, niin sain vedettyä spinnun kaukaloon. Spinnun nostin olisi kannattanut kiertää vinssin ympärille, nyt spinnu tuli alas liian nopeasti ja kastui hiukan. Heitin spinnun kajuuttaan ja purin puomit ja köydet. Lasku sujui helpommin kuin olin osannut toivoa. Porkkalan selkä ylittyi noin 1 h 40 minuutissa.

Kuvassa Bågaskär. En lähtenyt kapealle väylälle spinnulla, vaan jatkoin matkaa fokalla ja isolla. Tuulta oli onneksi riittävästi ja vauhti pysyi yli viiden solmun.

Tuli bongattua Bågaskärin lähistöllä toinen FF 27. Ainakin kovasti näytti sellaiselta. Ikkunoiden perusteella pari vuotta vanhemmalta.

Meri ja Charlotta olivat olleet lempeitä minua kohtaan. Paljon parempaa säätä en olisi voinut toivoa. Tosin pitkä koneajo oli varsin uuvuttavaa ilman autopilottia. Alkumatkasta halvat aurinkolasit hajosivat muuten käsiin ilman mitään järkevää syytä. Ne olisivat tulleet tarpeeseen matkan aikana.

Tuuli nousi yli 8 m/s asti, joten pääsin väylältä käännyttyäni purjehtimaan saarten välistä perille appivanhempien saareen asti. Minua ei oltu vielä odotettu saapuvan. Nelivuotias poikani näki kun isi purjehti saaren ohi ja huusi riemuissaan "isi, isi on tuolla". Se oli mitä parhain palkinto.

Perillä rannassa. Leppoisa mukava matka. Paluumatka olikin sitten jotain aivan muuta. Siitä myöhemmin.

Uusikaupunki

Pääkaupunkiseudulta katsottuna Ugi on jo varsin pitkän matkan päässä. Ugin vierasvenesatama on kuitenkin palkittu useampana vuotena ja kaupunkinakin Ugi on vierailun arvoinen. Me emme olleet liikkeellä purjeveneellä, vaan suurin osa matkasta mentiin autolla ja loput moottoripaatilla.

Vanhan fiskarin malliin tehtyyn Botniaan mahtui hyvin 9 henkilöä ja tilaa olisi ollut vielä ainakin neljälle. Vauva kulki hyvin hytin suojassa ja paluumatkalla dieselin jytinä nukutti ensin lapset ja sitten äidit.

Pakkahuoneen vierasvenesatamassa oli vielä keskipäivällä paikkoja jäljellä.

Kaupunginlahden varrella on useampia ravintoloita.

Vierasvenesataman veneet tuntuivat omaan silmääni varsin suurilta. 35 jalkaiset näyttivät pieniltä joukossa. Useammasta veneestä löytyi myös tutka.

Löytyi joukosta onneksi muutama pienempikin vene. Tämä porukka oli tullut Ruotsista asti. Meno on varmasti ollut urheilullista näillä tuulilla.

Kauniina kesäpäivänä kaupunki kerääntyy Pakkahuoneelle kaffelle ihailemaan purjeveneitä. Fiilis on todella rento ja mukava. Ugin sanomiinkin voi päästä. Viikottain he haastattelevat jotain kauempaa tullutta.

Tori ei valitettavasti ollut auki. Tuota Corollan perää lukuunottamatta aika olisi pysähtynyt tässä kuvassa.

Keskustaa ympäröi vanhat hienot puurakennukset. Ruutukaava-alueen laaja puutaloalue on yksi parhaiten säilyneistä empire-tyylin puukaupungeista Suomessa.

Kaikissa vanhoissa puutaloissa on piilossa sisäpihat. Joka kesä järjestetään avoimien ovien päivät, kun joihinkin taloihin ja pihoihin pääsee tutustumaan. Harmi ettemme ole sattuneet paikalle noina päivinä.

Tässä on isäni vanha kotitalo.

Nälkäiselle tutustumisen arvoinen paikka on Gasthaus Pooki ja sen saaristolaispöytä. Merimerkki Pooki on Suomen vanhin merimerkki ja löytyy luoteeseseen Ugista. Itse olen melonut sinne ja en tiedä miten purjeveneellä pääsisi rantautumaan.

Ongelmana oli, että kaikki herkut eivät mahtuneet kerralla lautaselle.

 
Lapsiperheitä hemmotellaan lahden itäpäässä ja eteläpuolella olevalla leijona-leikkipuistolla. Paikallinen Lions Club on lahjoittanut sinne upeita laitteita. Helsinkiläisenä ihmetyttää, että 15 000 asukkaan kaupungissa on hienompi leikkipuisto kuin 560 000 asukkaan Helsingissä. Prioriteeteistahan se on kiinni.

