Uusikaupunki

Pääkaupunkiseudulta katsottuna Ugi on jo varsin pitkän matkan päässä. Ugin vierasvenesatama on kuitenkin palkittu useampana vuotena ja kaupunkinakin Ugi on vierailun arvoinen. Me emme olleet liikkeellä purjeveneellä, vaan suurin osa matkasta mentiin autolla ja loput moottoripaatilla.

Vanhan fiskarin malliin tehtyyn Botniaan mahtui hyvin 9 henkilöä ja tilaa olisi ollut vielä ainakin neljälle. Vauva kulki hyvin hytin suojassa ja paluumatkalla dieselin jytinä nukutti ensin lapset ja sitten äidit.

Pakkahuoneen vierasvenesatamassa oli vielä keskipäivällä paikkoja jäljellä.

Kaupunginlahden varrella on useampia ravintoloita.

Vierasvenesataman veneet tuntuivat omaan silmääni varsin suurilta. 35 jalkaiset näyttivät pieniltä joukossa. Useammasta veneestä löytyi myös tutka.

Löytyi joukosta onneksi muutama pienempikin vene. Tämä porukka oli tullut Ruotsista asti. Meno on varmasti ollut urheilullista näillä tuulilla.

Kauniina kesäpäivänä kaupunki kerääntyy Pakkahuoneelle kaffelle ihailemaan purjeveneitä. Fiilis on todella rento ja mukava. Ugin sanomiinkin voi päästä. Viikottain he haastattelevat jotain kauempaa tullutta.

Tori ei valitettavasti ollut auki. Tuota Corollan perää lukuunottamatta aika olisi pysähtynyt tässä kuvassa.

Keskustaa ympäröi vanhat hienot puurakennukset. Ruutukaava-alueen laaja puutaloalue on yksi parhaiten säilyneistä empire-tyylin puukaupungeista Suomessa.

Kaikissa vanhoissa puutaloissa on piilossa sisäpihat. Joka kesä järjestetään avoimien ovien päivät, kun joihinkin taloihin ja pihoihin pääsee tutustumaan. Harmi ettemme ole sattuneet paikalle noina päivinä.

Tässä on isäni vanha kotitalo.

Nälkäiselle tutustumisen arvoinen paikka on Gasthaus Pooki ja sen saaristolaispöytä. Merimerkki Pooki on Suomen vanhin merimerkki ja löytyy luoteeseseen Ugista. Itse olen melonut sinne ja en tiedä miten purjeveneellä pääsisi rantautumaan.

Ongelmana oli, että kaikki herkut eivät mahtuneet kerralla lautaselle.

 
Lapsiperheitä hemmotellaan lahden itäpäässä ja eteläpuolella olevalla leijona-leikkipuistolla. Paikallinen Lions Club on lahjoittanut sinne upeita laitteita. Helsinkiläisenä ihmetyttää, että 15 000 asukkaan kaupungissa on hienompi leikkipuisto kuin 560 000 asukkaan Helsingissä. Prioriteeteistahan se on kiinni.

Surkeaakin surkeampi purjehdusreissu

Maakrapu sisko perheineen tuli auttamaan vauvan kanssa ja päätimme lähteä porukalla purjehtimaan. Äiti ja vauva jätettiin kotiin, joten matkaan lähtivät; uhmaikäinen 2 v tyttö, 4 v poikani,  siskoni, siskon mies ja minä. Ruokapöydässä ennen matkaa vaimo saarnasi minulle, että spinnun kanssa et ala leikkimään ja et oleta ihmisten osaavan yhtään mitään. Mitään styypureita ja paapureista ei saa käyttää. Jouduin siis määrittelemään tulevalle miehistölle oikean ja vasemman. Ts. perästä keulaan katsottuna. Käytiin myös läpi, että lasten ja naisten paikka on kannen alla lähdössä, kiinnityksessä ja käskyn käydessä. Veneellä asiat myös tehdään tarvittaessa ripeästi ihan turvallisuussyistä.