Surkeaakin surkeampi purjehdusreissu

Maakrapu sisko perheineen tuli auttamaan vauvan kanssa ja päätimme lähteä porukalla purjehtimaan. Äiti ja vauva jätettiin kotiin, joten matkaan lähtivät; uhmaikäinen 2 v tyttö, 4 v poikani,  siskoni, siskon mies ja minä. Ruokapöydässä ennen matkaa vaimo saarnasi minulle, että spinnun kanssa et ala leikkimään ja et oleta ihmisten osaavan yhtään mitään. Mitään styypureita ja paapureista ei saa käyttää. Jouduin siis määrittelemään tulevalle miehistölle oikean ja vasemman. Ts. perästä keulaan katsottuna. Käytiin myös läpi, että lasten ja naisten paikka on kannen alla lähdössä, kiinnityksessä ja käskyn käydessä. Veneellä asiat myös tehdään tarvittaessa ripeästi ihan turvallisuussyistä.

Arvauskeskus Ilmatieteenlaitos oli tällä kertaa ennustanut 4 - 6 m/s ja puolipilvistä/pilvistä. Kaiket edellytykset leppoisalle purjehdukselle piti olevan.

Reissun alku sujui hyvin irroituksineen hyvin. Kaksivuotiasta ei tosin kiinnostanut kipparin toiveet sijoittumisista, vaan hän halusi aina sinne, missä ei olisi saanut olla. Näin oli poikammekin kanssa viime kesänä, kunnes hän oppi veneen tavoille. Purjeet saatiin ylös ja muutama halssi kryssittyä. Sitten tuli pilvet, vesisade ja pläkä.

 

Ensin tuli vähän vettä ja sitten vähän enemmän. Sisko ja lapset piti laittaa sisälle. 2 v sai hepulin ja yritti takoa tiensä luukun läpi. Yritimme koneella pilveä karkuun, mutta se seurasi meitä. Merellä odotti lisäksi uusi saderintama. Käännyimme lopulta takaisin kotisatamaa kohti. Koneenkin ilmaongelmat jatkuivat ja käynti vaelteli muutaman kerran.

Dramaattisia hetkiä koettiin kun pojan leluveneen kiinnitys petti. Koko saaristo kuuli pikkumiehen pettymyksen. Seurasi leikkiveneen pelastusoperaatio. Ensimmäinen MOB-harjoituksemme. Vasta kolmannella lähestymisellä sain ongittua veneen turvaan. Lähestyimme venettä aluksi liian nopeasti ja keksin koukku oli lisäksi liian suuri veneen aukkohin nähden. Isistä tuli sankari. 

Aurinkokin alkoi paistaa melkein samalla hetkellä kun kiinnityimme takaisin laituriin. Saatiin sentään purjeet kuivaksi. Otetaan uusiksi paremmalla säällä. 

Pelastusliivien sovitus

Kävin aamulla ostamassa Bambi Supersoft pelastusliivit vauvalle. Vauvamme jää speksatun kilorajan 3 kg alle. En tosin usko, että kolmekiloisenakaan nuo liivit sopivan kokoiset olisivat. Sen verran isot tuntuvat olevan. Taitavat tulla käyttöön vasta ensi kesänä.

 

Vauvalla ei vielä kovin hyvä näkö ole, mutta selkeitä kuvioita pitäisi pystyä näkemään. Nyt onkin jo hyvä hetki assosioida purjeet ja turvallinen ympäristö :)

 

Isillekin jotain, nimittäin uusi kännykkäkotelo. Yksinpurjehduksilla on hyvä olla puhelin kaulalla. Jos vaikka sattuu tippumaan veteen. Ostospaikka Welhonpesä, joka myy melontaan tarkoitettua tavaraa. Päivällä tuli käytyä myös Captains Shopissa, josta ostin törmäysfendarin ja sellaisen lippalakin, jonka saa paitaan kiinni. Viime kesänä taisi lentää kaksi lakkia mereen windexiä katsellessa. On kuitenkin varsin tärkeä varuste tuo lippalakki aurinkoisella säällä. 

 

Miehistö lisääntyi

Hiukan on ollut hiljaista purjehdusrintamalla kun vauva päätti tulla maailmaan 3 viikkoa etuajassa. 30.6 meille syntyi pikkuruinen tyttö. Hän syöksyi maailmaan sellaisella vauhdilla, että selvästi on ainesta kilpapurjehtijaksi. Synnytys kesti 34 minuuttia ja oli minuuteista kiinni, että ehdin itse paikalle.

Pienen kokonsa takia vauva joutui viettämään ensimmäiset päivänsä valvontaosastolla, vaikka mitään varsinaista ongelmaa ei ollutkaan. Nyt on onneksi koko perhe jo kotona. Itse kävin tänään veneellä asentamassa uudet kiinnitysköydet ja sammuttimen sekä tekemässä pieniä huoltohommia. Ensi viikolla pääsemme toivottavasti vauvan kummitädin ja -sedän kanssa purjehtimaan Helsingin edustalle. Huomenna pitää vielä käydä ostamassa liivit pikkuiselle.