Arvauskeskus Ilmatieteenlaitos oli tällä kertaa ennustanut 4 - 6 m/s ja puolipilvistä/pilvistä. Kaiket edellytykset leppoisalle purjehdukselle piti olevan.

Reissun alku sujui hyvin irroituksineen hyvin. Kaksivuotiasta ei tosin kiinnostanut kipparin toiveet sijoittumisista, vaan hän halusi aina sinne, missä ei olisi saanut olla. Näin oli poikammekin kanssa viime kesänä, kunnes hän oppi veneen tavoille. Purjeet saatiin ylös ja muutama halssi kryssittyä. Sitten tuli pilvet, vesisade ja pläkä.

 

Ensin tuli vähän vettä ja sitten vähän enemmän. Sisko ja lapset piti laittaa sisälle. 2 v sai hepulin ja yritti takoa tiensä luukun läpi. Yritimme koneella pilveä karkuun, mutta se seurasi meitä. Merellä odotti lisäksi uusi saderintama. Käännyimme lopulta takaisin kotisatamaa kohti. Koneenkin ilmaongelmat jatkuivat ja käynti vaelteli muutaman kerran.

Dramaattisia hetkiä koettiin kun pojan leluveneen kiinnitys petti. Koko saaristo kuuli pikkumiehen pettymyksen. Seurasi leikkiveneen pelastusoperaatio. Ensimmäinen MOB-harjoituksemme. Vasta kolmannella lähestymisellä sain ongittua veneen turvaan. Lähestyimme venettä aluksi liian nopeasti ja keksin koukku oli lisäksi liian suuri veneen aukkohin nähden. Isistä tuli sankari. 

Aurinkokin alkoi paistaa melkein samalla hetkellä kun kiinnityimme takaisin laituriin. Saatiin sentään purjeet kuivaksi. Otetaan uusiksi paremmalla säällä. 

Pelastusliivien sovitus

Kävin aamulla ostamassa Bambi Supersoft pelastusliivit vauvalle. Vauvamme jää speksatun kilorajan 3 kg alle. En tosin usko, että kolmekiloisenakaan nuo liivit sopivan kokoiset olisivat. Sen verran isot tuntuvat olevan. Taitavat tulla käyttöön vasta ensi kesänä.

 

Vauvalla ei vielä kovin hyvä näkö ole, mutta selkeitä kuvioita pitäisi pystyä näkemään. Nyt onkin jo hyvä hetki assosioida purjeet ja turvallinen ympäristö :)

 

Isillekin jotain, nimittäin uusi kännykkäkotelo. Yksinpurjehduksilla on hyvä olla puhelin kaulalla. Jos vaikka sattuu tippumaan veteen. Ostospaikka Welhonpesä, joka myy melontaan tarkoitettua tavaraa. Päivällä tuli käytyä myös Captains Shopissa, josta ostin törmäysfendarin ja sellaisen lippalakin, jonka saa paitaan kiinni. Viime kesänä taisi lentää kaksi lakkia mereen windexiä katsellessa. On kuitenkin varsin tärkeä varuste tuo lippalakki aurinkoisella säällä. 

 

Miehistö lisääntyi

Hiukan on ollut hiljaista purjehdusrintamalla kun vauva päätti tulla maailmaan 3 viikkoa etuajassa. 30.6 meille syntyi pikkuruinen tyttö. Hän syöksyi maailmaan sellaisella vauhdilla, että selvästi on ainesta kilpapurjehtijaksi. Synnytys kesti 34 minuuttia ja oli minuuteista kiinni, että ehdin itse paikalle.

Pienen kokonsa takia vauva joutui viettämään ensimmäiset päivänsä valvontaosastolla, vaikka mitään varsinaista ongelmaa ei ollutkaan. Nyt on onneksi koko perhe jo kotona. Itse kävin tänään veneellä asentamassa uudet kiinnitysköydet ja sammuttimen sekä tekemässä pieniä huoltohommia. Ensi viikolla pääsemme toivottavasti vauvan kummitädin ja -sedän kanssa purjehtimaan Helsingin edustalle. Huomenna pitää vielä käydä ostamassa liivit pikkuiselle.

Genoan koeajo

Ilmatieteenlaitos oli mielestäni luvannut illaksi 5 m/s klo 18, joten intoa puhkuen päätin lähteä testaamaan korjattua G1:stä. Purjehduskokemusta omaava työkaverini oli astunut viiden tuuman naulaan, joten yksin oli taas lähdettävä merelle.

Irtautuminen laiturista sujui hyvin, mutta taivas ei näyttänyt lupaavalta. Sain laitettua purjeet valmiiksi koneajon aikana, mutta sitten yhtäkkiä kone hörähti kuin olisi löpö loppunut. Ei kuitenkaan sammunut. Lisäsin vauhtia ja toivoin että olisi hetkellinen häiriö vaan. Nostin purjeet ja sammutin koneen. Toivoen, että se vielä reissun lopuksi käynnistyy ja vie minut rantaan.

Meren yllä näkyi aavemaisesti matalalla vyöryvä pilvi. En ole tuollaista aikaisemmin nähnyt. Se oli juuri siellä minne olisin halunnut mennä. Kovasti aloin epäröimään. Tuulikaan ei ollut sitä mitä oli luvattu. Suunta oli mielestäni väärä ja voimakkuus aivan liian vähäinen.

Sain kuitenkin hetken sen verran tuulta, että pääsin näkemään genoan muodon. Nyt skuuttikulma oli oikealla korkeudella ja sain trimmattua purjeen litteäksi. Suurtakaan virettä ei tarvittu, että nopeus nousi 4 solmuun. Tuulta oli kuitenkin niin vähän, että käännyin pian kotisatamaan päin. Lilluminen ei oikein ole mun juttu. Laskin ison, jotta genoa sai paremmin tuulta myötäsellä. Jäykän purjeen etu on, että se pitää muotonsa hyvin myötätuulellakin. Esimerkiksi virsikirjan sai paremmin pysymään auki uudella fokalla.

Sitten tuli aika käynnistää kone. Ei käynnistynyt ensimmäisellä, eikä toisella. Yleensä käynnistyy heti kun on samana päivänä käytetty. Hyppäsin kajuuttaan ja nostin kopan pois. Ensin kuitenkin laitoin lepuuttajat valmiiksi ja valmistauduin rantautumaan genoalla. Ilmasin koneen ja yritin uudestan. Käynnistyi. Hyvällä vauhdilla satamaan ja vene kiinni laituriin. Väänsin polttoainesuodattimen auki, jos olisi roskaa tms. Olikin 1/4 osaa ilmaa täynnä. Olisikohan jäänyt ilmausruuvi hiukan auki. Vai täytyykö vuodon olla ennen polttoainepumppua? Pumppasin järjestelmän täyteen polttoainetta ja kokeilin käynnistää uudestaan. Hörähti samantien ongelmitta käymään. No katsotaan ensi kerralla toistuuko ongelmat.

Harmajan säätiedoista näkyykin tuo tuulen totaali romahdus. 

Juhannusruokaa

Tuli juhannuksena nautittua yksi maukkaimmista kala-aterioista ikinä.

Aterian kohokohta oli juuri oikeassa lämmössä muurikassa rapeaksi paistetut itse pyydetyt muikut.

Vaimo sai juodakseen alkoholitonta kuohuviiniä. Yllättävän hyvää oli.

Seuraavana päivänä maistuu hiiligrillissä paistettu pestopizza. Rapea pohja ja hyvät aromit hiilistä.

Hyvän ruoan "salaisuus" on tuoreet raaka-aineet. Tässä tuorein mahdollinen hankintaketju. Eli verkoilla kalat ylös.

Nahka ja sisälmykset veke.

Sitten fileeksi. Ja fisu on valmis pannulle.

Meri-Helsinki sightseeing

Vaimon raskauden takia emme nyt lähde merta edemmäs kalaan, vaan purjehdimme tässä vaiheessa vaan Helsingin edustalla. Turhan urheilullista purjehdusta pitää myös välttää, siksi aloitimme päivämme merellä koneajolla Kotisatama -  Hevossalmi - Suomenlinna - Kaivopuisto - Pihlajasaari.

Olimme ensimmäisenä jonottamassa sillan aukaisua Hevossalmessa, mutta annoin kuitenkin kokeneemman näyttää mallisuorituksen läpiajosta.  Kauniina päivänä liikennettä oli melkoisesti. 

Heti kotisatamasta lähdön jälkeen pysähtyi muuten kaksi vesiskootterikuskia kysymään reittiä satamaan. Olivat kyllä löytäneet merelle, mutta eivät takaisin. 

Suomenlinnan kirkko vasemmassa reunassa. Oikealla olevassa rakennelmassa valtio tarjosi aikoinaan erittäin hyvän merenkulun teoria-/käytännön väyläajokurssin. Kouluttajat eivät olleet empaattisimmasta päästä, mutta ammattitaitoisia kyllä. Rakennus on siis merisotakoulu.

Kaivopuiston edusta näytti varsin eloisalta. Ihmisiä ja veneitä riitti. Emme lähteneet tunkemaan tuohon sumppuun, vaan kurvasimme eteläisemmälle väylälle.

Pihlajasaaresta löytyy ravintola, joka toimii vanhassa huvilassa. Rakennus on hieno ja terassilla oli aivan upea näköala merelle. Valitettavasti ruokalistan lähes kaikki kalaruoat oli myyty loppuun. Kaunis ja lämmin kesäpäivä oli saanut liikkeelle huomattavan määrän ihmisiä. Ruoan hinta-laatusuhde oli kohdallaan. BBQ-annos oli vain 9 e. Valitettavasti ruoat piti tilata tiskiltä. Tälläisessa miljöössä arvostaisin ruokalistoja pöydässä. Itse maksaisin mielelläni palvelusta.

Päivän purjehduksellinen osuus alkoi Pihlajasaaresta lähdön jälkeen. Vaimo meni nukuttamaan poikaa etukajuuttaan ja sinne ne molemmat sitten nukahtivat. Sain mukavat tuulet n. 7 m/s sivu/myötäistä. Parhaimmillaan GPS näytti 6,7 solmua sivutuulessa. Myötäseen meno oli fokalla tuskaa ja ajoin siksi zig zagia, jotta miehistö sai nukkua rauhassa ilman purjeen hakkaamista. Spinnua en yksin alkanut virittämään. 

Villingin käännöksen jälkeen edessä oli tumma ilkeän näköinen pilvi. Alkoi kryssi sitä kohti. Vene nousi mukavasti tuuleen ja kyyti leppoisaa. Tuli ensimmäinen puuska. Nou hätä hyvin mentiin, kiva vauhti. Tuli toinen. Komensin miehistön sisätiloissa tuulen puolelle. Kallistus oli jo kohtuullinen. Sitten tuli kolmas ja voimakkain.  Tuulen voiman todellakin tunsi. Ohjasin tuuleen vähentääkseni kallistusta. Vene pysyi hyvin kontrollissa. Peräsin piti. 180 astetta käännös ja poispäin pilvestä. Tuon alle ei mennä. Vaimo pinnaan ja purjeet alas. Sitten leppoisasti koneella kotisatamaan. Päivä oli kokonaisuudessa todella hieno. Sightseeingiä, hiekkarantaa, leikkiä, ravintolaa, purjehdusta. Kaikille jotakin.  Kokonaismatka noin 22 mpk. Ja illaksi kotiin saunomaan.